Kannen kuva Anna-Liisa Huhtala-Fiskars ja Jarmo Uusi-Rintakoski

NUMERO 10
14.10.2010

PÄÄKIRJOITUS

HENKILÖ: Tilaa muistella

RADIO: Toteutuuko toiveeni?

MUUTTAJAT: Houkuttimena puhdas luonto

YRITYS: Wanhan Kalevan majatalossa

SUOMI: Näin turisti hurmataan

TERVEYS:
Lapsen kipu täytyy tunnistaa
Liikkumisen ilo elää
Naisenkin sydän särkyy

LUONTO: Helakasti haavanlehdillä
URA: Näytön äärestä saarnastuoliin

ASUMINEN: Intohimona pohojalaanen

PUUTARHA:
Puisto antaa oppia
Kukkamummo ja hänen ystävänsä
Humala
Kuunliljojen virustaudit

RUOKA: Pistetään piirakaksi

KÄSITYÖT: Iltojen iloksi ja päivien ratoksi
Takkeja tyttelille
Huivi lämmittää
Kullankeltaista
Vanhoja pitsejä uusin langoin
Omaan kotiin
Ihanaiset pellavaiset
Ruutu ruudun päälle
Tähdellistä
Elämää kaikissa väreissä

JOKA KUUKAUSI
Asiasta toiseen
Pikkupojan elämää
Koti maalla
Uuden edessä
Elämäntilanteita
Ristikko
Papin päiväkirja


Seuraava Kodin Pellervo ilmestyy 11.11. ja Maatilan Pellervo 18.11.2010. Pellervon Iso Kalenteri ilmestyy marras-joulukuun vaihteessa.

Iso  Kalenteri
sisältyy Pellervon tilaukseen.

Virheeton elämä

Käsitöiden tekemisestä tulee mieleen kansakoulun pulpetti. Ähkyn ja väkerrän puikoilla elämäni ensimmäistä lapasta. Täytyy myöntää, että homma ei suuremmin minua kiinnosta. Omapäisesti olen valinnut kahta erivahvuista lankaa, uljasta oranssia ja vauvojen vaaleanpunaista; materiaali- ja väritaju on ilmiselvästi idun asteella, hyvä jos sitä.
Lahjakas, ryhdikäs ja äkkipikainen opettajatar tempaa teelmäksen käsistäni. Puikko putoaa ja silmukat irvistävät. Korot kopisten opettajatar astahtaa kateederille. Sydämeni takoo. Opettajatar nostaa keskentekoisen ja surkean tekeleen korkealle. Vaivatta etusormi puhkoo oranssia ja angoraa. Lapaseni on esimerkki kelvottomasta ja minä olen esimerkki taitamattomasta. Opettaja nauraa, ja muut nauravat mallin mukaan.
Suurempia arpia haavasta en ole ymmärtänyt kantaa, mutta tapaus putkahtaa mieleeni aina, kun tartun lankaan ja puikkoihin.
Hyvämaineista kaupunkikoulua tarponutta ystävääni oikein kiellettiin tarttumasta minkäänlaiseen käsityöhön, ettei koulun tasokkuus tärvääntyisi.
Mutta oikeasti ei ole mitään järkeä yrittää olla virheetön. Touhujaan ei kannata edes kuvitella moitteettomiksi. Aina löytyy huomauttamista, ja hyvä niin: onpahan mihin pyrkiä.
Huseeraaminen pistää veren kiertämään, jälkeä syntyy eikä elämä ole pitkänsitkeää. Ja aina voi harrastaa hilpeää anarkismia, kyseenalaistaa, kokeilla rajoja, potkia ja paukutella aisan yli. Mikä estää? Miksi pelätä elämää?

Koulukaverit muistavat siistin luokkatoverin. Tukka tarkasti jakauksella, ei koskaan kynsien alla mustaa, ei myöhästymisiä, keskiarvo aina kahdeksan paremmalla puolella. Ei minkäänlaista kapinointia, ei murrosikäisten kohelluksia. Kuuliainen kellolle, kuuliainen koululle. Käytös kiitettävä 10, aina.
Pojasta varttui paragrafeja ja pykäliä, lakia ja sen kirjainta tunnontarkasti noudattava mies. Koskaan hän ei kyseenalaistanut mitään, ei koskaan antanut tilaa tulkinnoille. Kerta kaikkiaan lainkuuliainen ihminen. Hänen kontolleen ei kertynyt yhtään ylinopeussakkoa, ei pienintäkään liikennerikkomusta, laskut eivät milloinkaan unohtuneet maksamatta, veronkierrosta hän ei ymmärtänyt mitään. Nuhteeton, virheetön mies.
Eräänä syyskuisena päivänä mies poikkesi torille juodakseen kupillisen kahvia. Taivaalla kirkui lokkien parvi. Mies vilkaisi lintuja, hojaantui kiveyksellä taaksepäin ja putosi satama-altaaseen. Kuului molskahdus, pintaan pulpahti jokunen vaisu ilmakupla.
Mies hukkui. Hänet tunnettiin hyvänä uimarina.
Altaan reunalla oli kyltti: Uiminen kielletty.

Teksti: Anna-Liisa Huhtala-Fiskars
Sähköposti: