Pellervo.fi Maatilan Pellervo Iso Kalenteri
kodin pellervo

 

Kannen kuva Ullamaija Hänninen.

NUMERO 1
18.1.2007

Pääkirjoitus
Kyläelämää: Maalla kaupungissa
Terveys: Pellavakääreeseen kiedottu kylpyläelämys
Hormonit
Läheltä lasten lautaselle
Kukat: Uutta intoa ikkunalle
Puisto: Oulun helmi
Yrittäjät: Naisilla pallo hallussa
Ruoka: Edullinen arkiruoka kunniaan
Omanlajisensa: Kauppa se on joka kannattaa
Asuminen: Perinteisen tyylin talo
Eläimet: Mikä sieltä pilkistää?
Käsityö: Perityt kädentaidot
Ajallista: Arkun rakentaminen rauhoittaa

Toistuvat
Asiasta toiseen
Elämäntilanteita
Omalääkäri
Koti maalla
Ristikko
Papin päiväkirja
Unto Uneksija

Seuraava Kodin Pellervo ilmestyy 15.2., Maatilan Pellervo 1.2.2007.


Iso Kalenteri 2007
Iso  Kalenteri 2007 sisältyy Pellervon tilaukseen.


Serkkujen kesken


Meitä on kaksitoista serkusta. Lapsina tapailimme aika usein; kyläilimme vanhempiemme mukana ja vietimme jopa lomia yhdessä.
Kun sitten aikuistuimme tapaamistahti muuttui vuosi vuodelta harvemmaksi. Opiskelut, omat perheet ja työelämä tuntuivat vähitellen vievän kaiken ajan. Saattoi kulua vuosia, ettemme nähneet kuin häissä, viisikymmenvuotispäivillä ja ajan kuluessa sukulaisten hautajaisissa. Aina tavatessamme kuitenkin juttu tuntui jatkuvan siitä mihin se edellisellä kerralla oli jäänyt.

Näin on varmasti käynyt monille muillekin serkuksille ja jopa sisaruksille. Ja näin on käynyt vuosien ja vuosikymmenten takaisten lapsuudenystävien ja koulutovereiden kesken. Elämään on tullut paljon uusia tuttavuuksia, ystäviä ja ennen kaikkea hirmuinen kiire.

Suurista ikäluokista iso osa on muuttanut kauas oman sukunsa ja lapsuutensa maisemista. Nuoremmat ikäluokat muuttavat vielä kauemmaksi. Vaikka maailman sanotaan olevan pieni, yhteyksien säilyttämisen kannalta se kuitenkin tuntuu olevan suuri, joskus jopa liian suuri. Toki tekstiviestit ja sähköpostit kulkevat, mutta oikeata tapaamista ne eivät korvaa.

Elämän myötä tulee kohdanneeksi monenlaisia ihmisiä. Jotkut ovat sukulaissieluja, jotkut eivät. On pakko hyväksyä sekin, etteivät kaikki tule kaikkien kanssa toimeen. Mutta kun on yhteinen lapsuus ja nuoruus, yhteiset muistot ja kokemukset, ovat eväät yhteisymmärrykselle vielä vanhempanakin hyvät. Ei tarvitse aina aloittaa alusta. Ja uskaltaa riidelläkin, jos on tarpeen.

Tapasin serkuistani suurimman osan tätimme hautajaisissa. Ja jälleen kerran oli helppo jatkaa entisistä aiheista, vaikka vuosia oli kulunut melkoisesti. Kävi niin kuin hyvissä hautajaisissa usein: suru muuttui jälleennäkemisen iloksi ja lämpimäksi muisteluksi.

Ja taas kerran päätimme pitää tiiviimpää yhteyttä. Nyt siihen alkaa olla aiempaa paremmat mahdollisuudet, kun perhe- ja työkiireet ovat meistä useimmilta jo vähentyneet. Saapa nähdä, kuinka käy. Toivon hartaasti, että päätös pitää.


Teksti: Kaisu Räsänen
Sähköposti:

haku
Hae Kodin Pellervosta