Pellervo.fi Maatilan Pellervo Iso Kalenteri
kodin pellervo

 

Kannen kuva Marja Seppälä

NUMERO 11
11.11.2010


Pääkirjoitus

SUOMI: Tervetuloa meille!

LAPPI: Päätösvaltaa aluetasolle

HISTORIA:
Mannerheim kylmässä kyydissä

IHMISTEN KANSSA: Kaukana – keskellä elämää

KULTTUURIHISTORIA: Täällä vanha on valttia

TERVEYS:
Sairaan terveellistä
Hyvää arkea diabeteksen kanssa

ELÄMÄ: Tässä, läsnä

RAJAN TAAKSE: Itse etsitty on yksilöllinen

PUUTARHA:
Pihapiirin perustana perinteet
Samettinen sammalpeitto
Nokkonen

KYLÄKOULU: Koulu kylän sydämenä

MAAILMALLA: Vastakohtien maassa

RUOKA: Pottua pöytään

TAITURI: Niille joita väri viehättää

KÄSITYÖT:
Näppärästi koukku käy
Helpon maton hetki
Kevyttä pörheää

SUURTYÖ: Kukkii mattokin kerran

TOISTUVAT:
Asiasta toiseen
Pikkupojan elämää
Koti maalla
Elämäntilanteita
Uuden edessä
Ristikko
Papin päiväkirja

Seuraava Kodin Pellervo ilmestyy 16.12., Pellervon Iso Kalenteri marras-joulukuussa ja Maatilan Pellervo 2.12.2010.



Iso  Kalenteri
sisältyy Pellervon tilaukseen.


Mummot maineessa


Jokaisesta Kodin Pellervosta lukijat voivat valita suosikkijuttunsa, äänestää ja osallistua kilpailuun. Aina mielipiteet jakaantuvat. Niinhän se vanhan sanonnan mukaan menee: yksi tykkää äidistä, toinen tyttärestä. Kyllä, kyllä, mutta mummoista tykkäävät kaikki!
Mummo, mumma, mummi, mamma, tummu, ämmi, isoäiti, isu, famu... Rakkaalla ihmisellä on monta kutsumanimeä.
Lokakuun lehdessä julkaistu juttu Kukkamummo ja hänen ystävänsä sai osakseen palautteiden tulvan. Kukkamummo Saimi Kokkonen ihastutti persoonallaan ja innoitti lukijat muistelemaan omia mummojaan. Mummot jättävätkin syvän jäljen lapsen mieleen.
Lukija kirjoittaa: ”Kukkamummo on kuin minun isoäitini, samanlainen puutarhakin.”
Toinen: ”Juuri tuollainen on oikea mummo ja tuollaisessa talossa kukkien keskellä hän asuu.”
Kolmas: ”Isäni äiti oli kuollut jo kauan ennen syntymääni, äitini äiti kuoli, kun olin parivuotias. Mummoni ovat piirtyneet mielikuviksi vain albumien ja toisten perheenjäsenten kertoman perusteella. Kukkamummo on oikea perusmummo, juuri sellaisen lähellä minäkin pikkutyttönä olisin halunnut olla.”

Lukijoiden muistoissa pullantuoksuiset, nutturapäiset mummot käyttivät huivia ja tarkasti pukivat mekkonsa suojaksi arki- tai pyhäesiliinan. Eivät shoppailleet tai käyneet kohotusleikkauksissa. Ei nähty oikeita mummoja ainakaan ihmisten ilmoilla legginsseissä, siis pitkissä alushousuissa, tai minihameissa. Ei kai ollut monellakaan mummolla nenärengasta, ei kielinastaa, tuskin oli tullut hankittua edes napakorua.
Mummojen puheenparsi oli leppoisaa kansankieltä, kaikkine ehtoine nimityksineen. Saattaisipa heidän puheensa nykyihmisen korvaan kuulostaa roisilta, vaikka ei se rivoa ollut, suoraa vain. Minkälaista kieltä mahtavat käyttää nykypäivän haistattelevat neitokaiset, jahka mummoiksi varttuvat?
Kodin Pellervon lukijat näkivät mummoissa valtavan määrän viisautta, tietoa ja taitoa. Suomi-kuvan kirkastamista pohtineelle työryhmälle olisi ollut tarjolla runsaasti rikasta aineistoa:
Pientä Suomea olisi voinut markkinoida maana, jossa perusmummoja kunnioitetaan, rakastetaan ja hoivataan. Paitsi että ei olisi voinut. Miten siinä maan kuvaa kirkastat, kun Suomessa satamäärin mummoja viruu laitossängyissä mauttoman mannavellin ääreen unohdettuina?

Teksti: Anna-Liisa Huhtala-Fiskars
Sähköposti:

haku
Hae Kodin Pellervosta