Kannen kuva: Jaakko Kilpiäinen

NUMERO 1
22.1.2009

Pääkirjoitus

Lukijamatka: Suuri kiinan kiertomatka

Elämäntavat: Matkalla kohti kiireettömyyttä

Terveys:
Toisin tekemisen taito
Professori uskoo mukuloihinsa
Arki riisuu harmaan viittansa

Tukijoukot: Kohti viisaampia laumoja

Kuulumiset: Lajinsa viimeisiä

Peruskorjaus: Alahervan perustus pitää

Mielihalu: Lukuisat luetut ja lukemattomat

Vietin viemää: Joka aamu tämä herää keräämään

Puutarha: Pieni pala britanniaa

Ruoka: Tarkkana tammikuussa

Radio: Miettiskä täällä terve

Kädentaito: Kirjotut peitot arvossaan

Kodin Pellervon käsityöt:
Kaitaa raitaa pitkin pöytää
Tuoli saa maton

Kun on tunteet: Kahden romantikon kauppa

Joka kuukausi
Asiasta toiseen
Koti maalla
Omalääkäri
Kätsy
Elämäntilanteita
Ristikko
Papin päiväkirja
Unto uneksija

Seuraava Kodin Pellervo ilmestyy 19.2. ja Maatilan Pellervo 5.2.2009.

Iso  Kalenteri 2009 sisältyy Pellervon tilaukseen.

Pieni pala Britanniaa

Ison-Britannian suurlähettilään upea virka-asunto on Helsingin Kaivopuistossa. Puutarhan selkeä rakenne ja samettinen nurmikko ovat kuin suoraan lähettilään kotimaasta.

Helsingin Kaivopuistossa on useita suurlähetystöjä ja lähettiläiden virka-asuntoja. Yksi kauneimmista on Ison-Britannian suurlähettilään residenssi Itäisellä Puistotiellä.
Jo aidan takaa avautuu näkymä hyvin hoidetulle pihalle, jota hallitsee viehättävä vaaleanpunainen kivitalo komeine portaineen ja pylväineen. Tasaisen nurmikkoympyrän keskellä tummanpunainen hurmevaahtera luo varjoja allaan kasvaville kesäkukille sekä haravoidulle hiekkatielle.
Sisääntuloportin vieressä pilkottaa toinen vaaleanpunainen rakennus, soma mansardikattoinen autotalli, jossa sijaitsee myös puutarhurin asunto.
Varsinainen puutarha avautuu talon takana – ja minkälainen puutarha! Aivan kuin astuisi toiseen maahan, tässä tapauksessa Britanniaan. Suorakaiteen muotoinen aidattu puutarha on kertakaikkisen ihastuttava. Silmä lepää isojen puiden, symmetristen istutusten ja suorien käytävien sekä tietenkin tasaisen vihreän ruohomaton muodostamassa näkymässä.
Puutarha on harmoninen keidas, oikea paratiisi. Kyllä täällä kelpaa suurlähettilään pitää kutsuja ja perheen lasten pelata krokettia. Suurlähettiläät vaihtuvat muutaman vuoden välein; nyt englantilaisen kartanon tyyliin sisustettua residenssiä emännöi suurlähettiläs Valerie Caton perheineen.

Ruhtinatar ja kylpylävieraat
Suurlähetystön historia alkaa 1800-luvulta, jolloin upporikas venäläinen ruhtinatar Zeneida Jusupov perusti paikalle ensimmäisen puutarhan vuokraamalleen 3,5 hehtaarin tontille. Vuonna 1838 avatun Kaivopuiston terveyskylpylän yhtiö nimittäin halusi vieraidensa viihtyvän kauniissa ympäristössä ja vuokrasi tontteja sillä ehdolla, että niille tuotiin runsaasti hyvää puutarhamaata ja alueelle rakennettiin puistoalueita promenadeineen. Aidat ja vihannesmaat olivat ehdottomasti kiellettyjä.
Ruhtinatar perusti tontille ajan hengen mukaisesti englantilaisen maisemapuutarhan, jonne hän halusi jäävän näkyviin ihailemansa Kaivopuiston kalliot. Moista pidettiin tuolloin kummallisena, sillä villit ja kolhot kalliot haluttiin pikemminkin piilottaa kuin.
Ruhtinattaren rakennuttama Villa Rauhaniemi valmistui vuonna 1844. Nelikerroksisen, möhkälemäiseksikin kuvatun huvilan ikkunoista, parvekkeilta ja isolta kattoterassilta oli hyvät näkymät merelle ja Suomenlinnan saarille.
Kylpylävieraat ja tietysti myös kaupunkilaiset käyskentelivät puutarhassa ja istuivat penkeillä ihaillen paitsi itse puutarhaa myös ohi purjehtivia laivoja ja komeita auringonlaskuja. Jusupovien mielenkiinto Helsinkiä kohtaan kuitenkin lopahti pian ja he viettivät huvilassaan vain muutamia kesiä. Liekö syynä ollut välien viileneminen Suomenlinnassa asuvaan kapteeni Isakoviin, jonka huhuttiin olevan Zaneidan rakastaja?
Ruhtinattaren aikana puutarhassa kasvoi ainakin kestäviä pimpinellaruusuja (Rosa pimpinellifolia) sekä yksivuotisia sievikkejä (Nemophila sp.), jotka muodostavat nopeasti laajoja, viehättävästi kukkivia mattoja.

Suurlähettilään residenssi
Jusupovien jälkeen huvilaa vuokrattiin aluksi kylpylävieraille, kunnes se 1860-luvun lopulla myytiin ja kolmasosa puutarhasta liitettiin Kaivopuiston yhteyteen. Monien muutosten ja laajennusten jälkeen huvila lopulta purettiin vuosien 1912 ja 1916 välillä ja tontti jaettiin kolmeen osaan.
Britannian suurlähettilään asunto on arkkitehti Jarl Ekelundin suunnittelema ja se valmistui Jusupovin huvilan paikalle vuonna 1918. Myös puutarha perustettiin samoihin aikoihin. Useiden vaiheiden jälkeen tontti rakennuksineen myytiin Ison-Britannian hallitukselle vuonna 1926.
Komea residenssi saneerattiin kymmenisen vuotta sitten, jolloin sen ulkopintojen ”englanninpunainen” rappaus sai uuden maalikerroksen. Rakennusten saneerauksen yhteydessä kunnostettiin myös puutarhaa. Ensimmäisenä laitettiin käytävät ja perennapenkit, sitten uusittiin terassin liuskekivipinnoitus ja nurmikko. Terassilla kasvava ruotsinpihlaja herättää brittien ihastusta, sillä Englannissa ei lajia tunneta.
Nurmikkoa uusittaessa asennettiin sekä sille että perennapenkkeihin automaattiset kastelulaitteet. Myös umpeen kasvanut näkymä merelle avattiin kaatamalla muutamia isoja puita. Viimeisimpänä oli vuorossa aidan uusiminen, minkä takia myös kasvillisuus aidan läheisyydessä uusittiin ja vanhat köynnökset saivat lähteä.
Koska kyseessä on edustustila ja puutarhaa katsotaan pääasiassa talon sisältä, graniittiportaiden tasanteelta tai liuskekiviterassilta, on siisteillä käytävillä, suurella nurmikolla ja sitä reunustavilla perennapenkeillä suuri merkitys sopusuhtaisen kokonaisuuden luojana. Vihje myös kotipihan omistajille: kun puutarhan rakenne on selkeä, ei yksittäisistä rikkaruohoista ole juuri haittaa.

