NAISET, OSUUSTOIMINTA JA MAAILMANRAUHA
Seminaari Helsingin säätytalolla 6.2.2003
Leena Luhtanen
Elannon hallintoneuvoston puheenjohtaja,
eduskunnan talousvaliokunnan puheenjohtaja
Mitä on osuustoiminta - sen synnystä tähän päivään
Nykymuotoisen osuustoiminnan elinkaari alkoi lähes 160 vuotta sitten pienessä englantilaisessa Rochdalen flanelliteollisuuskaupungissa, joka eli tuolloin teollisen vallankumouksen aiheuttamaa murroskautta. Uusien tehtaiden ja koneiden käsinkutojien ammattikunnalle aiheuttama taloudellinen ahdinko pakotti heidät turvautumaan omaan apuun ja ottamaan ohjat omiin käsiin elinmahdollisuuksiensa turvaamiseksi.
Niinpä vuonna 1844 käsinkutojat - kankurit - ryhtyivät rohkeaan tekoon ja aloittivat pienessä vaatimattomassa muutaman artikkelin myymälässään osuuskauppatoiminnan rehellisen kauppatavan, kunnollisten tuotteiden ja oikean hinnoittelun pohjalta. Tämä puutteessa elävien ihmisten arjen tarpeista syntynyt yritys osoittautui menestykseksi. Perusarvoineen ja avoimeen jäsenyyteen, itsenäisyyteen sekä demokraattiseen hallintoon perustuvine toimintaperiaatteineen se loi pohjan osuustoiminnalliselle yrittämiselle.
Vaatimattomasta alusta osuustoiminta on kasvanut kautta maailman ulottuvaksi monialaiseksi yritystoiminnaksi. Toimialasta ja koosta riippumatta osuuskunnat ovat edelleen perusolemukseltaan yhteneväisiä. Ne ovat yrityksiä, joissa jäsenet ovat sekä omistajia, keskeisiä päätöksentekijöitä että asiakkaita (jäsen ja ääni -periaate). Valta osuuskunnissa kuuluu jäsenille yhdenvertaisesti, ja pääomalla on niissä välineellinen merkitys. Jäsenten etu on osuuskunnan tärkein päämäärä.
Osuustoiminta on globaalia
Osuuskuntia on tänään kaikissa kulttuureissa sekä köyhissä että rikkaissa maissa, maaseudulla ja kaupungeissa. Niitä on lähes kaikilla taloudellinen toiminnan aloilla. Kaupan lisäksi osuuskuntayrityksiä on esimerkiksi maataloudessa, elintarviketeollisuudessa, pankki- ja vakuutustoiminnassa, asunto- ja energiatuotannossa, kalataloudessa sekä terveyspalvelujen ja hoivatyön aloilla. Niiden kirjo vaihtelee pienistä työ- ja kyläosuuskunnista suuriin valtakunnallisiin yritysryhmittymiin. Harva kuitenkaan on perillä siitä, että osuustoiminta on maailman suurin yhteiskunnallis-taloudellinen liike. Se mm. työllistää maailmassa noin 100 miljoonaa ihmistä eli enemmän kuin esimerkiksi monikansalliset yhtiöt. Osuustoiminnan levinneisyys onkin paras todistus yritysmuodon toimivuudesta ja tarpeellisuudesta.
Osuustoiminnan toista sataa vuotta vanha kattojärjestö Kansainvälinen Osuustoimintaliitto ICA lienee maailman suurin ja Punaisen Ristin ohella maailman vanhin kansalaisjärjestö. Se perustettiin v. 1895 ja se on kestänyt ehjänä maailmansotien uhkat ja pystynyt yhdistämään saman katon alle eri talous- ja yhteiskuntajärjestelmien, ideologioiden ja uskontojen edustajat.
ICA:han kuuluu tänä päivänä yli 200 jäsenyhteisöä noin 100 maasta. Osuuskuntia ICA:n piirissä on kaikkiaan yli 700 000 ja niissä pitkälti yli 700 miljoonaa jäsentä. Lisäksi maailmassa on vielä paljon ICA:n kuulumattomiakin osuuskuntia.
Kansainvälisen Osuustoimintaliiton tehtävä on edistää osuustoiminnan leviämistä, lisätä osuustoiminnan arvojen ja periaatteiden tunnettuutta, voimistaa jäsenten keskinäistä taloudellista yhteistyötä, toimia rauhanomaisen ja kestävän kehityksen hyväksi, toimia hyvän elämän turvaamiseksi ja edistää sukupuolten välistä tasa-arvoa.
Globalisaatio aiheuttaa radikaaleja muutoksia maailman taloudellisissa, yhteiskunnallisissa ja poliittisissa rakenteissa ja valtasuhteissa. Huoli osuustoiminnan tulevaisuudesta liberaalin markkinatalouden kovien arvojen puristuksessa synnytti Kansainvälisen Osuustoimintaliiton satavuotiskongressissa v. 1995 hyväksytyn osuustoiminnan identiteettiä koskevan kannanoton. Siinä määritellään käsite osuuskunta sekä listataan osuustoiminnan arvot ja uudistetut periaatteet. Kannanotto on visio osuustoimintayritysten ainutlaatuisuuden tarjoamista mahdollisuuksista toimia globalisaation kielteisten vaikutusten vastavoimana arvojensa ja kansanliikeluonteensa pohjalta.
Muuttuva osuustoiminta
Osuustoimintaliike muuttuu ja kehittyy jatkuvasti niinkuin sen pitääkin, koska osuuskuntien olemassaolon tarkoitus on vastata jäsenten muuttuviin tarpeisiin, toiveisiin ja odotuksiin. Osuustoiminnan arvot ja periaatteet eivät ole syntyneet tyhjästä, vaan juuri ihmisten tarpeista, toiveista ja unelmista. Tämän päivän polarisoituneissa olosuhteissa hämmennyksen vallitessa kun rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät, kun työttömyys ja syrjäytyminen nakertavat yhteiskuntien perustoja, rapauttavat moraalia ja kasvattavat väkivaltaa ja rikollisuutta, osuustoiminnan arvot ja periaatteet ovat osoittautuneet hyviksi suuntaviivoiksi pyrittäessä ratkaisemaan yhteiskunnallisia ja taloudellisia ongelmia.
Osuuskunnat ovat yhteiskunnallisen organisoitumisen taloudellinen ulottuvuus, mutta myös sosiaalinen, omatoimisuuteen ja keskinäiseen yhteistyöhön perustuva turvaverkko. Osuustoiminta on joukkoliike, joka tarjoaa jäsenilleen mahdollisuuden sekä vaikuttamiseen että keskusteluun siitä, mitä on hyvä elämä ja hyvä talouselämä. Osuustoiminnan merkitystä korostaakin mm. YK:n v. 2001 tuottama osuustoimintaa koskeva ohjeisto sekä Kansainvälisen työjärjestön ILO:n viime vuonna hyväksymä osuustoiminnan edistämistä koskevan suosituksen No. 193 uudistus sekä Euroopan Unionin hyväksymä Eurooppa-osuuskuntaa koskeva säännöstö. Osuustoiminnan merkitystä EU- maissa valaisee se, että kolmannes EU:n aikuisväestöstä eli 83.5 miljoonaa on osuuskuntien jäseniä.
Suomessa osuustoiminnan uutta tulemista kuvaa mm. uusi osuustoimintalaki. Uuis osuustoimintalaki astui voimaan viime vuoden alussa. Laki on osoitus siitä, että myös valtiovalta, yhteiskunta, uskoo osuustoiminnan tulevaisuuteen ja haluaa antaa sille toimivammat puitteet.
Uusi osuustoimintlaki korvasi vuodelta 1954 olevan lain. Uuden lain lähtökohtana onkin saattaa osuuskuntia koskeva yhteisölainsäädäntö nykyaikaisen yritystoiminnan vaatimusten mukaisiksi.
Ouustoiminnan uudelleen arvostamisesta esimerkkinä on myös pari vuotta sitten perustettu Osuutoiminnan neuvottelukunta, joka kokoaa yhteen sekä tuottaja- että kuluttajaosuustoiminnan tahot.
Osuustoiminnan tutkimus ja opetus
Huolimatta osuuskuntien 100-vuotisesta perinteestä Suomessa, niiden suuresta jäsenmäärästä, huomattavasta taloudellisesta ja työllistämismerkityksestä, osuustoiminnalla ei toistaiseksi ole sen ansaitsemaa asemaa koulutuksessa tai tutkimuksessa. Kuitenkin osuustoiminnan periaatteissa on aina korostettu koulutuksen, oppimisen ja tiedonvälityksen merkitystä osuustoimintaideologian ja filosofian ymmärtämiseksi ja soveltamiseksi. Koska osuustoimintaliike ei edellytä vain tietoa, vaan arvoihin ja periaatteisiin nojautuvaa toimintaa, osuustoimintaa koskevan opetuksen ja tiedonvälityksen tulee olla monipuolista ja monikeinoista. Siihen kuuluu kaikki, mikä edistää ihmisten henkistä ja moraalista kasvua ja kykyä yhteistyöhön. Osuustoiminta ei voi nähdä opetus- ja tiedonvälistystehtävää muuna kuin elämänmittaisena kehitystapahtumana. Kuitenkin vasta äskettäin on esimerkiksi avoimessa yliopistossa aloitettu osuustoiminnan opetus. Koska osuustoiminta on sekä taloudellista että aatteellista toimintaa sen opetuksen tulisi sisältyä sekä kauppakorkeakoulujen, yliopistojen, ammattikorkeakoulujen ja opistojen opetusohjelmaan.
Edellä mainitsemani Osuustoiminnan neuvottelukunnan eräänä keskeisenä tehtävänä onkin osuustoiminnan tutkimuksen ja opetuksen aikaansaaminen. Tarkoituksena on lähestyä osuustoimintaa liiketaloudellisesta näkökulmasta ja saada aluksi Helsingin kauppakorkeakouluun alan professuuri. Lisäksi on todettava, että Helsingin yliopiston Maaseudun tutkimus- ja koulutuskeskus aikoo jatkaa ja vahvista a osuustoiminnan opetusta ja tutkimusta korostaen pienosuustoiminnan ja yhteisötalouden näkökulmaa.
Naisten mahdollisuudet
Osuustoimintaliikettä voidaan perustellusti pitää sekä naisten yhteiskunnallisen että taloudellisen itsenäisyyden edelläkävijänä. Olihan jo Rochdalen uranuurtajaosuuskunnan keskeisiä tunnusmerkkejä naisten ja miesten yhtäläinen äänioikeus ja naisten taloudellinen itsemääräämisoikeus. Osuustoimintaliikkeessä ole sukupuolten tasa-arvoa kuitenkaan mielletty erityispiirteeksi, eikä siitä ole haettu kilpailuetua. Kuitenkin naiset ovat jo yli sadan vuoden ajan olleet osuustoiminnan selkäranka ennen kaikkea käytännön töissä. He ovat muodostaneet enemmistön työvoimasta niin tehdassaleissa, myymälöissä kuin konttoreissakin puhumattakaan naisten panoksesta kotitaloudessa. Naiset olivat myös mukana perustamassa Kansainvälistä Osuustoimintaliittoa. Jo viime vuosisadan alussa he verkostoituivat kansainvälisesti ja ryhtyivät ponnistelemaan rauhan hyväksi ensin Kansainliitossa ja myöhemmin YK:ssa.
Suomalaiset naiset ovat integroituneet monipuolisesti yhteiskuntaan. Naiset ovat politiikan huipulla ja yhä lisääntyvässä määrin myös talouselämän organisaatioissa. Tieteen, taiteen ja kulttuurin aloilla naiset ovat toimineet näkyvästi jo pitkään puhumattakaan järjestötoiminnasta ja vapaaehtoistyöstä. Naisten merkitys kasvattajina ja hoivatyössä on kiistaton. Naiset ovat usein hyvin koulutettuja ja kielitaitoisia. He edustavat yli puolta Suomen väestöstä, ja esimerkiksi kuluttajaosuuskuntien jäsenistössä he ovat enemmistönä. Yhä useampi nainen vastaa myös taloudesta yksinhuoltajana tai itsenäisenä sinkkunaisena. Naisten arjen asiantuntemuksen kanavoiminen osuustoimintayritysten päätöksentekoon nykyistä paremmin on keino tehdä strategioista, toimintapolitiikasta ja liiketoiminnasta elämänläheisempää ja tarveorientoituneempaa.
Erilaisuuden arvostuksella on huomattava merkitys tämän päivän yritysmaailmassa. Erilaisuudesta syntyy uutta tietoa, kun erilaiset ihmiset näkevät erilaisia asioita. Naisten käytännöllisen luova, intuitiivinen ja kollektiivinen asioiden käsittely voisi olla hyödyllinen kumppani miesten yksiviivaisena pidetylle ajattelulle. Kumpaakin sukupuolta tasapainoisesti edustava hallinto on luovempi ja innovatiivisempi ennakoimaan ja tulkitsemaan moniarvoisen jäsen- ja asiakaskunnan tarpeita. Naiset ovat myös valmiita panemaan itsensä likoon, jos on kysymys oikeaksi koetusta asiasta sekä aidosta osallistumisesta ja vaikuttamisesta.
Iloinen asia onkin, että ainakin kuluttajosuuskuntien edustajistoissa naisilla on tänä päivänä enemmistö ja muissakin hallintoelimissä osuus kasvaa. Toivoa sopii, että naiset alkaisivat myös enenevässä määrin tavoitella operatiivisen johdon paikkoja. Naisten ja miesten vahvuuksien ja taitojen yhdistäminen olisi omiaan tuottamaan paitsi uutta elinvoimaa, myös purkamaan jäykkiä valtarakenteita ja vanhoja rutiineja sekä parantamaan osuustoimintayritysten kykyä kohdata työelämän muuttuvia haasteita.
Arjen valinnat
Vaikuttaminen ei kuitenkaan tapahdu vain hallinnossa tai operatiivisessa johdossa. Jokainen arkinen päätöksemme ja valintamme on vaikuttamista. Ostammeko kotimaista vai muualla tuotettua, pidämmekö hintaa ainoana kriteerinä, vai arvostammeko laatua, tietoa valmistustavoista, puhtautta ja ympäristövaikutuksia, haluammeko olla oikeudenmukaisia kehitysmaiden pienyrittäjiä kohtaan, kaikella on merkitys. Otamme kantaa valinnoillamme ja vaikutamme niillä myös sekä nykyisten että tulevien sukupolvien elämään. Myös kokemuksen tuomalla viisaudella ja arkielämän "hiljaisella tiedolla" on mahdoollisuus tulla hyödynnetyksi päätöksenteossa. Osuustoiminta edistää näin markkinoiden kehittymistä tavallisen ihmisen kannalta myönteiseen suuntaan.