Kannen kuva: Tapani Lepistö ja Anna-Liisa Huhtala-Fiskars

NUMERO 10 - 2012

Pääkirjoitus

Salojen syleilyssä

Kuolon vuodet

Historia etsii kotia

Eloon herätetty

Eri merillä

Wimmen vapaat äänet

TERVEYS
Vakavasti sairastunut tarvitsee tukea

ASUMINEN Ystävyyden talo

Hellän jengissä ei ole yläikärajaa

PUUTARHA
Kasviretki menneeseen
Puisto porvoolaisittain

Karhut ja Ilvekset, Martat ja Ihanteet

KÄSITYÖT

Virkkaa villa ja väriä
Viljankeltaista
Lanka lämmittää
Kivat kassit
Punainen pari
Linjakkaat liinat
Pöydälle raitaa perusväreissä
Muistoja mummolasta

JOKA KUUKAUSI

Asiasta toiseen

Kirjan kannet auki

Pikkupojan elämää

Koti maalla

Elämäntilanteita

Ristikko

Papin päiväkirja

 

Seuraava Kodin Pellervo ilmestyy 8.11.2012. Pellervon Iso Kalenteri ja Maatilan Pellervo ilmestyvät 22.11.2012.

Iso  Kalenteri
sisältyy Pellervon tilaukseen.

Ystävyyden talossa

 

Kahden taiteilijan kodissa saavat kekseliäisyys ja oma työnjälki tilaa. Tärkeä rooli on ystäviltä saaduilla tavaroilla ja kasveilla. Ne muistuttavat ihmisistä ja tuovat hyvää mieltä joka päivä.

Kuva Petteri Kivimäki

Luhangassa Kiti Luostarinen ja Toni Edelmann nauttivat eheästä ajasta ja kiireettömästä arjesta

Tosi ystävyys ei tarvitse sanoja. Pelkkä läsnäolo riittää. Ohjaaja Kiti Luostarisen ja säveltäjä Toni Edelmannin kodissa Luhangassa ystävät ovat aina läsnä, vaikka olisivat kaukanakin. Suuri osa huonekaluista on peräisin ystävien vinteiltä ja ne muistuttavat entisistä omistajistaan.

Tavarat olivat suuri apu, kun taiteilijapariskunta muutti kymmenisen vuotta sitten Helsingistä 75-neliön asunnosta 240-neliöiseen taloon Luhankaan.

Värien yltäkylläisyydessä ja tyylien sekamelskassa ovat sulassa sovussa ystävien tavaroiden kanssa niin Kitin äidin kirpputoreilta haalimat ja roskalavoilta pelastetut huonekalut kuin lukuisat matkamuistotkin. Erityisesti kodin tyylissä näkyy Intia, jossa Kiti vietti pitkiä aikoja kuvatessaan Palnan tyttäret -dokumenttiaan.

"Olen hamsteri ja harakka. Minun ei tarvitse kuin käydä kirpputorilla kääntymässä, niin heti jotain jää roikkumaan takinliepeeseen. En osta mitään muuta uutena kuin kengät ja alusvaatteet.”

Korvesta kylään

Keski-Suomen pienin kunta uinui talviunta, kun taiteilijapariskunta reilu vuosikymmen sitten osui Luhankaan haeskelemaan vuokramökkiä.

“Etsimme pientä mökkiä keskeltä korpea. Olimme jo kiertäneet kaiken mahdollisen Heinäveden ja Kemiön väliltä. Luhangassa kunnanjohtaja sanoi, että yksi talo on tulossa pian vuokralle. Vaikka se oli keskustassa, päätettiin käydä samalla sekin katsomassa”, Kiti kertoo.

Kivenheiton päässä kunnanvirastosta, mäen päällä, josta näkyy koko kirkonkylä, odotti pariskuntaa valtava puutalo. Sitä käyttivät kansalaisopisto ja 4H, joskus tuvassa oli pidetty kunnanvaltuuston kokouksiakin.

Heti ovella Kiti ajatteli: “Voi, kun voisi joskus asua tällaisessa talossa.” Hänen tietämättään Toni tunsi täsmälleen samoin.

“Siitä se hullutus sitten alkoi. Tehtiin vuoden vuokrasopimus ja peruttiin suunniteltu ulkomaanmatka”, Kiti sanoo ja vilkaisee lempeästi kauniisti hoidettua takapihaa.

Pihalla on vuodatettu monta hikipisaraa, sillä koko Luhanka-järveen viettävä takapiha oli ensivierailun aikaan umpeen kasvanut, eikä järveä nähnyt talon ikkunoista.

Talo tulee omaksi

Vapaa-ajan kodista tuli muutamassa vuodessa pariskunnan pysyvä koti. Puolentoista vuoden vuokralla olon jälkeen Kiti ja Toni saivat ostaa talon omakseen kunnalta.

Pariskunta tiesi, mitä kaupassa sai: katto vuoti useasta kohdasta ja vesiputket, viemärit, sähköt ja yläkerran ikkunat kaipasivat uusimista. Isot remontit tehtiin. Keittiön vapaaseen hormiin muurattiin puuhella ja ruokailuhuoneeseen kaakelipintainen vuolukivitakka.

Muutoin pintoja on remontoitu lähes nollabudjetilla. Esimerkiksi puuhellan takalevyn kaakelit Kiti kaivoi kaakelikaupan roskalavalta ja sommitteli mieleiseen asetelmaan. Myös keittiön kaapistot saatiin justeerattua vanhoista ovista ja rungoista.

 

Artikkeli elämänmenosta Luhangalla jatkuu painetussa lehdessä

Teksti: Sanna Savela