Kukkia joka kuukaudelle
Perennapenkit on suunniteltu niin, että kukkaloistoa riittää aikaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn. Tosin kesäkuun puolivälissä, jolloin minulla oli tilaisuus vierailla puutarhassa, oli puutarhurin harmiksi kukkaloistossa pieni tauko: esikot lopettelivat kukintaansa, kun taas pionit ja muut kesäkukkijat olivat vasta nuppuvaiheessa.
Keväällä kukkakavalkadin aloittavat lumikellot, jotka työntyvät maasta esiin jo maaliskuussa. Kun päivät lämpenevät, ryhtyvät narsissit kukkimaan ja silloin istutusryhmät ovat erityisen upeita. Kevään kukkijoihin liittyvät pian myös vuohenjuuret, imikät, sammalleimut ja esikot. Pionit, päivänliljat ja jalopähkämöt ovat vuorossa kesäkuussa.
Myöhemmin kesällä, kun komeat ritarinkukat aukaisevat kukkansa, perennapenkit ovat kauttaaltaan sinisävyisiä. Loppukesällä väriä tuovat muun muassa eri punasävyiset jaloangervot, jotka sointuvat hyvin talon seinien väriin. Kultapiiskut, nauhukset ja valkoiset punalatvat valaisevat syyskesän pimeneviä iltoja.
Purppura on kuninkaallisten väri, joten esimerkiksi rantakukka sopii Hänen majesteettinsa suurlähettilään pihalle. Myös kesäkukkaistutuksissa pyritään käyttämään kuninkaallisia värejä: rakennuksen nurkkapenkeissä punaiset ja valkoiset leijonankidat, siniset salviat ja hopealehdet edustavat kuninkaallisia sävyjä.
Ruusuista ensimmäisenä kukkii pimpinellaruusuihin kuuluva suviruusu (Rosa ’Poppius’), joka on ainoa ruhtinatar Jusupovin puutarhasta säilynyt kasvi. Sitä seuraavat hansaruusut. Heinäkuussa aloittavat kukintansa tummanpunaiset ’Europeana’-ruusut, jotka kasvavat aidanteen tapaan graniittikivistä rakennetun muurin ylätasanteella. Nekin saavat kasteluveden tihkuletkuista, mikä saa ruusut kasvattamaan jopa 80 kukkaa yhteen varteen.

Onnellinen puutarhuri
Viehättävää puutarhaa hoitaa suurlähetystön oma puutarhuri Jaana Forss. Hän on ollut heinäkuusta 2006 lähtien Ison-Britannian palkkalistoilla. Hän onkin tottunut työskentelemään suurlähetystöjen puutarhoissa, sillä aikaisempi työnantaja oli viereinen Yhdysvaltain lähetystö. Jaana kertoo olevansa iloinen työstään Ison-Britannian residenssin kaltaisessa ympäristössä.
”Sunnuntaisin oikein odotan maanantaita, työpäivää. Kun astun puutarhan rauhaan ja hiljaisuuteen, jossa vain mustarastaat laulavat, tunnen olevani todella onnellinen ja tyytyväinen. Vaikka työ on joskus fyysisesti raskasta, se on hyvin palkitsevaa. Yleensä saan suunnitella askareeni hyvin itsenäisesti.”
Jaanan töihin kuuluu myös sisätilojen kukka-asetelmista huolehtiminen.
”Kukkalaitteita ja -asetelmia tarvitaan etenkin suurlähettilään järjestämiin tilaisuuksiin ja juhliin. Voin tarvittaessa hankkia apua niiden tekemiseen, jos tulee kiire. Tarvikkeet haen kukkatorilta ja kukat valitsen sesongin mukaan. Puutarhuri saa olla työnsä ohessa myös floristi, se mielenkiintoista ja antoisaa.”
Samettinurmikon salaisuus
Puutarhassa huomio kiinnittyy etenkin hyvin voivaan, tasaisen vihreään ja pehmeään nurmikkoon. Nurmikkoheinien seassa ei näy lainkaan rikkaruohoja. Ilman huolellista hoitoa ei samettinurmikko synny. Jaana kertoo nurmikon hoitamisen vaativan paljon työaikaa kesällä, sillä nurmikko leikataan työnnettävällä ja keräävällä leikkurilla pari kertaa viikossa.
”Nurmikkoheinät saavat kasvukaudella golf-kentille tarkoitettua lannoitetta ja maan sisästä öisin ponnahtavat sadettimet huolehtivat kastelusta kuivina kausina.”
Keskellä nurmikkoa kasvaa yksinäinen käkkyräinen mänty, jota erityisesti suojellaan.
”Mäntyyn ei saa koskea, edes kuivia oksia ei saa siitä taittaa. Kun nurmikko uusittiin, puun tyven alkuperäinen kasvukorkeus säilytettiin tukirakentein, jotta juuriston hapensaanti pysyy kunnossa. Rungon ympärille on rakennettu perinteinen englantilainen penkki, johon suurlähettiläs voi istahtaa kuuntelemaan tuulen huminaa. Hämärän tullen puutarhaan syttyvät valonheittimet, jotka korostavat yksilöllisen männyn piirteitä..

Teksti: Leena Nurmi
Sähköposti: