Pellervo.fi Maatilan Pellervo Iso Kalenteri
kodin pellervo

 

Kannen kuva Pirjo Rönkkö

NUMERO 4
19.4.2007

Pääkirjoitus
Kasvit: Linné kukkien häissä
Taiteen tekijä: Mummilleni
Puutarha: Monivuotiset köynnökset
Piha: Nurmikko keväthuoltoon
Riskit: Todennäköinen kuolinsyyni
Luovuus: Eväitä elämän tielle
Ruoka: Suussa sulavaa sukkelasti
Läheisriippuvuus: Vapaaksi toisen huolista
Hyvät harrastukset: Hengen ja aineen tähden
Käsityöt: Suloisia neuleita pikkuisille
Peruskorjaus: Pienen keittiön suuri remontti
Asuminen: Perinteisen tyylin talo
Hyönteiset: Kummituksia olohuoneessa
Historia: Armenian pitkä ja kivinen tie
Lukijamatka: Kaukasuksella kaikki turha unohtuu

Toistuvat:
Asiasta toiseen
Koti maalla
Elämäntilanteita
Omalääkäri
Ristikko
Papin päiväkirja
Unto Uneksija

Seuraava Kodin Pellervo ilmestyy 16.5. ja Maatilan Pellervo 3.5.2007.


Iso Kalenteri 2007
Iso  Kalenteri 2007 sisältyy Pellervon tilaukseen.


Nurmikko keväthuoltoon


Ilmastointi, kalkitus ja lannoitus virkistävät keväistä nurmikkoa. Talven aikana syntyneet paljaat laikut korjataan paikkauskylvöin. Kaunis pihanurmi vaatii paljon huolenpitoa, joten osa nurmikosta voi olla ketona tai niittynä, sammalmattokin on sallittu.

Kukapa kotipihan omistaja ei haaveilisi hyvin hoidetusta, kauniin vihreästä ja pehmeästä nurmikosta, jota pitkin on kesällä mukava astella paljain varpain. Suomen talvi asettaa meillä viihtyville nurmikkoheinille kuitenkin suuret vaatimukset. Monien ihailema englantilainen samettinurmikko koostuu heinälajeista, jotka eivät valitettavasti menesty meidän oloissa. Toki suomalaisillakin pihoilla on mahdollisuus nauttia kauniista, vihreästä nurmikosta, kunhan perustustyöt tehdään kunnolla, valitaan oikeat heinälajit ja hoidetaan nurmea jatkossa hyvin.

Haravointia ja lannoitusta

Kun pihanurmi keväällä on kuivunut tallauksen kestäväksi, tartutaan haravaan ja poistetaan kuollut lehtimassa ja kulottunut heinä huolellisesti. Haravointiin voi lehtiharavan asemesta käyttää ilmastointi- eli leikkuriharava. Sen litteät terävät, piikit uppoavat maahan noin sentin syvyyteen leikaten kapeita viiltoja, joista ilma, vesi ja ravinteet pääsevät suoraan nurmikkoheinien juuristoon.
Vihreä ja tasainen nurmikko vaatii jatkuvasti ravinteita, etenkin typpeä. Jos nurmikko leikataan niin usein, että leikkuujätteen voi jättää paikoilleen, sen sisältämät ravinteet palautuvat heinien käytettäviksi. Jos taas jäte kerätään pois, täytyy nurmikkoa lannoittaa useammin, ja mitä enemmän lannoitetaan, sitä useammin on leikattava. Kevätlannoitukseen käytetään mieluiten nurmikolle tarkoitettuja lannoitteita, joissa on sopivassa määrin typpeä, kaliumia ja fosforia. Kasvukaudella nurmikolle annetaan ravinteita vielä pari kolme kertaa. Jotta lannoiterakeet liukenevat, levityksen jälkeen kastellaan tai lannoitetaan sateen aikana.

Aukkokohtien paikkaaminen

Haravoinnin jäljiltä nurmikosta saattaa paljastua paljaita laikkuja, joista nurmikkoheinät ovat talven aikana kuolleet, etenkin jos haravointi syksyllä on jäänyt tekemättä; lumen alle jäänyt kuollut, paksu lehtimassa edistää talvituhosienten leviämistä. Paljaita kohtia aiheuttavat myös kova kulutus ja talven aikana painanteissa seissyt vesi.
Ennen paikkauskylvöä vanha nurmikonpinta rikotaan joko tavallisella puutarhaharavalla tai leikkuriharavalla. Painuneisiin kohtiin lisätään kalkittua ja lannoitettua multaa, joka jyrätään tasaiseksi. Kylvetyt siemenet peitetään kevyesti hiekka-multaseoksella tai haravoiden. On tärkeää, että paikkauskylvössä siemenet pääsevät kosketuksiin maan kanssa eivätkä jää irralleen kulottuneen nurmikon päälle. Kylvöä kastellaan niin usein, että maa pysyy kosteana ja ruoho alkaa orastaa.

Kalkkia, katetta, ilmareikiä

Vanhemmiten hyvinkin perustettu nurmikko tiivistyy ja kasvu heikkenee. Vanhaa nurmikkoa voi elvyttää katteella, kalkituksella ja ilmastoinnilla. Katteeksi nurmikolle levitetään joko hiekkaa, hiekkaturveseosta tai kompostimultaa noin puolen sentin paksuisena kerroksena maalajin mukaan. Savimaille sopii hiekkaturveseos, pehmeille humuspitoisille maille pelkkä hiekka ja hiekkamaille turve tai komposti. Kate levitetään joko varhain keväällä tai syksyllä leikatun ja haravoidun nurmikon päälle. Katetta on hyvä levittää useamman kerran kesässä.
Jos nurmikko on kalkittu hyvin perustamisvaiheessa, ei lisäkalkitusta tarvita ensimmäisinä vuosina. Maa happamoituu kuitenkin sadevesien mukana tulevan rikin seurauksena, joten nurmikkoa joudutaan kalkitsemaan jatkossa muutaman vuoden välein. Kalkitukseen käytetään esimerkiksi rakeista puutarhakalkkia 10 kiloa aarille tai puun tuhkaa noin 50 litraa aaria kohden.
Aina ei riitä pelkkä ilmastointi haravan avulla, vaan tarvitaan kovempia otteita. Tiivistynyttä nurmikkoa elvytetään pistelemällä puutarhatalikolla reikiä, jotka täytetään hiekalla samalla, kun levitetään katekerros koko nurmikolle. Ilmastoinnin voi tehdä muulloinkin kuin keväällä, ja tarvittaessa se uusitaan muutaman kerran kesässä.

Sammalmatto ja kukkaketo

Kaunis, hyvin hoidettu nurmikko vaatii paljon työtä. Jos nurmikkoa on laajalti, kannattaa miettiä, tarvitseeko koko alueen olla ensiluokkaista. Pihan laitamilla ja alueilla, joissa liikutaan vähän, nurmikon annetaan kasvaa pitemmäksi tai sinne perustetaan kukkaketo. Jatkuvista uusimisista huolimatta kohdat, joihin kasvaa aina sammalta, annetaankin sammaloitua. Tiivis, vihreä sammal on pehmeä, eikä sitä tarvitse leikata. Kulutusta se ei tosin kestä. Hankalasti leikattaviin kohtiin istutetaan puolestaan maanpeitekasveja.
Parhaiten kukkakedoksi tai pihaniityksi muuttuu sellainen nurmikkoalue, joka on vähämultaista ja -ravinteista. Sen sijaan rehevän kylvönurmikon muuttaminen kukkakedoksi kestää kauan. Niityn syntymiseksi nurmiheinien annetaan kasvaa, ja ne niitetään vain muutaman kerran kesässä. Niittojäte viedään aina pois. Muutaman vuoden kuluttua maan ravinteiden pitäisi alkaa vähentyä, heinän kasvun heikentyä ja tilalle tulla kukkivia lajeja. Entiseen peltomaahan tai muuten ravinteikkaaseen maahan kannattaa levittää lisäksi hienoa hiekkaa.
Kukkiva keto niitetään loppukesällä, jolloin suurin osa siemenistä on kypsynyt. Nurmipeitettä on hyvä rikkoa paikoitellen, jotta maassa säilyneet siemenet pääsevät itämään. Nurmikkoon voi myös tehdä aukkoja, joihin kylvetään tai istutetaan luonnonkukkia. Niityt jaetaan kolmen ryhmään maalajin ja kosteuden mukaan: kedolla kasvaa kuivassa menestyviä ketokukkia, kuivalla niityllä melko korkeita kasveja ja tuoreella niityllä paljon heinää ja reheviä, suurilehtisiä kasveja.

Uuden nurmikon perustaminen

Uudelle pihalle tai piharemontin yhteydessä perustetaan nurmikko kokonaan uudestaan. Vanha nurmikko käännetään jyrsimellä. Lapiotakin saa käyttää, mutta kovin suuri alue on työläs kääntää käsivoimin. Maanparannukseksi tarvitaan hiekkaa, turvetta tai multaa. Kasvualusta kalkitaan ja lannoitetaan hyvin sekä jyrsitään uudelleen, jotta maanparannusaineet sekoittuvat tasaisesti kasvualustaan. Uudelle pihalle tilataan yleensä valmiiksi lannoitettua ja kalkittua multaa, jota tarvitaan vähintään 20 sentin, mielellään 25–30 sentin kerros.
Valmis kasvualusta tasoitetaan haravalla ja tiivistetään jyrällä tai kaivonrenkaalla niin tiiviiksi, ettei maahan jää kuljettaessa jalanjälkiä. Mahdolliset painumat tasoitetaan ja tiivistetään. Siemeniä kylvetään yleensä 2–3 kiloa aarille, tarkat kylvömäärät löytyvät siemenpakkauksista. Kylvöä helpottaa alueen jakaminen osiin, joita varten siemenet punnitaan. Siemenet kylvetään kahteen kertaan ristikkäisiin suuntiin, jolloin kylvöstä tulee tasaisempi. Siemenet peitetään kevyesti haravoimalla ja lopuksi alue vielä jyrätään. Paras kylvöaika on kevät, jolloin maa on vielä kostea.
Ensimmäinen kastelu tehdään pienellä vesimäärällä sumuttaen, jotta siemenet eivät huuhtoudu veden mukana. Jos ei saada sadetta, kylvöä kastellaan niin usein, että maa pysyy noin viiden sentin syvyyteen asti kosteana koko itämisvaiheen ajan. Itämisen jälkeen kastelukertoja harvennetaan ja kerralla annetaan vettä enemmän. Uusi nurmikko leikataan ensimmäisen kerran, kun se on 6–7 sentin pituista.
Nurmikkosiemenet myydään yleensä seoksina, joissa eri heinälajien ominaisuudet muodostavat kauniin kestävän nurmikon. Esimerkiksi kovaan kulutukseen valitaan seos, jossa on paljon niittynurmikkaa. Kuiville ja varjoisille paikoille sopii parhaiten punanatavaltainen siemenseos. Hyvä siemen on kallista, mutta sillä saadaan tuuhein ja kestävin nurmikko. Siemenkustannusten osuus pihatöissä on loppujen lopuksi varsin pieni, joten laadusta ei kannata tinkiä.


Teksti : Leena Nurmi
Sähköposti:

haku
Hae Kodin Pellervosta