Kannen kuva Antti Saraja

NUMERO 12
16.12.2010

PÄÄKIRJOITUS

LUKEMISTA: Kirjan ääressä

LUKIJAMATKA: Pionien puutarhat

SUOMI: veteraanit

ELÄMÄNTYÖ: Savotan Sanniksi rippikoulupohjalta

EHTOO: Hiljainen hätä

PUUTARHA: Kauneutta kautta vuoden

YRITYS: Kortesjärveltä korut ja kaarat

KULTA-AIKA: Suomenm taiteen ykkösketju

PERHE: Kuan kaivattu

LÖYLYN LÄMMÖSSÄ: Latinistit lautehilla

PERINNE: Joulun siskot ja veikot

JOULUMUORIN TUPA: Satumaan lapsia

TERVEYS: Liika varjelu on pahasta

RUOKA: Joulu on jo ovella

KÄSITYÖT:
Äkkiäkös äiti laittaa
Rakas, odotettu vieras
Sydämiä sinisiin hetkiin
Tupa täynnä punaista

KÄSIN TEHTY: Himmeli heijaa hiljakseen

KILPAILU: Minkä kansi mukavin?

TEATTERI: Talvimetsän talkootontut

JOKA KUUKAUSI
Asiasta toiseen
Pikkupojan elämää
Elämäntilanteita
Koti maalla
Uuden edessä
Ristikko
Papin päiväkirja

Seuraava Kodin Pellervo ilmestyy 20.1.2011 ja Maatilan Pellervo 5.1.2011.

Iso  Kalenteri
sisältyy Pellervon tilaukseen.

Kauneutta kautta vuoden

Paula ja Jouni Salon hyvin hoidettu ja viihtyisä piha sijaitsee meren rannalla Espoon Soukanniemessä. Joulun tienoilla puutarha upeine havukasveineen puetaan juhlavalaistukseen.

Mereltä puhaltava tuuli vilvoittaa ihanasti Paula ja Jouni Salon paahteisessa pihassa. Kuuma ja kuiva kesä ei kuitenkaan näy vaivaavan pahemmin laajaa pihapiiriä. Nurmikko on tasainen ja vihreä, myös muut istutukset, etenkin upeat havukasviryhmät uhkuvat elinvoimaa.
Rinteessä omena- ja luumupuut notkuvat hedelmien painosta ja lupaavat runsasta satoa. Oranssit päivänliljat ja keltaiset samettikukat hehkuvat kilpaa komeiden auringonkukkien kanssa. Komeamaksaruoho kasvattaa nuppujaan.
Kauniista, hyvin hoidetuista istutuksista ja nurmikosta näkee, että viihtyisä pihapiiri on Paulalle ja Jounille tärkeä. Puutarhanhoito on mieluinen harrastus.

Kivenpyöritystä kerrakseen

Paula ja Jouni Salo muuttivat merenrantatontilleen talonsa valmistuttua vuonna 1996. Puutarha laitettiin kuntoon ensimmäisten vuosien aikana. Tontti vesialueineen on puoli hehtaaria, siitä puutarhan osuus noin 3 000 neliötä eli melkoisen iso nykypihoihin verrattuna. Niinpä tontille mahtuu monenmoista, myös oma talvisäilytyspaikka veneelle ylösnostoraiteineen.
Salojen pihalla huomiota kiinnittävät tasaiset ja näyttävät pihakiveykset. Koko laaja etupiha on kivetty, samoin takapihan oleskelualue. Isoja maakiviä löytyy rinnetontilta monista kohdin. Ne reunustavat istutusalueita ja sitovat maamassoja. Ensimmäisenä tulee mieleen, että mittavat kivityöt ovat varmaankin teetetty ammattilaisilla.
”Ei, kyllä me olemme itse latoneet kaikki pihan kiveykset. Myös pohjatyö tehtiin itse. Isompia ja pienempiä maakiviä haalittiin tontille parin vuoden ajan. Niitä kertyi yli 300”, kertoo Jouni pihaprojektistaan.
”Jälkeenpäin ei ole tarvinnut korjata ainuttakaan kohtaa. Työn onnistumisen salaisuus on paksu murskekerros kiveyksien alla sekä huolellinen ladonta. Eipä siinä muuta ihmeellistä tarvittu.”
Hattua täytyy nostaa: pihan kivityöt eivät ole helpoimmasta, eivätkä varsinkaan kevyimmästä päästä.
Takapihan oleskelualueelta johtaa Nilsiän kvartsiitista ladottu liuskekivipolku. Salojen mukaan se on aurinkoisina päivinä ihanan lämmin jalkojen alla. Polku vie laiturille sekä rannan tuntumaan huvimajalle, jossa on vietetty monet illanistujaiset. Reittiä reunustavat aurinkopaneeleilla toimivat matalat pihavalot. Kiviteema puutarhan somistuksena toistuu myös eri puolilta maailmaa tuoduissa kivissä ja simpukoissa.

