Hedvigin hengessä
1999-2003

Raporttiin on kirjattu Pellervo-Seurassa vuosina 1999-2003 toimineen Hedvig-projektin tavoitteet, strategiat ja toiminta.

Projekti teki työtä "Hedvigin hengessä". Virittäjänä olivat talousneuvos Hedvig Gebhardin näkemykset siitä, miten tärkeää oli saada naiset aktiivisesti mukaan osuustoimintaan. Kannustavia olivat myös hänen kirjoituksensa osuustoiminnan eettisyydestä ja yhteiskuntavastuusta.

Raportti esittelee verkostoja, joihin projekti avasi ovia ja joiden kanssa yhteistyötä voi kehittää. Vaikka projekti on päättynyt, työtä Hedvigin hengessä tulisi jatkaa osuuskunnissa ja osuuskuntien jäsenten keskuudessa.

Parhaat kiitokset kaikille projektin työntekijöille, siihen osallistuneille ja sen toiminnan tukijoille. Erityisen lämmin kiitos osuustoimintaveteraani Raija Itkoselle, jonka asiantuntemus oli projektin käytössä koko toiminnan ajan.

Helsingissä 30.9.2003
Hedvigin hengessä
Anne Äyräväinen

HEDVIGIN HENGESSÄ 1999-2003
Tasa-arvoa Hedvigin hengessä (1999-2000)

Keväällä 1999 Pellervoon perustettiin vapaamuotoinen Hedvig-työryhmä (Hengenluojat), joka otti tavoitteekseen lisätä naisten ja nuorten määrää osuuskuntien hallintoelimissä. Esikuvana toimi Ruotsin tuottaja- ja osuustoimintajärjestön LRF:n Emilia-työryhmä, joka oli toiminut jo kymmenkunta vuotta ja onnistunut kasvattamaan naisten osuutta päätöksentekoportaissa.

Työryhmän nimi viittaa osuustoiminnan suurnaiseen, talousneuvos Hedvig Gebhardiin, joka jo vuonna 1910 kirjoittamassaan kirjasessa Naiset ja osuustoiminta korosti naisten merkitystä osuustoiminnalle. Hän totesi, että naisia tarvitaan johtotehtäviin ohjaamaan osuustoimintaa "oikeaan suuntaan". Hedvig-työryhmä päätti toimia samanlaisessa Hedvigin hengessä.

Sukupuolten tasa-arvotavoite korostui toiminnan alkuaikoina. Osuustoimintakenttään vedottiin Kansainvälisen Osuustoimintaliitto ICA:n kirjaamilla tasa-arvo- ja demokratia-velvoitteilla ja tasa-arvoisen yrityskulttuurin nostamalla imagoedulla. Työryhmä vieraili Tasa-arvovaltuutetun toimistossa, josta saatiin sekä ohjeita että materiaalia viedä työtä eteenpäin. Samalla keskusteltiin mahdollisuudesta räätälöidä osuustoiminnalle oma tasa-arvosuunnitelma, työkalupakki ja seurantabarometri. Myös kiintiöitä pohdittiin.

Helsingin yliopiston Aikuiskoulutuskeskuksen Vantaan täydennyskoulutuslaitoksen järjestämään Investointi tasa-arvoon -koulutukseen (maaliskuu 2001-syyskuu 2002) osallistuivat Hedvig-projektista Salli Oravainen ja Anne Äyräväinen. Koulutus antoi tietoa siitä, miten tasa-arvo vaikuttaa myönteisesti henkilöstöjohtamiseen ja työorganisaatioiden toimintaan. Edelleen saatiin välineitä, malleja ja opastusta tasa-arvosuunnitelmien laatimiseen. Koulutus oli maksuton.

Jäsenkeskustelu käyntiin

Jäsenyhteisöjen - etenkin Pellervo-Seuran - sitouttaminen tasa-arvotavoitteisiin nähtiin ensiarvoisen tärkeäksi. Työryhmä saattoikin kirjata ensimmäisiksi konkreettisiksi saavutuksikseen Pellervo-Seuran toimintasuunnitelmaan kirjatun tasa-arvotavoitteen sekä Pellervon johtokunnan 14.1.2000 antaman julkilausuman, jossa todettiin naisten ja nuorten vähäisyys hallintotyössä muutosta vaativaksi tosiasiaksi. Julkilausuman toivottiin antavan jäsenyrityksille innostusta lähteä mukaan tasa-arvotyöhön.

Hallintokulttuuri murroksessa - uusia näkökulmia päätöksentekoon oli eduskunnan varapuhemies Sirkka-Liisa Anttilan alustuksen otsikko ensimmäisessä Pellervon Päivän Hedvig-seminaarissa vuonna 2000. Seminaarin lehdistötiedotteen otsikko totesi naisten intuitiivisen tiedon olevan osuuskuntien liian vähän käyttämä voimavara. Otsikoissa kiteytyi työryhmän ydinsanoma.

Ensimmäiset tahot, joihin Hedvig-työ kohdistettiin, olivat pellervolaiset osuuskunnat, etenkin niiden naisjäsenet sekä maaseudun naiset ja heidän järjestönsä. Osuustoiminta- ja viljelijänaisia lähestyttiin sekä pohjoismaisella tasolla että ICA:n kautta. Eri tahojen vaikuttajanaisia innostettiin kasvattamaan "Hedvigin henkeä" omissa verkostoissaan.

Tasa-arvosta Hedvig-projektiin (2001-2003)

Pellervon järjestökampanjan yhteydessä (vv. 2000-2001) tehdyillä yrityskäynneillä esiteltiin myös Hedvig-toimintaa, kerättiin tietoa naisten ja nuorten lukumääristä hallintoelimissä ja mielipiteitä tasa-arvosta. Tulokset antoivat syyn perustaa määräaikainen Hedvig-projekti, jolle vuoden 2001 alussa nimettiin kokopäivätoiminen vetäjä ja osoitettiin budjettimääräraha.

Pellervo-Seuran tekemä strategiatarkistus vuosille 2002-2005 otettiin Hedvigin toiminnan perustaksi. Näin toiminta linjattiin Pellervon strategiaan.

Toimintaa suunnattiin nyt osuustoiminnallisten yritysten naisomistajiin; heidän kiinnostustaan osuustoiminnan ohjaamiseen haluttiin lisätä. Strategia sai tukea Pellervon silloin meneillään olevasta omistajaohjaus-hankkeesta. Tavoitteeksi asetettiin pätevien naisten ja nuorten innostaminen mukaan työhön ohjaamaan yritystä osuustoiminnan periaatteiden ja arvojen mukaisesti.

Uusia kumppaneita

Etenkin kaupunkilaisten tavoitettavuus muodostui Hedvigissä ongelmaksi, sillä Pellervon perinteisten viestimien peitto kaupungeissa oli heikko. Projekti lähtikin ennakkoluulottomasti avaamaan uusia reittejä ja luomaan uudenlaisia verkostoja, joiden kautta potentiaalisia hallintohenkilöitä tavoitettaisiin.

Hedvig-projekti lähti yhteistyöhön mm. Suomen YK-liiton, kansalaisjärjestöjen, Reilun kaupan edistämisyhdistyksen, Suomen YK-liiton koordinoiman 5th World Conference on Women (WCW) -toimikunnan, Kristiina-instituutin ja Palvelualojen ammattiliiton (PAM) kanssa. Yhteistyön kautta etsittiin naisia ja nuoria, joilla oli kiinnostusta ja pätevyyttä hallintotyöhön. Verkostoja luomalla levitettiin myös tietoja osuustoiminnasta, sen periaatteista ja arvoista sekä mahdollisuuksista vaikuttaa hillitsevästi liiaksi liberalisoituvaan markkinatalouteen. Hedvig-projektin vetäjä Anne Äyräväinen oli Reilun kaupan hallituksessa ensin osuustoiminnan asiantuntijajäsenenä ja vuosina 2002-2003 varsinaisena jäsenenä. Hän osallistui myös aktiivisesti WCW-toimikunnan opintopiiriin.

Osuustoiminnan arvostus oli noussut merkittävästi 90-luvun talouslamassa. Sen yhteisölliset toimintaperiaatteet ja arvot herättivät ansaittua kiinnostusta, joten niiden esilläpito ja tunnetuksi tekeminen oli perusteltua. Hedvig-projekti sai vuoden 2002 alussa tehtäväkseen tasa-arvotyön ohella muutenkin korostaa osuustoiminnan periaatteita ja arvoja. Tämä tehtävä linkittyi luontevasti Hedvig-toimintaan.

Suunnannäyttöä

Uudenlainen "Hedvigin henki" kiteytettiin talousneuvos Hedvig Gebhardin näkemykseen osuustoiminnasta liiketoimintana, jossa taloudellisten tavoitteiden lisäksi toiminnalla on myös sivistyksellinen tehtävä. Osuustoimintaan sisäänrakennettua etiikkaa, "Hedvigin henkeä", tehtiin näin laajemminkin näkyväksi.

Osuustoiminnan "arvolle" haettiin akateemista tukea Pellervon Päivässä 2001, jossa Helsingin yliopiston tutkija Anu Kantola alusti Hedvig-aamupäiväseminaarissa aiheesta Yhteistoimintaa vai kyynärpäitä - mikä tekee taloudesta menestyvän. Hän kirjoitti samasta aiheesta myös OT-lehden Hedvigin hengessä -palstalle.

Helsingin yliopiston käytännöllisen filosofian laitoksen tutkija Marjaana Kopperi toimi alustajana Hedvigin järjestämässä Villingin keskustelutilaisuudessa, jossa pohdittiin voiko yritystoiminta olla moraalista. Yritysetiikka oli yksi Kopperin tutkimuskohteita. OT-lehden kirjoituksessaan hän kuvasi tuoreeltaan niitä ajatuksia, mitä kuuluisa syyskuun 11. päivä naisfilosofissa synnytti.

Naisten merkitystä osuustoiminnan eettisyyden vaalijoina korosti näyttely Näin teki naisväki. Osuustoiminnan suunnannäyttäjiä. Näyttely valmistettiin Helsingin yliopiston Kristiina-insituuttiin tehdyn seminaarityön pohjalta. Edistysmielisiä ja pellervolaisia osuustoiminnan pioneerinaisia rinnakkain esittelevällä näyttelyllä pyrittiin elvyttämään tuottaja- ja kuluttajaosuustoiminnan naisten yhteistyötä. Näyttelyn toivottiin herättävän myös tutkijoiden mielenkiintoa osuustoiminnan naisnäkökulmaa kohtaan ja tuottavan jatkossa akateemista tutkimustietoa osuustoiminnan tasa-arvohankkeiden käyttöön. Näyttelyn pohjana olevan seminaarityön ohjaajana toimi suomalaisen naistutkimuksen pioneeri, Kristiina-instituutin johtaja, professori Aili Nenola.

Rauhantyötä

Kansainvälinen Osuustoimintaliitto ICA ja YK juhlivat osuustoimintaa joka vuosi heinäkuun ensimmäisenä lauantaina. Hedvig-projekti rakensi tietoisesti yhteistyötä YK:n suuntaan. YK-liittojen maailmanjärjestön hallituksen ja Suomen YK-liiton puheenjohtaja Sirpa Pietikäinen oli Hedvig-seminaarin alustajana Villingissä jo kesällä 2000. Pellervon Päivä 2002 Hedvig-seminaarin alusti valtioneuvos Harri Holkeri, joka vuonna 2000 oli toiminut YK:n yleiskokouksen puheenjohtajana.

Hedvig-projekti päättyi helmikuussa 2003 Helsingissä Säätytalolla pidettyyn seminaariin Naiset, osuustoiminta ja maailmanrauha, jossa projektin kaikki tavoitteet yhdistettiin. Seminaarin alustajat korostivat naisten yhteistyön ja kumppanuuden merkitystä: niiden avulla rakennetaan rauhaa. Naisten työn rinnalla tunnustusta saivat osuustoiminnan periaatteet ja arvot: ne tekevät mahdolliseksi tasa-arvoisemman ja oikeudenmukaisemman maailman.

Tasavallan presidentti Tarja Halonen toimitti seminaariin kirjallisen tervehdyksensä. Hän oli lupautunut seminaarin avaajaksi, mutta ohjelmaan tullut valtiovierailu esti häntä saapumasta tilaisuuteen henkilökohtaisesti. Seminaarin kaikki naisalustajat olivat oman alansa vahvoja asiantuntijoita ja näkijöitä. Heidän alustuksistaan muodostui kokonaisuus, joka antoi kuulijoille toivoa ja kertoi mahdollisuuksista osuustoiminnan kautta vaikuttaa maailmaan. Ennen kaikkea havaittiin, että juuri naisten on tässä työssä toimittava suunnannäyttäjinä.

Henki elää

Naiset ja osuustoiminta on teema, joka osuustoiminnan pitkän historian aikana on ollut esillä monta kertaa. Hedvig-projekti oli tässä ketjussa yksi keskustelun avaaja. Monille tahoille kylvetyt siemenet toivottavasti juurtuvat ja alkavat itää. Projektin työ ja sanoma otettiin kaikkialla vastaan erittäin myönteisesti.

Onnistuiko Hedvig-projekti lisäämään naisten ja nuorten määrää osuuskuntien hallintoelimissä? Sitä voidaan mitata vasta vuosien kuluttua, sillä hallintorakenteen ja -kulttuurin muutos ottaa aikansa.

Kansainvälinen Osuustoimintaliitto ICA:n hallitus on asettanut tavoitteeksi, että vuoteen 2005 mennessä ICA:n vaaleilla valitussa keskushallituksessa ja aluehallituksissa on vähintään 30 % naisia. Se myös kehottaa jäsenyhteisöjä lähettämään kokouksiin yhtä paljon naisia ja miehiä. Tämä on pellervolaisille osuuskunnille vielä iso haaste.