Pellervo.fi Maatilan Pellervo Iso Kalenteri
kodin pellervo

 

Kannen kuva: Fennopress.

NUMERO 10
15.10.2009


PÄÄKIRJOITUS

PELLERVO 110 VUOTTA: Kaikki kotiin päin

SUURET MUUTOKSET: Työn menetys voi olla myös mahdollisuus

LUONTOKUVAAJA: Kulkija taivaankannen alla

PERUSKORJAUS: Talovanhus vetää puoleensa

KÄSITYÖLÄINEN: Pläkkiä mestarin hopiat

TERVEYS: Aivohalvauksesta voi
kuntoutua

VANHUUS: Olisiko helpompi unohtaa?

PÄRJÄÄMINEN: Köyhyys väijyy yksin eläviä

TAIDE: Koko ihminen yhdellä viivalla

SUOMI: Merestä nousee maa

PUUTARHA: Ruustinnan puutarhassa

RUOKAPERINNE: Sulan voin kimallus

RUOKA: Vähän parempaa pyhäruokaa

LUKIJAMATKA: Uusi vuosi Tonavan rannalla

KÄSITYÖT:
Mummon peitto pehmoinen
Selkeää keittiöön
3 x neule
Pientä sievää

LÖYTÖ: Vaatettaapi miehen sekä naisen

JOKA KUUKAUSI
Asiasta toiseen
Kätsy
Omalääkäri
Elämäntilanteita
Koti maalla
Ristikko
Papin päiväkirja
Unto Uneksija

Seuraava Kodin Pellervo ilmestyy 12.11. ja Maatilan Pellervo ja Iso Kalenteri 19.11.2009.



Iso  Kalenteri 2009 sisältyy Pellervon tilaukseen.


Ruustinnan puutarhassa


Haapaveden vanhan pappilan, Paakkilan mailla on meneillään mittava entisöinti. Leena ja Timo Ruuska kunnostavat muiden talkoolaisten kanssa ruustinna Nora Pöyhösen kasvitarha- ja keittokoulun puutarhaa.

Paakkilan puutarha sijaitsee upealla paikalla Kirkkojärveen viettävällä rinteellä Haapaveden keskustassa. Pyhäjoki muodostaa Haapaveden kohdalla järven, joka tarjoaa kuvan kauniin maiseman Pohjois-Pohjanmaan helmeksikin nimitetylle kaupungille.
Kun 37-vuotias Nora Pöyhönen tuli lapsineen miehensä mukana Haapavedelle vuonna 1886, oli paikkakunta pieni maalaispitäjä.
Ensimmäiset vuodet ruustinna Pöyhönen oli alituiseen sairas, ja niinpä paikkakunnan uusi piirilääkäri määräsi hoidoksi mahdollisimman paljon auringonvaloa, raitista ilmaa ja työtä ulkona. Ruustinna ryhtyi puutarhatöihin ja tunsi voimiensa palautuvan sitä mukaa kuin puutarha laajeni ja monipuolistui vuosi vuodelta. Etelään viettävä joenranta oli ihanteellinen aroillekin kasveille.
Nora Pöyhösen puutarhainnostus ei jäänyt vain oman perheen iloksi, sillä vuoden 1892 kesällä alkoi Paakkilassa ensimmäinen kasvitarhakurssi koululapsille. Tarkoituksena oli edistää ja levittää ruokakasvien viljelemisen taitoa ja ruoaksi laittamista.
Pian ruustinnalle selvisi, että opetus on ulotettava myös maaseudun nuoriin naisiin. Hän alkoi suunnitella koulun perustamista rahvaan tyttärille ja maatalojen tuleville emännille.
Haapaveden kasvitarha- ja keittokoulu alkoi pappilassa heti seuraavan vuoden toukokuun 1. päivänä. Opetusohjelma oli puutarhaviljelyyn painottuva, lajeja kaaleista ja muista vihanneksista viinimarjoihin ja karviaisiin. Pappilan suuressa salissa pidettiin oppitunteja ja keittiössä valmistui kasviksista erilaisia ruokia.

Paakkilan kannatusyhdistys

Kun kasvitarha- ja keittokoulu täytti 15 vuotta, oli opetus siirtynyt kokonaisuudessaan Mustikkamäen Alamaalle, muutaman kilometrin päähän Pyhäjokea ylemmäs Haapajärven rantamille.
Paakkila oli pappilana vuoteen 1972 asti, minkä jälkeen se on toiminut seurakuntakotina, kirkkonakin, kun Haapaveden vanha puukirkko paloi tuhopoltossa toukokuussa 1981. Viimeksi pappilassa toimi päiväkoti. Ajan saatossa puutarhan osuus pieneni ja kasvillisuus yksipuolistui. Alue oli lopulta enimmäkseen umpeen kasvanutta ryteikköä; ruustinnan istutuksista jäljellä olivat enää osa puista ja laajalle levinnyt jättiputki.
Seurakunnassa heräsi ajatus Paakkilan puutarhan kunnostamisesta. Entinen talouspäällikkö Tuomo Hyvärinen ehdotti asiaa paikkakunnalla asuville ruustinnan pojantyttärille Anja Pöyhöselle ja Liisa Malkavaaralle. Kirkkoneuvostossa istunut Leena Ruuska kiinnostui myös.
Vuonna 2004 perustettiin Paakkilan kannatusyhdistys ry, jossa Leena toimi aluksi rahastonhoitajana. Pian hän sai houkuteltua paremmin raha-asiat tuntevan miehensä Timon mukaan. Puutarha onkin imaissut Ruuskat töihin melkeinpä kiihkeämmin kuin ruustinnan aikoinaan.

Tuhansia talkootunteja

Paakkilan puutarhan ruususen uni päättyi syksyllä 2006, kun sieltä kaadettiin puita, perattiin pensasryteikköjä ja kaivettiin ojia jo ennen kuin oli saatu päätös kannatusyhdistyksen hakemasta EU:n Leader-tuesta. Myöhemmin samana syksynä myönnetyn 25 000 euron rahamäärän lisäksi piti saada kerättyä saman verran omaa rahaa. Seurakunnalta saatiin 10 500 euroa, muu rahoitus hoidettiin pääosin talkootöinä.
Kannatusyhdistys kerää rahaa edelleen muun muassa jäsenmaksuina, myymällä kasvitarhakoulun aikaisista kuvista painettuja kortteja, teepaitoja sekä perimällä viljelypalstamaksuja.
”Lyhyen aikaa toimineen yhdistyksen rahavarat ovat vielä niukat. Jos toimintaa tukisi esimerkiksi varakas säätiö, kuten Aspegrenin puutarhaa Pietarsaaressa, olisi taloudellinen tilanteemme valoisampi”, Leena Ruuska kertoo.
Talkootöitä on tehty hurjasti. Vuonna 2007, jolloin perustettiin polut, nurmikot ja ruusuaidanteet, työtunteja kertyi yli 3 000 palkatun puutarhurin kahden kuukauden pestin päälle. Seuraavana vuonna muokattiin avomaanvihannesten viljely- ja vuokraviljelypalstat. Nyt istutukset on pääosin tehty, tosin Leenan mielessä on aina jotain uutta, esimerkiksi ruusutarha suihkulähteineen ja aurinkokelloineen.
”Kesällä 2008 onnistuneisiin hankkeisiimme tutustui EU-virkamiehiä sekä kotimaasta että Brysselistä. Paakkilaan he istuttivat muistoksi omenapuun.”

Ruustinnan linjoilla

Ilman Leena ja Timo Ruuskan mittavaa työpanosta ja innostusta Paakkilan kunnostusprojekti tuskin olisi edennyt näin vauhdikkaasti. Ahkeria talkootyöläisiä on toki muitakin, mutta päävastuu on virkeällä eläkeläispariskunnalla.
Leenan lopetettua erikoissairaanhoitajan työnsä tuli Paakkilasta hänelle rakas harrastus ja jopa uusi ammatti. Leena ja Timo suorittavat kolmevuotista puutarhatuotannon perustutkinnon luonnonmukaista tuotantosuuntaa. Opiskelu tapahtuu Haapaveden ammattiopiston palvelu- ja luontoalan osasto Norassa, entisessä emäntäkoulussa Alamaalla.
Leenaa kiinnostavat kaikki puutarha-asiat, Timo haluaisi lisää tietoa puistojen hoidosta. Opintojensa ja näyttökokeiden lisäksi Leena ja Timo jaksavat uurastaa puutarhassa keväästä syksyyn.
”Pienet vaivat unohtuvat kasvien kanssa touhutessa. Määrättiinhän ruustinnallekin lääkkeeksi puutarhanhoitoa. Miksipä se ei tehoaisi nykyajankin ihmisiin. Tosin viime vuonna selkä oli kipeä jouluun asti, kun tuli huhkittua hivenen liikaa. Oman pihan hoito on väistämättä jäänyt vähäiselle, mutta uuden kasvihuoneen myötä voin kasvatella taimia Paakkilaankin”, Leena sanoo.
Ihmisten antama palaute innostaa jatkamaan. Erityisen lämpimästi Ruuskat muistavat ruustinnan pojantyttären Anja Pöyhösen antamaa henkistä ja taloudellista tukea.

Ahkeraa touhuamista

Puutarhan entisöintisuunnitelman on laatinut Ulla Juntunen, ja se noudattelee ruustinna Pöyhösen aikaisia linjoja. Alueelle on istutettu omenapuita, marja- ja koristekasveja, jotka on varustettu nimilapuin. Keväisin saavat vihannesten näytemaat siemenensä ja taimensa.
”Keräämme näytealueilta myös satoa, jota myymme Paakkilassa ja keskiviikkoisin torilla. Koulussa opittujen taitojen ja kokemusten myötä satomäärät ovat mukavasti kasvaneet ja myyntitulot lisääntyneet”, Leena iloitsee.
”Kesällä meillä toimi myös kesäkahvila heinäkuun ajan iltapäivisin. Muita tapahtumia olivat juhannusaaton lipunnosto trumpetin säestämänä, kotiseutupäivän kirkkokahvit ja ruustinnan syntymän 160-vuotispäivän kunniaksi järjestetty valokuvanäyttely. Keväisin pidetään puutarhapäivä ja syksyllä myyjäiset.”
Kaupunkilaiset voivat vuokrata pieniä 12 neliön vihannespalstoja, joita menneenä kesänä oli käytössä 26.
Puutarhan entisöinti on edennyt suunnitelmien mukaan, mutta vanhan pappilan kohtalo on vielä auki. Haapaveden kaupungin ja kannatusyhdistyksen edustajat ovat miettineet seurakunnan omistaman rakennuksen tulevaa käyttöä, mutta vielä ei ole löydetty taloudellisesti mahdollista ratkaisua. Leena ja Timo Ruuska ovat toiveikkaita, että komea rakennus saataisiin arvoiseensa käyttöön, esimerkiksi kaiken kansan juhlataloksi. Talo sijaitsee Haapaveden kauneimmalla paikalla.

Teksti: Leena Nurmi
Sähköposti:

haku
Hae Kodin Pellervosta