Havukasveja ja kukkaloistoa

Espoolaispuutarhan puutarhan monipuoliset havuistutukset on ryhmitelty tyylikkäiksi kokonaisuuksiksi.
”Pidän todella paljon havukasveista, nehän ovat nättejä myös talvella. Siksi niitä on kerätty tänne varsin runsaasti, muun muassa tuijia, marjakuusia, erilaisia pihtoja, kartiovalkokuusia, katajia, hopeakuusia, pöytäkuusia – ja mitähän vielä”, Paula sanoo naurahtaen.
Havukasvit näyttävät hyvinvoivilta, etenkin kuusiaita, joka on tiheä kuin turkki.
”Leikkaan kuusiaidan kerran vuodessa ja pidän sen melkoisen kapeana. Taimet on istutettu tavallista harvempaan, 60–70 sentin välein. Mielestäni aita pysyy tällä tavoin istutettuna vihreänä kauttaaltaan ja on kuitenkin peittävä jo viiden vuoden kuluttua istutuksesta”, Jouni ohjeistaa. Hän typistää vuosittain myös vuorimäntyjen vuosikasvaimet ja muutamasta tavallisesta männystäkin hän on leikkauksilla muotoillut tiheän pensaan.
Varjoisalla etupihalla pöytäkuusen oksat pyrkivät kasvamaan ylöspäin, vaikka niiden kuuluisi levitä sivulle. Jouni arvelee, että laji vaatii selvästi valoisamman kasvupaikan.
Myös autotallin ja asuinrakennuksen välisellä rajalla kasvava muhkea tuija-aidanne on tuottanut ongelmia. Ilmeisesti sitä vaivaa jokin sienitauti, joka asukkaiden harmiksi on tappanut muutaman yksilön sieltä täältä. Samanlaista vioitusta näkee muuallakin melko kookkaissa tuija-aidanteissa.
”Onneksi aita kasvaa hyvin ja aukot täyttyvät muutamassa vuodessa”, Jouni ennustaa.
Pihalla kasvaa toki muitakin kuin havupuita ja -pensaita. Rannan tuntumaan on jätetty luonnonpuita: leppiä, vaahteroita, mäntyjä ja koivuja. Hedelmäpuiden lisäksi pihalle on istutettu mongolianvaahteroita, tammia, hevoskastanjoita, pähkinäpensaita ja yksi kultasade, joka komistaa kukinta-aikaan takapihan oleskelualuetta.
Marja-aroniat ja pensashanhikit sekä lamoavat seppelvarvut kasvittavat rinneistutuksia yhdessä sammalleimujen, peurankellojen, kuunliljojen ja kivikkokilkkojen kanssa.
”Meillä oli pohjana pihasuunnitelma, johon valitsimme kasvit niin, että koko kesäksi riittää kukkivia lajeja. Missään ei ole suoria linjoja ja eri korkuiset lajit kasvavat pengerryksissä kerroksittain. Olemme käyttäneet runsaasti maanpeiteperennoja, muiden muassa suikeroalpia ja talvioita. Sormustinkukat ovat toivotusti levinneet koko piha-alueelle ja siementaimia ilmestyy aina uusista paikoista”, Paula luettelee.

Nurmikon leikkuuta riittää

Isolle tontille mahtuu myös laaja nurmikkoalue. Kuivasta ja kuumasta kesästä huolimatta rinnetontin nurmiheinät ovat kärsineet vain vähän.
”Hienon nurmikon salaisuus on taas jälleen kerran huolellinen perustus. Kunnollista kasvualustaa on laitettava vähintään 30 sentin kerros. Meille tuotiinkin alussa yli kymmenen kuormaa multaa. Kuljetusta varten piti tehdä tie tontin alareunaan asti”, Jouni sanoo.
”Jos haluaa, että nurmikolla kasvaa vain nurmikkoheiniä, on alussa kitkettävä ahkerasti muut lajit pois.”
Nurmikon leikkaamisessa lienee kova työ?
”No, enpä koe sitä rasitteena, vaikka leikkaankin sen yleensä kaksi kertaa viikossa viiden sentin korkeuteen. Minulla oli aikaisemmin itsevetävä leikkuri, mutta nyt käytän tavallista työnnettävää leikkuria. Työ käy kuntoilusta. Muutoinkin pidän puutarhan hoitamisesta, sillä se on sopiva vastapaino työlle. Täällä sekä mieli että keho virkistyvät”, Jouni tuumii.

Jouluvalot syttyvät puutarhaan

Paula ja Jouni Salon piha on näyttävä myös talvella, kun lumi puuteroi puut ja pensaat. Pihan monet havukasvit ovat kuin luotuja vuoden pimeimmän ajan juhlavalaistukseen. Pariskunta asentaakin valosarjat tuikkimaan jo hyvissä ajoin ennen joulua.
Sähkökyntteliköt koristavat asuinrakennuksen ikkunoita ja lyhdyt elävine kynttilöineen johdattavat niin vieraat kuin talonväenkin sisälle jouluiseen kotiin. Tulijaa on vastaanottamassa myös etupihan sateenvarjomainen rautatienomenapuu, jonka oksat sädehtivät lukuisin pienin valoin. Etupihalle näkyy suurin kuusi, joka puetaan ylhäältä alas nauhamaisin valosarjoin.
Tunnelmallinen valaistus jatkuu takapihalle, missä oleskelualueen havuistutuksen kartiovalkokuusiin asennetut valot loistavat lumen keskeltä kuin tähdet taivaalla. Rannan tuntumassa sijaitseva huvimajakin on saanut omat koristeensa. Räystäältä riippuvat valot tekevät huvimajasta entistäkin romanttisemman. Sisällä majassa Paula ja Jouni voivat lämpimästi pukeutuen ja kuumaa glögiä juoden nauttia upeasta puutarhastaan myös talvella.

Teksti: Leena Nurmi
Sähköposti: