Kannen kuva:
Ullamaija Hänninen
NUMERO 1 - 2013
Pääkirjoitus
LUKIJAMATKA
Rakkaudesta pioneihein
Luomu-unelmasta tuli totta
Rohkeasti uutta päin
ASUMINEN
NUORET
Nuoren naisen vanha koti
Että tämmöistä susirajan taustaa
PUUTARHA
Siellä ne uinuvat vielä
Talven taikaa
Jäinen peili auringolle
TERVEYS
Onks pakko liikkua
Hiki tekee hyvää
Kun työstä kuolee ilo
Maltti, Valtti, Etu ja Enne
Koirakko löytää kadonneen
On ilo auttaa ja tehdä yhdessä
RUOKA
Puurossa on puhtia
Luolamiesten keittiössä
KÄSITYÖT
Saali kuin aurinko
Näpsäkkä neuletyyny
Raikas raitahuivi
Napakka nauhatyyny
Kansanaarteet esille
Tervetuloa puhumaan
JOKA KUUKAUSI
Asiasta toiseen
Pikkupojan elämää
Elämäntilanteita
Koti maalla
Kirjan kannet auki
Pieniä tarinoita
Ristikko
Papin päiväkirja
Seuraava Kodin Pellervo ilmestyy 21.2. ja Maatilan Pellervo 7.2.2013.
Iso Kalenteri
sisältyy Pellervon tilaukseen.
Luomu-unelmasta tuli totta
Teppo Heikkilä elää todeksi lapsuutensa unelmaa maatilallaan Loimaan LuomuHeikkilässä.
LuomuHeikkilässä näkee sen mistä ruoka tulee.
Kuva Tapani Lepistö
Heikkilän tilalla näkee monenlaista menijää. Talvisena päivänä vastaan tepastelee lauma lampaita, jotka määkäisevät lempeästi kohdalle tullessaan. Hereford-lihakarja äännähtelee pihatoissaaan lähistöllä. Vanhalla puolella asustelee kaksi muhkeaa villasikaa. Heikkilän tilan viljan viljely ja jalostuskarja ovat olleet Teppo Heikkilän isännyydestä lähtien luomutuotannossa.
”Se oli vahva, ideologien valinta”, isäntä sanoo.
Tilalla tuotetaan myös kuiviketurvetta. Viime vappuna avatussa luomukauppa Volterissa myydään omia tuotteita: pihvilihaa, lihajalosteita, jauhoja, härkäpapua kokonaisena ja rouheena sekä sesonkitavaraa. Naapurista Poutakesän luomumeijeristä kaupan hyllyille tulevat jogurtit, juustot ja italialaistyyppiset jäätelöt.
”Unelmani on lähiluomukeskus. Kaupassamme voitaisiin myydä lähialueen muidenkin tuottajien luomutuotteita”, Teppo Heikkilä kaavailee.
Luomukauppa Volterin yhteydessä toimii myös kahvila. Toiminta LuomuHeikkilässä painottuu kevät- ja kesäaikaan, jolloin retkikunnat, päiväkoti- ja koululaisryhmät vierailevat tilalla ja kotieläinpihassa. Lapsille on mukava leikkipaikka, ja on myös mahdollista vuokrata isännän omin käsin rakentamaa savusaunaa. Lähistöllä sijaitsevan Suomen Maatalousmuseo Sarkan ohjelmaan kuuluu opastettu teemakierros tilalle. WWF ja MTK palkitsivat Heikkilän tilan 2010 Suomen ympäristöystävällisimpänä maatilana.
Maaseutu eläväksi
”Tämä on mummolani, isäni koti. Isä on tehnyt elämäntyönsä virkamiehenä. Tilaa viljeli setäni Suomen ensimmäiseen EU-jäsenyysvuoteen 1994 saakka”, Teppo kertoo.
”Olen aina ollut maahenkinen. Jo pienenä poikana unelmoin maanviljelijän ammatista. Seisoin usein pellonpientareella katsomassa, kun setä ajoi traktoria. Nuorempana ajattelin, että maanviljelijäksi voi ryhtyä vain sellainen, joka perii tilan.”
”Kävi kuitenkin niin, että vuonna 1996 aloin automaatiotekniikan opintojen ohella viljellä tätä maatilaa. Sitä ennen olin vienyt sedälle, tädille ja isälleni vuokrapaperit allekirjoitettavaksi. Muistan sanoneeni isälle, että ’vedä nimi alle, minä ryhdyn nyt maajussiksi!’ Isä onkin koko ajan uskonut minuun, kannustanut ja tukenut. Ja nyt saan ajaa traktoria niin paljon kuin lystään!”
Maanviljelijän ammattia varten Teppo kouluttautui.
”Lainasin kirjastosta kirjoja ja kävin erilaisia kursseja. Hain Helsingin yliopiston maa- ja metsätieteelliseen tiedekuntaan. Siitä se homma lähti.”
Alun perin peltoa oli 36 hehtaaria.
”Ostin kahden läheisen tilan pellot. Vuokraamalla lisää peltopinta-ala on noussut 200 hehtaariin. Aluksi tämä oli karjaton luomutila, apila-heinä ja vilja vuorottelivat. 2005 ostin 15 hereford-emolehmää. Märehtijä sopii hyvin luomukiertoon. Nyt pääluku on 300; emolehmiä on satakunta, loput kasvatettavia. Vasikat juovat kaiken lehmien maidon. Hereford on luonteeltaan mukava ja rauhallinen, ja minä tulen eläinten kanssa hyvin toimeen.”
”Kun aloitin, maaseudulla vallitsi viimeinen sammuttaa valot -meininki. Minua pidettiin vähän hölmönä, kun edes jotain yritin. Maaseudun elävöittäminen on yksi intohimoni. Ei niin, että annetaan rahaa ja tehdään jokin projekti, vaan yritystoiminnan kautta, jolloin ihmiset voivat tehdä yhdessä töitä.”
”Meillä suoramyynti tähtää toiminnan kannattavuuteen. Palvelemme ihmisiä, jotka haluavat eettisesti tuotettua ruokaa. Myös kestävä kehitys on yksi arvoistani”, Teppo kuvailee.
Innostavaa ideointia
Isännällä on edelleen pää täynnä suunnitelmia.
”En kuvittele koskaan, että tämä on nyt valmis. Teen mielenkiintoista matkaa kaiken aikaa. Haluan saada elantoni yhdestä työstä ja keskityn siihen täysillä.”
Parasta uusien asioitten ideointi on puolison Laura Rantasen kanssa.
”Meillä ei ole ideoinnissa mitään rajoja, vain taivas on kattona. Nautin siitä kovasti. Vaarana on tietysti, että tulee liikaa rönsyjä. Pyrimme kuitenkin olemaan realisteja ja toteuttamaan aina asian kerrallaan. Myös siitä on pidettävä huoli, ettei työasioista tule puhutuksi puolison kanssa liikaa. Loman ajaksi on pakko lähteä täältä pois, muutoin ei lomailemisesta tule mitään. Marraskuun vietimmekin Espanjassa.”
Ideoimisen lisäksi Lauran vastuualueena ovat markkinointi ja viestintä. Pariskunnalla on 2-vuotias Volter-poika sekä 5-vuotias Rurik. Perheen koti sijaitsee yli sadan kilometrin päässä Taivassalossa.
”Minulla on paljon ajamista. Suunnitelmissa on remontoida vanhaa päärakennusta sen verran, että siinä voisi ainakin kesäaikana asustaa.”
Rekrytointi on Teppo Heikkilän mukaan iso ongelma. Tilalla työskentelee tilanhoitajana Niko Tanhuanpää.
”Tällä hetkellä haen luotettavaa karjanhoitajaa. Eläinkunnasta on valtava vastuu, siksi pitäisi löytää motivoituneita työntekijöitä.”
Kerhokaverista puotipuksu
Luotettava vastuunkantaja löytyy ainakin luomupuoti Volterin tiskin takaa. Kari Honkaniemi työskentelee 1.1.2013 perustetun Luomu-Volter osakeyhtiön toimitusjohtajana.
”Nimitän itseäni kotoisammin puotipuksuksi”, Kari naurahtaa.
Miehillä on pitkä yhteinen historia.
”Tapasin Tepon ensimmäisen kerran 4-vuotiaana seurakunnan päiväkerhossa. Teppo on minua viikon nuorempi. Siitä lähtien ystävyytemme on jatkunut. On hyvä, että tuntee toisen läpikotaisin, aivan kaikkea ei tarvitse sanoittaa; ymmärretään jo eleistä, mitä toisen päässä liikkuu.”
Opiskeluaika vietettiin eri suunnissa.
”Kun Teppo lähti Tampereelle, minä menin Turkuun. Työskentelin 16 vuotta it-alalla. Kolme vuotta sitten muutin takaisin Loimaalle it-alan myyntitöihin. Kerran saunan lauteilla Teppo alkoi puhua minulle näistä hommista. Viime kesänä lähdin mukaan. Kun luomukauppa avattiin, grillasin ihmisille makkaroita ja jututin heitä. Moottoriturvan olen perinyt isoäidiltäni ja siitä on tässä työssä paljon hyötyä.”
Kari muistaa, että saunan löylyissä Teppo jo nuorena kuvaili kavereille, mitä aikoo isona tehdä. ”Jotkut saattoivat silloin vähän naureskella, mutta eivät naureskele enää. Nyt siitä on tullut totta!”
Luomuliha pyörien päälle
Kari Honkaniemi hoitaa kaikki luomukaupan kuljetukset. Hän ajaa kolme kertaa viikossa pääkaupunkiseudulle. Luomukaupan yhteydessä toimii myös verkkokauppa.
”Toiminnan jalokivi on Heikkilän hereford. Myymme naudanlihaa jauhelihasta soppaluihin. Pihvilihasta tehdään grillimakkaraa, salamia ja bratwurstia. Meiltä saa myös LuomuHeikkilän olutta, joka on Vakka-Suomen panimon valmistamaa.”
Karikin unelmoi luomuruokakeskuksesta.
”Ongelmana on logistiikka. Uudellamaalla asiakkaita on vaikka kuinka, mutta yhtä jauhelihapakettia ei kannata lähteä erikseen kuskaamaan. Jäätelöautot ajelevat ympäriinsä. Miksi ei voisi olla myös luomuliha-auto, joka mukavan tunnussävelen siivittämänä kuljettaa asiakkaille luomulihaa?”
Kari pitää ruuanlaitosta. Kesäaikana hän valmistaa asiakkaille lihapullia maistiaisiksi. ”Vieväthän kiinteistövälittäjätkin aina pullapussin mukanaan saadakseen aikaan kodin tuntua. Meillä asiakkaat voivat maistaa, miltä luomujauhelihasta tehdyt lihapullat maistuvat.”
”Kari on uusi K-kaupan Väiski”, Teppo heittää.
”Kouluttautua pitää lisää, että opin, mitä kaikkea lihasta voi tehdä. Olen huomannut, että nykyajan ihmisiltä on lihan valmistustaito hävinnyt. Meiltä saa muuten myös osso buccoa, jota en ole marketeissa nähnyt.”
Stressikerros suli pois
Paluu maaseudulle on tehnyt Kari Honkaniemelle hyvää.
”Ennen sanoin, ettei millään muulla ole väliä, kunhan vain on asvalttia jalan alla. Minulla juuret eivät ole kovin syvällä Loimaan mullassa, koska vanhempani muuttivat tänne muualta. Olen sitä mieltä, että juuret voi kasvattaa vielä myöhemmässäkin iässä. Mikä on ollessa, on maaseudun rauhaa ja lampaita kipittelee ovensuussa. Kesällä on menoa ja meininkiä, ja luulen, että ensi kesästä tulee vielä edellistä vilkkaampi.”
Kari nauttii uuden työnsä monipuolisuudesta.
”Kahta samanlaista päivää ei ole. Tehtävät ovat moninaisia. Ensimmäisenä työpäivänä kysyin Tepolta, kuka täällä kaupassa siivoaa. Sain vastauksen: myyntijohtaja.”
”Parasta kuitenkin on, että saan olla tekemisissä mielenkiintoisten ihmisten kanssa”, Kari lisää.
”Se minunkin mielestäni on hienoa, että saan touhuta samanhenkisten ihmisten kanssa”, vahvistaa Teppo. ”Nautin avarasta tilasta ja maaseudusta, mutta en halua olla täällä yksin.”
Karille on uudesta työpaikasta koitunut muutakin hyvää. ”Kun ryhdyin luomumieheksi, lähti kahdeksan kiloa painosta. Stressikerroin suli.”
Kaverusten on helppo tehdä yhteistyötä. Kumpikin tietää, mistä puusta toinen on veistetty.
”On ollut perinne, että vuoden ensimmäiselle vasikalle annetaan nimeksi Kari Olavi, mutta tänä vuonna se oli tyttövasikka”, Teppo heittää nauraen.
Teksti: Ulla-Maija Lammi-Ketoja
Luomupuoti Volter avoinna talviaikaan pe 11–17 ja la klo 10–16.