Kannen kuva: Sanna Hälvän ja Niko Torvisen kuvasi Pirjo Rönkkö.
NUMERO 4
16.4.2009
Pääkirjoitus
Vapaaehtoiset: Auttamisesta sisältöä elämään
Aika: Melua toreilla ja turuilla
Yrittäjäperhe: Alansa ainoa suomalainen
Asuminen: Puhtaiden linjojen paluu
Puutarha:
Kasvimaan kevätherkut
Pihlaja, pyhä puu
Valistus: Sivistyksen mittarit
Terveys:
Apua: nuha ei parane
Vaara vaanii
Kodinhoito: Hohtavaksi huolletut
Ruoka: Kaikille hyvää samasta pöydästä
Kodin Pellervon käsityöt: Valon valkoinen varjo
Nuohous: Balettitanssija piipun päällä
Näyttely: Emäntiä sen kuutta sorttia
Maailmalla: Mongolien matkassa
Joka kuukausi
Asiasta toiseen
Pikkupojan elämää
Koti maalla
Omalääkäri
Elämäntilanteita
Ristikko
Papin päiväkirja
Unto Uneksija
Mitä milloinkin
Seuraava Kodin Pellervo ilmestyy 20.5. ja Maatilan Pellervo 7.5.2009.
Iso Kalenteri 2009 sisältyy Pellervon tilaukseen.
Kasvimaan kevätherkut
Kevään myötä vihannestarhassa alkaa tapahtua. Päivänvaloon pyrkivät ensin raparperit, sitten hienostuneet parsan versot. Kohta keittoja ja salaatteja ryydittävät ruohosipulin, saksankirvelin ja liperin ihanan vihreät ja raikkaat lehdet.
Pian päästään möyrimään kasvimaalle ja kylvämään siemeniä, mutta kestää jonkin aikaa ennen kuin ensimmäisistä retiiseistä, salaateista ja muista varhaisvihanneksista saadaan syötävää. Sen sijaan monivuotiset vihannekset, sipulit ja yrtit alkavat työntää versoja heti, kun kasvukausi käynnistyy.
Keväällä kasvu on voimakasta: mehevistä, maukkaista versoista ja lehdistä saadaan pian vihreää salaatteihin ja kevyitä keittoja ruokapöytään. Tuoretta syötävää tarjoavat myös maassa talvetetut juurekset.
Raikas raparperi
Kevättä on vaikea edes kuvitella ilman raikasta raparperikiisseliä tai -piirakkaa vaniljakastikkeen kera. Raparperin kanssa kannattaa aina nauttia myös maitotuotteita, sillä kalsium neutraloi kasvin sisältämää haitallista oksaalihappoa.
Raparperi alkaa työntää maasta pulleita versonkärkiään melkein salaa. Lämpiminä päivinä lehtiruodit kasvavat nopeasti, ja mureita versoja päästään korjaamaan jo varhain toukokuussa. Kasvuston päälle levitetty harso aikaistaa satoa muutamilla päivillä.
Helppohoitoinen raparperi kasvaa vuodesta toiseen samalla paikalla ilman kummempia hoitotöitä ja viihtyy kevyessä varjossakin. Parhaiten raparperi menestyy syvään muokatussa, hieman savipitoisessa ja ojitetussa maassa, johon on istutusvaiheessa lisätty hyvin palanutta karjanlantaa tai kompostia. Keväinen lisälannoitus moniravinneseoksella tai eloperäisellä aineella antaa puhtia. Vararavintoa kuluttavat kukkavarret kannattaa poistaa, jos mielii saada seuraavanakin vuonna hyvän sadon.
Raparperista korjataan satoa kiertämällä lehtiruodit käsin irti kokonaisina; veitsen jättämä leikkausjälki pehmentää kannat, jotka ovat alttiita taudeille ja tuholaisille. Muutoin kasvi on terve. Joskus hankaluuksia voi aiheutua varsiyökkösen toukista, jotka kaivautuvat lehtiruoteihin. Toukat kehittyvät nurmikon tai ojanpientareiden heinäkasveissa ja siirtyvät alkukesällä läheisiin raparpereihin. Vioitus näkyy hyytelömäisinä pisaroina lehtiruotien pinnalla.
Herkullinen parsa
Monen mielestä kevään varsinainen herkkuvihannes on parsa, josta ravinnoksi käytetään rapeat versot. Parhaimmillaan versot ovat keitettyinä ja voin kera nautittuina. Raakana parsa saattaa aiheuttaa allergisia oireita.
