Kannen kuva Jaakko Liukkonen.

NUMERO 3
18.3.2010

PÄÄKIRJOITUS

KYLÄELÄMÄÄ: Unarinjärvellä ei uhkakuviin uskota

KIRJAILIJA: Pykälävaaran Päätalo

JULKISET HANKINNAT: Kilpailutuksen kirot

TYÖ: Pienin kääntein uuteen elämään
ASUMINEN: Onni asuu alaluokassa

PUUTARHA:
Fredrikan puutarha
Hyötytarhan uudet tuttavuudet
Parhaimmat peittoperennat

SYÖTÄVÄ: Speltti

TERVEYS:
Tähti-hevonen on hoitoalalla
Äidissä asuu pullon henki

LUONNE: Temperamentti tekee yksilön

LUKIJAMATKA: Islanti on ihmeellinen

PERINNE: Pääsiäisen perusherkku

RUOKA: Ilon ja valon ateria

KORISTUKSET: Kevään ja valon kunniaksi

UUTEEN MALLIIN: Asioita kannattaa katsoa kauempaa

KÄSITYÖT:
Auringon säteitä sisälle
4 neulelaukkua
Kukka-sukkasilla

JOKA KUUKAUSI
Asiasta toiseen
Koti maalla
Vapaaehtoinen
Elämäntilanteita
Ristikko
Papin päiväkirja
Unto Uneksija

Seuraava Kodin Pellervo ilmestyy 22.4. ja Maatilan Pellervo 8.4.2010.

Iso  Kalenteri
sisältyy Pellervon tilaukseen.

Hyötytarhan uudet tuttavuudet

Maaliskuussa alkaa luonnonvaloa olla riittävästi taimikasvatukseen. Siemenhinnastoja selaillessa saattaa löytyä harvinaisuuksia ja uutuuksia, joita hyötytarhurin on päästävä kokoilemaan.

Värikkäät kukkakaalit
Kukkakaalista on värikkäitä, erikoisen muotoisia lajikkeita.
Violettikukintoinen ’Graffiti’ F1 on ollut markkinoilla jo pitempään. Se on koristeellinen kasvi tuorekäyttöön, mutta keitettäessä kaunis väri liukenee. Etikan lisääminen keitinveteen voi parantaa värin säilymistä.
’Navona’ on nopeakasvuinen romanesco-tyyppinen lajike, jolla on vihertävät kartiomaiset kukinnot. ’Cheddar’ F1 on puolestaan ihastuttava keltapäinen uutuus.
Kukkakaalin taimikasvatus aloitetaan huhtikuun lopulla kylvämällä siemenet potteihin valoisalle ikkunalaudalle. Kuukauden kasvatuksen jälkeen taimet istutetaan avomaalle noin 50 sentin etäisyyksille toisistaan. Jos kukkakaaleihin ei muodostu kukintoa, ovat taimet ehkä kasvaneet liian lämpimässä tai kärsineet kuivuudesta. Esikasvatuksen aikana lämpötilan pitäisi pysyä alle 20 asteen.

Koristeelliset lehtikaalit
Lehtikaali on edelleen aika tuntematon suomalaisten ruokapöydässä, vaikka se on ravintoarvoltaan vihanneksistamme paras. Siinä on C-vitamiinia yhtä paljon kuin mustaherukassa, ja myös rautaa, valkuaisaineita sekä runsaasti A- ja B-vitamiinia.
Nuoria lehtiä voi käyttää salaatteihin ja koristeeksi persiljan tavoin. Isommat lehdet sopivat kypsennettyinä muhennoksiin, piirakoihin ja perunamuusin sekaan.
Kähärä- tai värikäslehtiset lehtikaalit ovat koristeellisia. Kapealehtistä, 1800-luvulta peräisin olevaa Nero di Toscana -lajiketta kutsutaan myös palmu- tai mustakaaliksi. Palmukaalin lehtien hieman kitkerä maku miedontuu syksyn viileydessä. Muidenkin lajikkeiden lehdet ovat maukkaimmillaan pakkasen puraisemina. Satoa korjataankin aina talven tuloon asti.
Tummanvihreä, poimuinen ’Dwarft Green Curled’ on myös 1800-luvulta. Lajikkeella ’Redbor’ on komeat purppuranpunaiset lehdet, jotka keitettäessä muuttuvat vihreiksi.
Lehtikaalin siemenet voidaan kylvää suoraan maahan keväällä, mutta varhaista satoa haluttaessa taimia on esikasvatettava kolmisen viikkoa.

