|
Maaseudun Tulevaisuus
Puhuessamme ruoasta puhumme siitä, mistä kehomme rakentuu. Ruoan perimmäinen koostumus sisältää kaiken sen, mikä elimistöömme siirtyy, mistä se saa tai ei saa tarvitsemaansa. Kun äiti imettää tai tarjoaa lapsilleen hyvää ruokaa, ei ole yhdentekevää, mitä ruoka sisältää ja millaisia rakennusaineita lapset siitä saavat. Ruoan valmistukseen, sen makuun ja esille laittoon voi vaikuttaa, mutta raaka-aineiden sisältöä ei äidinrakkauskaan voi muuttaa. Miksi elintarvikkeissa hinta on noussut määräävään asemaan valintakriteerinä, miksi "henkemme temppelin" rakennusaineiden pitäisi olla mahdollisimman halpoja? Saman temppelin remonttiin tuskin etsimme edullisinta kirurgia, ja mersumiehien kuulee perustelevan autoaan sillä, että "ei tule kukaan sivusta syliin". Näissä valinnoissa haluamme suojella kehoamme, mutta emme ole valmiita maksamaan sen rakennuspalikoista. On ymmärrettävää, että taloudellinen niukkuus nostaa hinnan valintakriteerien kärkeen, mutta mikä saa vauraat taloudet asettamaan tuotteen edullisuuden elintarvikkeen sisällön ja tuotantoon liittyvien seikkojen edelle? Syitä on varmasti monia, median vaikutustakaan ei pidä aliarvioida. Suurimman päivälehden etusivu opetti valitsemaan päivittäisen ruoan sieltä, missä se oli halvinta tai perheessä syötiin sitä, mitä kotikauppa tarjosi alehintaan. Neljän suurimman kauppaketjun ruokamainokset täyttivät Helsingin Sanomien etusivun niin monen vuoden ajan, että tarjoustuotteista tuli arjen käytäntöä. Muita mittareita hinnan rinnalle Elintarvikemainonnassa hinnan rinnalle on viime aikoina nostettu muitakin elementtejä. Näkyvimpiä ovat luomu- ja terveysvaikutukset sekä tuotantoprosessien luotettavuus ja eettisyys. Kuluttajan kannalta ongelmaksi nousee uskottavuus eli se, kestääkö koko tuotantoketju kriittisen läpivalaisun. On hyvä, että yritysten toimintaperiaatteita on nostettu esiin, mutta ovatko kirjoitettu etiikka ja tavoitteet aina yhtenevät toiminnan kanssa. On arveluttavaa, jos kilpailuetu toimii lähtökohtana vastuulliselle toiminnalle. Moraalisesta toiminnasta voi puhua vasta silloin, kun vastuullisuus on itsessään tavoite ja toiminnan perusta. Kilpailuetu syntyy tämän tuloksena. Kun taloudesta on kehittynyt kaiken mitta, tuntuu unohtuneen, että sillä on vain välinearvo. Mikä on se itseisarvo, jota talous palvelee? Ihmisten luomana järjestelmänä talous on myös ihmisten muutettavissa. Jokainen taloudessa tekemämme päätös vaikuttaa lopputulokseen. Siksi on tärkeää, että tiedämme mitä teemme ja miksi. Mikä on halvan elintarvikkeen lopullinen hinta kuluttajalle? Millä keinoilla hinta synnytetään? Kuluttajajärjestöt voisivat tehdä laskelmia halpatuotteiden vaikutuksista sekä siitä, miten ja kenellä halpuus lopulta maksatetaan. Media luo mielikuvaa maailmasta, jossa turvattomuus ja ihmisten eriarvoisuus kasvavat. Globalisaation edetessä elämme yhä enemmän toistemme armoilla, riippuvaisina toistemme päätöksistä. Ihmisten kohtalonyhteys onkin synnyttänyt monenlaisia kansalaisliikkeitä ja kritiikkiä taloutta kohtaan. Valtaosa maailman ihmisistä haluaisi rauhanomaisia ja oikeudenmukaisia pelisääntöjä sekä lähellä että kaukana olevien lähimmäistensä kanssa, siksi demokratian lisääminen saattaisi olla hyvä keino nykyisen suuntauksen muuttamiseksi. Globalisaatiokritiikkiä on erityisesti kohdistettu ylikansallisiin yritysjätteihin. Kun pääoman, omistajien ja yritysten linkkinä ovat sijoitusyhtiöt, katkeaa tai heikkenee moraalinen yhteys rahan ja toiminnan väliltä. Toiminnan ohjaus alistuu pääoman tuottovaatimuksille. Vastuu talouden moraalirajojen määrittelystä on pitkälti sysätty kansalaisjärjestöille, jotka eivät kuitenkaan ole edustuksellisia, demokraattisia päätöksentekoelimiä. Demokraattinen osuustoiminta Osuustoiminnallisessa yrittämisessä tilanne on periaatteessa toisin. Osuuskunnissa jäsenet kantavat vastuun sekä omistamisesta että yrityksen toiminnan ohjaamisesta. Yrityksen toimintamallit ja -tavat ovat omistajien päätettävissä. Tosin käytännössä markkinoihin vaikuttaminen on melko rajoitettua. Erityisen merkittävää on osuustoiminta elintarvikeketjussa, sillä jos osuuskunta noudattaa omia periaatteitaan ja arvojaan, voidaan koko tuotantoketju alkutuottajalta kuluttajalle rakentaa läpinäkyväksi ja demokraattiseksi. Juuri ruoan tuotannossa tärkeää olisi laatukriteereiden määrittyminen muun kuin pääoman tuottotavoitteen perusteella. Koska osuustoiminnallisessa ruokaketjussa laadusta voivat demokraattisesti pitkälti päättää jäsenet, tulisi etenkin naisten pyrkiä vaikuttamaan myös ruoan sisällöllisiin tavoitteisiin. Arvot toteen tekojen avulla Arvoihin ja periaatteisiin perustuva osuustoiminta on vahva kilpailija pääomalähtöiselle taloudelle. Osuustoiminnassa yhteiskuntavastuu on kirjattu jo sen perusteeseihin. Jotta osuustoiminta voisi liputtaa eettisyydellään, on muistettava, että moraali ei ole arvoja kuvaavia sanoja, vaan tekoja. Jos emme itse ole luottamuksen arvoisia, emme voi myöskään edellyttää sitä muilta. Luottamuspula on kaikkia vahingoittava kierre, kaikkien sotaa kaikkia vastaan. Osuuskunnan jäsenyys on omistajuutta. Jäsenet päättävät siitä, mitä yrityksessä tehdään, miksi ja miten. Jäsenyyteen liittyy taloudellista valtaa, joka kasvaa yrityksen menestyksen myötä. Kasvavaan valtaan liittyvää vastuuta talouden ohjaamisesta ei pidä unohtaa. Olemme kaikki ruoan kuluttajia. Yhä suurempi osa suomalaisista ruuan tuottajista on hyvin koulutettuja alansa moniosaajia, joiden ammattietiikka on korkea. Ammattitaidolla tuotetuista elintarvikkeista tulee tekijöille maksaa oikeudenmukainen korvaus. Heidän osaamisestaan ovat riippuvaisia tulevatkin sukupolvet. Hyvä kumppanuus tuottajien ja kuluttajien välillä synnyttää luottamuksen, joka takaa sen, että ruoka on hintansa väärtti. Tätä luottamusta myös media voi kasvattaa ohjaamalla kuluttajia muuttamaan näkökulmaa siitä, mitä elintarvikkeista maksamme siihen, mistä maksamme ja korostamalla sitä, mitä ruoka itse asiassa on.
Anne Äyräväinen
|