Perinteisessä harjuviljelyssä saadaan miedon makuista valkeaa parsaa. Se korjataan ennen kuin versoihin on ehtinyt muodostua lehtivihreää. Nykyisin kasvatetaan paljon myös C-vitamiinipitoista vihreää parsaa, jonka versot saavat kasvaa tasamaalla päivänvalossa. Jälkimmäisen viljely on helpompaa, kun versoja ei tarvitse mullata päivittäin.
Parsan kasvatus vaatii alussa hieman kärsivällisyyttä, sillä sadonkorjuuseen päästään vasta parin kolmen vuoden kuluttua. Taimet istutetaan multavaan maahan aurinkoiselle, lämpimälle paikalle. Ensimmäisinä vuosina parsa kasvattaa vahvan juuriston, jonka avulla se jaksaa tuottaa satoa jopa kymmeniä vuosia. Vihreänä kasvatettavan parsan versot korjataan leikaten tai taittaen 15–30-senttisinä.
Parsan satoa voi aikaistaa käyttämällä kasvuston päällä lämmittäviä katteita. Ensimmäisenä satovuonna versoja korjataan vain 1–2 viikon ajan. Seuraavina vuosina satokausi voi olla jo noin kuukauden mittainen. Lämpiminä päivinä versot korjataan parin kolmen päivän välein, sillä ne puutuvat nopeasti. Raparperin tavoin parsaa lannoitetaan voimakkaasti.
Yrttimaan aikaiset
Yrttimaan monivuotiset lajit alkavat vihertää heti kevään koittaessa. Reheväkasvuisten saksankirvelin ja liperin nuoria, raikkaita versoja ja lehtiä voi käyttää monin tavoin. Saksankirveli on vanha yrtti, joka paikoin on hyvin itävien siementensä avulla villiintynyt laajoiksi kasvustoiksi. Sen nuoria, miedon lakritsin tai aniksen makuisia lehtiä käytetään tuoreina tai kuivattuina salaatteihin, kastikkeisiin sekä sieni- ja munaruokiin.
Myös voimakaan makuista liperiä on kasvatettu meillä kauan lääke- ja maustekasvina. Liperi maustaa mukavasti keitot ja muhennokset, se on myös liemikuutioiden pääasiallinen mauste. Kasvin nuoret versot ovat miedompia, niistä saa esimerkiksi maistuvan sosekeiton sipulin, voin ja kerman kera.
Lapin tunturipurojen varsilla luonnonvaraisena kasvava väinönputki sopii puutarhaankin. Kaksivuotinen kasvi viihtyy multavassa ja kosteassa paikassa. Se menestyy useamman vuoden, kunhan kukkavarsi katkaistaan kevätkesällä ja tyvelle alkaa muodostua uusia versoja.
Nuoret lehdet ja versot sopivat keittojen mausteeksi. Kuorittuja versoja voi puolestaan käyttää raparperin tapaan kiisseliin, leivonnaisiin ja hillokkeisiin, joihin lisätään esimerkiksi sitruunaa makua miedontamaan.
Monivuotiset ja talvetetut
Monivuotiset sipulit alkavat vihertää nopeasti. Tuota pikaa niiden lehtiversoista saadaan makua ja näköä ruokiin. Ruohosipuli menestyy koko maassa ja sen lehtiä voi leikata pitkin kasvukautta. Suomessa talvehtivat hyvin myös ilma- ja pillisipuli. Niiden keväisiä, pulleita lehtiä voi käyttää ruohosipulin tavoin. Monivuotisiin kuuluvat myös kiinansipuli ja talvivalkosipuli, joiden maukkaat lehdet maustavat vaikkapa salaatteja.
Palsternakka, mustajuuri ja monipuolinen juuripersilja ovat talvenkestäviä. Ne siis voidaan jättää syksyllä korjaamatta. Myös monivuotisen maa-artisokan mukulat pärjäävät talven yli kasvupaikalla. Maassa säilytetyt kasvikset on kuitenkin nostettava ylös varhain keväällä, jo ennen kasvuun lähtöä, sillä kasvisten laatu huononee nopeasti.
Kaksivuotiset palsternakka, mustajuuri ja juuripersilja kukkivat toisena vuonna kauniisti, joten niitä voi hyvin kasvattaa myös perennapenkissä koriste- ja siemenkasveina. Maa-artisokka kukkii jo istutusvuoden syksyllä auringonkukkaa muistuttavin kukin.
Teksti: Leena Nurmi
Sähköposti:
