Kannen kuva: Jussi Miettinen.

NUMERO 12
15.12.2011

PÄÄKIRJOITUS

SAARELAISET: Elämää Utössä

KOTIPIIRI: Tupa täynnä tunnelmaa

HARVINAISUUKSIA: Koti pukeutuu jouluun

JOULULAULU: Jouluyön sanoma kajahtaa Jussin suulla

PITKÄ ELÄMÄ: Silmät sulkien Suistamolle

PERHE: Elämän tärkeimmät tehtävät

LAPPI: Sajoksesta saamelaisten tukikohta

PUUTARHA:
Tähtiemme tekijät
Tuoreimmat vatut marraskuussa

YHDESSÄ: Muistoista voimaa ja terveyttä

ELÄMÄ: Äkkiä olenkin yksin

LIIKUNTA: Metsän kuntosali on aina avoinna

MIELI: Tiukkapipon pitää laskea rimaa

AIKA KULUU: Sinä jouluna, kun...

RUOKA: Kalaisa juhlapöytä

KÄSITYÖLÄINEN: Taikuri loihtii leivonnaisia

KÄSITYÖT:
Tunnelma tulee kotiin
Valoa uuteen vuoteen
Leijuvat lumisydämet
Hengettären helmet

MESTARILAULAJA: Rakkaudesta romanimusiikkiin

KONKURSSI: Kaikki meni, mutta toivo jäi

KILPAILU: Mikä kansi miellyttää eniten?

JOKA KUUKAUSI
Asiasta toiseen
Pikkupojan elämää
Kirjan kannet auki
Koti maalla
Elämäntilanteita
Ristikko
Papin päiväkirja

Seuraava Kodin Pellervo ilmestyy 19.1. ja Maatilan Pellervo 5.1.2012.

Iso  Kalenteri
sisältyy Pellervon tilaukseen.

Tunnelmaa kotiin

Jo iltapäivän alkutunteina hiipii sininen hämy ikkunaan. Ja sen näkee: on rauhan, levähdyksen ja Helleboruksen hetki.

Vaaleajouluruusu, Helleborus Niger, on herkkä ja hienostunut vanhan ajan joulukukka. Se ei muistuta ruusua lainkaan. Valkoista kukintoa katsellessa mieleen pikemminkin tulevat vuokot ja leinikit. Ja aivan oikein: samaan Ranunculaceae-heimoon ne kaikki kuuluvat.
Keski- ja Etelä-Euroopan vuoriseuduilla jouluruusua tavataan luonnonvaraisena. Otollisissa olosuhteissa kasvi kukkii joulun tietämillä. Jo antiikin Kreikassa jouluruusu, musta pärskäjuuri, tunnettiin lääkeyrttinä. Myös kasvin, etenkin sen juurten, myrkyllisyys oli tiedossa.
Jouluruusua kasvatetaan nimensä mukaisen juhlan kukaksi. Kevään tullen voi tälle sievälle perennalle antaa paikan puutarhan puolivarjossa, vaikkapa pensaan alla. Talveksi kasvi kannattaa suojata havupeitteellä.
Kevätaurinko herättelee jouluruusun, joka kiittää istuttajaansa viisiterälehtisin, valkoisin kukinnoin. Jonakin keväänä jouluruusun alku saattaa löytyä toisaalta. Kasvin siemenissä nimittäin on rasvalisäke, joka kiinnostaa muurahaisia. Niinpä ahkerien siemenkuskien matkassa jouluruusun siemen hyvinkin kulkeutuu ihan uuteen paikkaan.
Joulukukkana Helleborus ilahduttaa viikkoja. Valossa ja viileähkössä kasvi viihtyy, vettä se kaipaa ruukkumullan pinnan kuivahdettua, mutta lannoitusta ei tarvita. Jatkuvaa vetoa kasvi moittii. Omat jouluruusuni juotan lautaselta muutaman päivän välein. Ja siinä ne mustikan- ja muiden varpujen seurassa valaisevat ikkunalaudan iltapäivää.

Teksti: Anna-Liisa Huhtala-Fiskars
Sähköposti: