Naiset, osuustoiminta ja maailmanrauha -seminaari
6.2.32003, Säätytalo, Helsinki
I varapuhemies Sirkka-Liisa Anttila
Arvoisat seminaarin osanottajat
Osuustoiminta-aatteen syntyaikoina 1800-luvulla maailma muuttui voimakkaasti. Teollistumisen myötä vahvojen valta kasvoi ja ihmisiä riistettiin ja toisten vauraus perustui heikkojen kurjuuteen. Osuustoiminnalla pyrittiin oikeudenmukaisempaan maailmaan. Osuustoiminta vahvisti työntekijöiden, pienviljelijöiden ja kuluttajien asemaa. Yhteisö, jossa jokaisella jäsenellä on äänioikeus ja oikeus saada osuutensa toiminnan tuloksesta, oli radikaali aatteellinen kannanotto yritystoimintaan.
Jälleen kerran me olemme muutosprosessissa, jossa tarvitsemme työtä tasa-arvon ja yhteisvastuun edistämiseksi. Sosialismi on romahtanut eikä markkinatalouskaan näytä tuovan toivoa maailman köyhille. Kehitys on globalisaation myötä kärjistänyt eriarvoisuutta. Viimeisimpien arvioiden mukaan kymmenen prosenttia ihmiskunnasta omistaa 90 prosenttia varallisuudesta.
Teknologian kehittymisen myötä globalisaatio on edennyt ennen muuta teollisessa tuotannossa ja kansainvälisessä finanssijärjestelmässä. Yhä suuremmat yksiköt tuottavat yhä tehokkaammin. Ja tähän tuotantoon tarvitaan entistä harvempia ihmisiä. Rajattomilla markkinoilla kansallisvaltioiden itsenäisyys kaventuu ja poliittinen valta vähenee.
Nais- ja ympäristöliikkeet ovat olleet erityisen huolissaan tästä kehitystrendistä. Muuttuuko maailma muutaman osakkaan osakeyhtiöksi? Siirtyykö valta ja varallisuus nykyistä vieläkin enemmän etelästä pohjoiseen ja naisilta miehille?
Nälkä ja köyhyys eivät ole puolueettomia. Niistä kärsivät nimenomaan naiset. 70 %:ia maailman nälkäisistä on naisia. Kolme neljästä sodan, kuivuuden tai muiden katastrofien uhreista on naisia tai pieniä lapsia. Monissa maailman yhteisöissä nainen syö viimeiseksi. Ruokittuaan miehensä ja lapsensa hän syö itse mitä on jäänyt jäljelle. Näin tapahtuu myös hänen ollessaan raskaana tai imettäessä. Tämän seurauksena maailmassa on miljardi aneemista naista, mistä aiheutuu ennenaikaisia synnytyksiä, sikiövaurioita, synnytyskuolemia ja syntymäpainoltaan pieniä lapsia.
Ruoansaannin takaaminen kaikille edellyttää, että naisten vaikutusmahdollisuuksia ruuantuotannon kehittämisessä parannetaan. Onhan valtaosa ravinnon perustuotannosta ja sen muokkaamisesta naisten käsissä. Naiset eivät omista suuria tiloja, mutta he itseään säästämättä käyttävät tehokkaasti hyväkseen pienetkin maa-alat tuottaakseen perheelleen ruokaa. Tämä pitää paikkansa niin Afrikassa kuin Euroopassakin.
Suuret yksiköt eivät pelasta maailmaa vaan mahdollisuus pienimuotoiseen paikalliseen toimintaan. Kotitarveviljely pienillä puutarhapalstoilla pelasti naapurimaamme Venäjän ihmiset muutoksen myllerryksessä. Venäjän epävakaa talous ei johtanut nälänhätään, vaikka virallinen elintarviketuotanto romahti. Venäjän vahvuutena olivat naiset, jotka jälleen kerran osoittautuivat yhteiskunnan vahvimmaksi lenkiksi. Eläkkeensä ostoarvon menettäneet vanhat naiset ovat sinnikkäällä työllä viljelleet pienillä palstoillaan juureksia ja vihanneksia. He ovat keränneet marjoja ja sieniä, säilöneet tarvittavia vitamiineja talven varalle. Mummoenergia on osoittautunut Venäjän mullistuksessa elintärkeäksi energialähteeksi.
Näitä sankarimummoja ei juuri uutislähetyksissä näytetä. Huomio kohdistuu maailman johtajiin varsinkin, jos nämä käyvät sotaa tai valmistautuvat sotimaan. Maailman talouskehityksen mittarina ei käytetä lasten ravitsemustilannetta. Sen sijaan television talousuutisissa kerrotaan joka päivä, mihin suuntaan teollisuusosakkeiden Dow Jones arvo tai Tokion pörssin Nikkeiindeksi ovat sinä päivänä kehittyneet.
Ruohonjuuritason unohtuminen ja yksipuolinen makrotalouden tarkastelu vääristää todellisuutta ja ohjaa päätöksentekijöitä harjaan. Unohdetaan helposti, että vain 10 prosentilla ruokaa käydään globaalia kauppaa. Maapallon ruuasta 90 prosenttia kulutetaan siellä, missä se on tuotettukin. Jos me emme anna pienimuotoiselle tuotannolle elintilaa, maailman nälkäongelma kasvaa entisestään.
Globaali markkinatalous tarvitsee vahvaa poliittista ohjausta ja maailmanlaajuiset eettiset periaatteet. Uuden globaali etiikan periaatteisiin tulisi kuulua lähtökohtaisesti se, että paikallisen tuotannon edellytykset turvataan kaikkialla maailmassa, myös täällä kylmässä pohjolassa.
Hyvät naiset ja miehet
Omassa maassa tuotettu, perinteisesti valmistettu ateria on jokaisen maan kulttuurin perusta. Ruuan tarjoaminen on tärkeä osa vieraanvaraisuutta, ruuan ääressä seurustellaan ja ruokailuun liittyy myös monen perheen yhdessäolohetket. Hyvä ruoka ei merkitse vain ruumiin ravitsemista vaan myös henkistä hyvinvointia. Ihmisen perusturvallisuus järkkyy pahasti, jos hän ei voi luottaa ruuan laatuun.
Euroopan unionin jäsenyyden aikana suomalaisten kuluttajien luottamus elintarvikkeiden laatuun ja valvonnan tehokkuuteen on kärsinyt pahoin. Ruokaturvallisuus on puhuttanut niin tavallisia kansalaisia kuin päättäjiäkin.
Uusi teknologia luo uusia uhkia. Hormonien avulla kasvatetusta lihasta ja geenimuunnelluista tuotteista kuluttajan on vaikea saada luotettavaa tietoa. Kuluttajat epäilevät tiedemiesten, teollisuuden, kaupan ja viranomaisten kykyä hallita tilannetta. Eikä se ole mikään ihme. BSE-kriisin olemassaolo salattiin vuosia asiakirjoja väärentämällä. Tällaiset menettelyt pakottavat kysymään, mihin voi luottaa, jos asiantuntijoiden arviot ovat ristiriitaisia tai jos vakavia laiminlyöntejä sattuu.
Yhä useammin törmätään siihen, että elintarvikkeen käyttöön liittyy uusi vaara, jonka vakavuutta ei varmasti tiedetä. Sitä varten Euroopan unionissa sekä kansainvälisissä järjestöissä mm. Codexin ja WTO:n puitteissa, on mahdollista käyttää hyväksi kuluttajan terveyden turvana ns. varovaisuusperiaatetta. Periaate on kirjattu myös kansallisiin säädöksiin kaikkialla maailmassa, myös Suomessa.
Varovaisuusperiaate tarkoittaa sitä, että tuotteen valmistus ja jakelu kielletään varmuuden vuoksi tutkimusten ajaksi, jos on aihetta epäillä sen vaarattomuutta ihmisen terveydelle. Siitä, missä vaiheessa varovaisuusperiaatetta tulee soveltaa, kiistellään vielä kansainvälisesti. Kuluttajan kannalta on toivottavaa, että varovaisuusperiaatteen käyttö yleistyy. Tuottajien oikeusturvan kannalta on tärkeää, että käytäntö on yhtenäinen.
Ongelmana on, että luotettavaa tieteellistä tulosta voidaan joskus joutua odottamaan pitkää. Kun ihmisen terveydestä on kysymys. Odottaminen monesti myös taloudellisesti kannattavaa, koska terveydellä on kallis hinta, jos sen menettää.
Euroopan unionin jäsenmailla on ollut suuria vaikeuksia päästä yhteisymmärrykseen elintarvikkeita koskevista määräyksistä. Vielä vaikeampaa se on maailman laajuisesti. Maatalouskaupan asteittainen vapauttaminen on kuitenkin yksimielisesti hyväksytty yleistavoite WTO:ssa. Erimielisyyttä on siitä, miten se tehdään ja missä aikataulussa.
Globaalina eettisenä normina pitäisi olla se, että jokaisella on oikeus turvalliseen ja terveelliseen ruokaan. Kuluttajan pitää myös saada tietää vastaako ruoka hänen eettisiä arvojaan. Monissa uskonnoissa on määräyksiä siitä, minkälaista ruokaa ihmisten tulee nauttia. Ruokaskandaalien valossa on entistä helpompi ymmärtää uskontojen asettamia rajoituksia. Ne ovat todennäköisesti olleet ensimmäisiä kuluttajansuojanormeja.
Ruokaskandaalit ja epävarmuus uudenlaisten ruoka-aineiden vaikutuksista ovat jo vaikuttaneet kuluttajan käyttäytymiseen. Monet ovat lopettaneet lihansyönnin, teollisen ruoan tai tuontiruoan ostamisen riippuen siitä, mikä ongelma on viimeksi ollut käsillä. Ikävä kyllä näistä skandaaleista kärsivät myös ne ruoan raaka-aineen tuottajat ja valmistajat, jotka ovat tuottaneet ja valmistaneet puhdasta ja terveellistä ruokaa. Tilanteeseen täysin syyttömät joutuvat maksamaan muiden virheistä kovan hinnan.
Kuluttajien luottamus voidaan palauttaa vain antamalla heille yksityiskohtaista ja luotettavaa tietoa, joiden nojalla he itse voivat tehdä valintansa. Suomalaisen viljelijän tulevaisuuden uskoa nostaa tietoisuus siitä, että suomalainen kuluttaja luottaa kotimaiseen tuotantoon ja arvostaa kotimaista ruokaa.
Suomalaisen ruoan turvallisuus ei ole sattumaa, vaan pitkäjännitteisen työn tulos. Suomessa viljelijät, tutkimus, elintarviketeollisuus ja kauppa tekevät kiinteää yhteistyötä. Laatutyö perustuu ihmisten, eläinten ja luonnon kunnioitukseen. Maatiloilla rakennetaan parhaillaan laatujärjestelmää, jossa kaikki tilan työt ja toimenpiteet kirjataan laatukäsikirjaan. Avoin laatuketju ulottuu tuotantopanoksista kuluttajalle asti viimeistään vuoteen 2006 mennessä kaikilla tuotannonsektoreilla. Osuustoiminnalliset yhteisöt ovat olleet aktiivisesti mukana tässä laatutyössä.
Hyvää ei saa halvalla. Vapaa, vain hintaan perustuva kilpailu ei takaa turvallista ruokaa. Luonnonmukainen ja eläinystävällinen tuotanto maksaa, samoin huolellisuus teollisessa tuotannossa ja kaupassa sekä näiden välillä suoritettava kuljetus. Ketjun yksikään lenkki ei saa pettää. Laatuajattelu sopii hyvin osuustoimintaan. Osuustoiminnan tarkoituksena ei ole tavoitella pääomalle maksimaalista tuottoa vaan edistää hyvinvointia. Hyvinvointi on paljon enemmän kuin pelkkä taloudellinen hyöty. Se sisältää turvallisuudentunteen sekä oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon.
Oikeudenmukaisuuteen kuuluu myös se, että ihmisille annetaan mahdollisuus asua maaseudulla. Maatalousväestön osuus väistämättä vähenee jatkossakin. Synkkyyteen ei ole kuitenkaan syytä, koska muuttoliikettä tapahtuu enenevässä määrin myös kaupungeista maalle.
Voidakseen asua ja elää maaseudulla yhä useamman naisen on työllistettävä itse itsensä. Naiset tarvitsevat rohkaisua uskaltaakseen ryhtyä yrittäjiksi. Naisyrittäjälainat ovat olleet osaltaan auttamassa naisia yrittäjyyden tielle. Oman yrityksen perustaminen pelottaa varsinkin sellaista naista, joka ei ole aiemmin toiminut yrittäjänä. Yrittäjähenkisten maaseudun naisten olisikin hyvä yhdistää voimansa ja perustaa pienimuotoisia osuuskuntia. Sata vuotta sitten maaseutu nousi sivistyksen ja osuustoiminnan avulla. Samat keinot pätevät tänäkin päivänä.
Osuuskunta on joustava yritysmuoto, joka sopii verkostoituvan yhteiskunnan monille eri aloille. Se soveltuu esimerkiksi omien tuotteiden jalostukseen ja markkinointiin, hankinta- ja koneyhteistyöhön, energiatuotantoon, kylän kehittämiseen ja matkailuun. Osuuskunta voi tarjota myös vanhusten, lasten ja vammaisten hoivapalveluja. Työosuuskunnan avulla ihmiset voivat ottaa ohjat omiin käsiinsä ja työllistää itse itsensä. He voivat tuottaa kulttuuripalveluja ja toimia eri alojen asiantuntijatehtävissä siinä missä rakennus- ja siivousalallakin.
Kansainvälistyvään aikaamme sopii hyvin osuustoimintaliikkeen periaate, jonka mukaan kannattaa ajatella globaalisti, mutta toimia paikallisesti. Paikkakunnan oma kulttuuritausta ja arvomaailma ovat ne perustat, joille on hyvä rakentaa uutta yritystoimintaa. Pieni on kaunista ja useimmiten on järkevää edetä pikkuhiljaa.
Katriina Petrisalo väitteli muutama vuosi sitten Jyväskylän yliopistossa aiheenaan "Menneisyys matkakohteena". Tutkimuksessaan hän kertoi pohjoiskarjalaisen Hoilolan kylän matkailuhankkeesta, joka kaatui 1990-luvun lamaan. Hoilola oli tyypillinen kehitysalueen kylä, jossa oli parisataa asukasta. Kolmannes heistä oli ortodokseja. Maanviljelys oli käynyt kannattamattomaksi ja nuoriso paennut kaupunkeihin.
Kylässä oli vireitä ompelu- ja metsästysseuroja, näytelmäpiiri jne. Asukkaat alkoivat puuhata kylätaloa omia harrastuksia varten. Kylätaloon ei kuitenkaan saatu avustuksia, joten hanketta varten piti luoda yritys. Suunnitelmat suurenivat. Lopulta Korpiselän hirsilinnasta piti tulla mahtava, ortodoksista ja karjalaista kulttuuria markkinoiva matkailukeskus.
Idea karkasi paikallisten käsistä, kun päätöksenteko siirtyi valtionapujen ja pankkilainojen myötä kylän ulkopuolelle. Perinnematkailuyritys kaatui kun tuet loppuivat. Väitöskirjan mukaan tapaus sortui lyhytnäköiseen tukien hakemiseen ja väärään tapaan hyödyntää paikallista kulttuuria. Luotiin uusi perinnekulttuuri ja oletettiin, että kyläläiset sopeutuvat siihen sen sijaan, että kulttuuri olisi noussut paikallisesta historiasta ja elämäntavasta.
Nyttemmin Hoilolan kylätalossa toimii matkailualan yritys, joka tuottaa luontomatkoja. Sienestys, marjastus ja kalastus ovat varsinkin monelle ulkomaiselle matkailijalle elämyksiä, joita he eivät löydä ilman palveluyrityksiä. Suuret keksinnöt ovat monesti pieniä oivalluksia. Yritystoiminnan suurin este on se, ettemme usko yksinkertaisiin ideoihin riittävästi.
Hyvät seminaarin osanottajat
Naiset ovat arjen pyörittäjiä. Naiset ovat näkymättömiä toimijoita ruuantuotannon, jalostuksen ja jakelun ketjussa. Naisten näkymättömyys on aiheuttanut sen, etteivät naiset itsekään osaa arvostaa itseään eivätkä naiset koe itseään vaikutusvaltaisiksi päättäjiksi. Naisten vaikutusvalta arjen pienissä ratkaisuissa tekee naisista maailmantalouden kokonaisuuden kannalta avaintekijöitä.
Pellervo-Seuran Hedvig-projekti on erittäin tärkeä. Naisia on kannustettava entistä aktiivisemmin mukaan osuustoimintaan. Naisten tasa-arvoinen osallistuminen ei ole pelkästään naisten etu vaan se on koko osuustoiminnan tulevaisuuden kohtalonkysymys.
Erityisesti Suomelle tärkeä metsäsektori on jätetty täysin miesten käsiin. Metsäliitto osuuskunnan edustajiston 67 jäsenestä vain yksi on nainen. Hallintoneuvoston 34 jäsenestä kolme on naisia. Selityksenä lienee se, että metsäliiton jäseninä voivat olla perheet, pariskunnat, perikunnat ja yhteisöt, joilla on vain yksi ääni. Näyttää siltä, että äänivaltaa käyttävät näissä tapauksissa lähes yksinomaa miehet.
Yhteiskunnan hyvinvoinnin kannalta on tärkeää, että naiset ja miehet toimivat yhdessä kaikilla elämänaloilla kotona, työelämässä, yritystoiminnassa ja politiikassa. Miesten ja naisten erilaisuus tuo päätöksentekoon monipuolista osaamista ja näkemystä ja siten se parantaa myös päätösten laatua. Naiset ovat tutkimusten mukaan miehiä useammin huolissaan tuoteturvallisuudesta, ympäristön tilasta, eläinsuojelusta ja ihmisoikeuksista. Voidaan sanoa, että osuustoiminnalliset arvot ovat naisellisia arvoja.