Raikas yrttiselleri
Yrttiselleri tunnetaan myös nimillä leikkoselleri ja selleripersilja. Se on silopersiljaa muistuttava lehtimauste. Kaukoidän keittiössä paljon käytetty yrtti on maultaan sellerimäinen, mutta raikkaampi ja aromaattisempi. Lehdet silputaan ruoteineen keittojen, kastikkeiden, vihannesruokien ja salaatin mausteeksi.
Yrttisellerin hitaasti itävät siemenet kylvetään esikasvatukseen maalis-huhtikuussa ja peitetään vain ohuelti.
Taimet istutetaan avomaalle toukokuussa. Yrttiselleri vaatii hyvin lannoitetun maan ja säännöllisen kastelun, jotta lehtien maku pysyy hyvänä. Satoa voi alkaa korjata, kun kasvusto on noin 20 sentin korkuista. Lehdet leikataan aivan maan tasalta, ja uusia lehtiä ilmestyy tuota pikaa. Yrttiselleri sopii myös parvekkeelle tai ikkunalle.

Herkullinen kaurajuuri
Sikureihin kuuluva kaurajuuri on vanha viljelykasvi, jota viljeltiin yleisesti 1700-luvulla Euroopassa. Kaurajuuren syrjäytti sitä muistuttava mustajuuri.
Nykyisin herkullisen juurikkaan kasvatus meillä on vielä harvinaisempaa kuin mustajuuren. Kaurajuuri sopii keittoihin, gratinoitavaksi tai keitettäväksi sellaisenaan ja voin kera parsan tavoin nautittavaksi. Nuoria lehtiä voi käyttää salaatteihin tai syödä kiehautettuina.
Kaurajuuren siemenet kylvetään suoraan avomaalle toukokuussa 25 sentin rivivälein. Taimet harvennetaan 5–10 sentin välein.
Pitkän ja alaspäin ohenevan muodon takia kaurajuuri, kuten mustajuuri, tarvitsee syvämultaisen, kuohkean ja kivettömän maan. Sato korjataan syksyllä tai niin aikaisin seuraavana keväällä, ettei kasvi ehdi kukkia.
Kuivuus alkukehityksen aikana voi saada kaurajuuren kukkimaan jo ensimmäisenä vuonna. Silloin juurista tulee hohkaisia ja kitkeriä. 20–30-senttiset juuret korjataan talikon avulla varovasti. Katkeilleista juurista tihkuu makua huonontavaa maitiaisnestettä.

Eksoottinen okra
Malvakasveihin kuuluva okra (Abelmoschus esculentus) on kotoisin Afrikasta ja sitä viljellään kaikkialla trooppisella vyöhykkeellä. Kukat muistuttavat kiinanruusua ja syötävät kulmikkaat kotahedelmät paksuja papuja.
Miedon ja miellyttävän makuisen okran hedelmissä on pieniä siemeniä ja tärkkelyspitoista kasvilimaa. Keitettäessä lima saostaa keitot ja pataruoat perunajauhojen tapaan. Okra sopii hyvin tomaattiruokiin, ja sekä hedelmiä että lehtiä voi käyttää tuoreena salaatteihin.
Trooppisena kasvina okra menestyy meillä varmimmin kasvihuoneessa, mutta myös kasvatus lämpimällä seinustalla onnistuu. Siemenet kylvetään esikasvatukseen helmi-maaliskuussa. Hedelmät korjataan pehmeinä ja keskenkasvuisina.
Suomessa myynnissä on vihreähedelmäistä ’Clemson’s Spineless’ ja punavartista ja -hedelmäistä Red Spray -lajikkeita.

Makoisa vesimeloni
Paljon lämpöä vaativan vesimelonin kasvatusta voi kokeilla eteläisessä Suomessa avomaalla, jossa se lämpiminä, pitkinä kesinä antaa satoa mukavasti, ja hedelmien maku on huomattavasti makeampi kuin tuontimelonien.
Hedelmä on kypsä, kun se koputeltaessa kumisee. Korjattujen vesimelonien kannattaa antaa olla vielä muutama päivä sisällä jälkikypsymässä.
Avomaalla vesimelonille varataan lämpimin ja suojaisin kasvupaikka. Taimikasvatuksen ehtii aloittaa vielä toukokuun alussa.
Erityisen hyvin vesimeloni menestyy mustalla muovilla peitetyssä kohopenkissä, jossa on palanutta hevosenlantaa tai muuta voimaa antavaa. Harso tai muovitunneli varmistaa satoa, mutta aurinkoisina päivinä katteet on poistettava, jotta pölyttävät hyönteiset pääsevät kasvustoon.
Kasvihuoneessa emikukat on pölytettävä käsin hedekukilla. Pitkiä versoja, joita kasvaa etenkin kasvihuoneessa, on leikattava, jotta hedelmät jaksavat kypsyä. ’Sugar Baby’ on aikainen ja varma lajike sekä avomaalle että kasvihuoneeseen.

Teksti: Leena Nurmi
Sähköposti: