Kannen kuva: Ullamaija Hänninen.

NUMERO 5
19.5.2011

PÄÄKIRJOITUS

KOULU: Sukupolvien yhdistäjä

PERUSKORJAUS: Unelman toteuttaminen otti aikansa

ETUUDET: Oikealle askelmalle tukiportailla

KUNTATYÖ: Pienikin kunta voi palvella

TERVEYS:
Pelossa ei kenenkään tarvitse elää
Sokealle sattuu ja tapahtuu

KIERRÄTTÄJÄ: Lähes kaikki kelpaa

PERHE: Tyhjän pesän vapaus

PUUTARHA:
Tarhurin intohimo ja rakkaus
Sitkeä ja sisukas ikivihreä
Runsaasti tietoa tarjolla

UUTTA OPPIMAAN: Oodi ilolle

YRITTÄJÄ: Kyllä Eero osaa

RUOKA: Juhlan tuntua jokaiselle

KÄSITYÖLÄISET: Tilkun paikka

KÄSITYÖT:
Raikasta, reipasta
Neuletta ja kirjontaa
Pitsiä ja piristystä

HARRASTUS: Nukka poikineen

RETKEILY: Polkien kohti kesäyötä

JOKA KUUKAUSI
Asiasta toiseen
Pikkupojan elämää
Uuden edessä
Elämäntilanteita
Koti maalla
Ristikko
Papin päiväkirja

Seuraava Kodin Pellervo ilmestyy 16.6. ja Maatilan Pellervo 1.6.2011.

Iso  Kalenteri
sisältyy Pellervon tilaukseen.

Sitkeä ja sisukas ikivihreä

Katajat ovat erinomaisia kasveja aurinkoiselle, kuivalle ja jopa niukkaravinteiselle tontille. Vaihtelevan kasvutapansa myötä ne antavat näyttävyyttä istutusryhmiin.

Dendrologian seuran tämän vuoden puusuku on katajat (Juniperus). Näistä tunnetuin lienee hidaskasvuinen ja pitkäikäinen kotikataja (J. communis). Kotikataja ja sen viljellyt muodot ovat talvenkestäviä, sen sijaan ulkomaisten lajien puutarhamuodot selviävät parhaiten Suomen talvesta lumipeitteen alla.
Kasvutapa vaihtelee aivan mattomaisesta pystypäisiin pilareihin, ja ne menestyvät jopa sellaisilla hiekkaisilla ja kallioisilla tonteilla, missä muut kasvit kituvat. Katajien ryhmä onkin yksi parhaiten menestyneistä omalla kuivalla ja kallioisella tontillani.
Katajat suosivat hiekkamaata, joka kuivuu ja lämpenee nopeasti sateiden jälkeen. Ravinteita pensaat tarvitsevat niukasti ja maa saa olla yhtä hyvin hapanta kuin runsaasti kalkittuakin.
Kotikatajamme neulaset pistelevät, mutta monilla ulkomaisilla lajeilla voi olla pehmeät, jopa suomumaiset lehdet tai hyvin lyhyet neulaset. Joidenkin lajien kukinta on koristeellinen, yleensä kuitenkin vaatimaton.
Marjamaiset kävyt ovat raakana vihreät tai ruskeat, kypsyessään ne muuttuvat sinisiksi joko ensimmäisenä, toisena tai kolmantena vuonna. Marjoja käytetään ruokien ja juomien maustamiseen, vaikka kasvi luetaankin myrkyllisiin kuuluvaksi.
Katajat ovat hyvin terveitä; niillä ei ole tavattu merkittäviä tuhoojia. Kasvi ei ole enää luonnonsuojelulain perusteella rauhoitettu, mutta siirtämiseen luonnosta omaan puutarhaan tarvitaan aina maanomistajan lupa.

Kotikatajat

Luonnonvaraisen kotikatajamme eri muodoista on monia otettu lisäykseen suomalaisilla taimitarhoilla, kuten Oulun korkeudella asti menestyvät pilarikatajat ’Herra Pitkänen’ ja ’Norrback’. Ne voivat kasvaa jopa yli 10-metrisiksi pikkupuiksi. Uudempia löydöksiä ovat pylväsmäiset ’Jästi’ ja ’Otso’, kartiomaiset ’Jääkäri’, ’Jäärä’ ja ’Sisu’ sekä matala, kaarevaoksainen ’Sissi’.
Vanhastaan on istutettu nuokkuvaoksaista Suecica- ja norjalaista sinisävyistä Fjällblå-lajiketta. Molemmat ovat pilarimaisia ja menestyvät parhaiten eteläisessä Suomessa.
Pylväsmäinen ’Hibernica’ eli irlanninkataja menestyy Kuopion korkeudella asti. Pikkupilarikatajat ’Columnaris’ ja ’Compressa’ ovat hyvin hidaskasvuisia ja tiheitä kotikatajan pylväsmäisiä lajikkeita.
Mattomaisesti kasvavia kutsutaan kääpiökatajiksi. Heleänvihreä ’Green Carpet’ suikertaa aivan maanmyötäisesti eikä nouse juuri 15 senttiä korkeammalle. Myös Repanda-lajike kasvaa maanmyötäisesti, mutta siitä tulee 20–30 senttiä korkea leveä pensas. ’Hornibrookii’ kasvaa edellisiä korkeammaksi, sillä sen versot kääntyvät ylöspäin. Lumen alle jäävät kääpiökatajat menestyvät Oulun korkeudella asti.

Sinikatajat

Sinikatajiksi kutsutaan himalajankatajan (J. squamata) sinisiä, pistäväneulaisia lajikkeita, joita näkee usein myynnissä taimimyymälöissä. ’Meyeri’ kasvaa yli metriseksi ja lähes yhtä leveäksi, ’Blue Swede’ on keskikorkea, leveän suppilomainen.
’Blue Star’ on erittäin hidaskasvuinen, matala ja leveänpallomainen. ’Blue Carpet’ on puolestaan epäsäännöllisen mätäsmäinen ja kasvaa parinkymmentä senttiä korkeaksi ja puolitoista metriä leveäksi pensaaksi.
Useimmat sinikatajalajikkeet menestyvät parhaiten Etelä-Suomessa, mutta esimerkiksi ’Blue Carpet viihtyy IV-vyöhykkeellä asti.

Tarhakatajat

Tarhakatajat (J. x pfitzeriana) ovat kiinankatajan (J. chinensis) ja jonkin muun lajin, yleensä rohtokatajan risteymiä. Neulasmaisten tai suomumaisten lehtien väri voi olla vihreä, sininen tai keltainen. Myös pensaiden muoto vaihtelee suuresti.
Tarhakatajat ovat suosittuja Keski-Euroopassa, missä onkin kymmeniä lajikkeita. Meillä tarjonta on vähäisempää, sillä tarhakatajat menestyvät vain suojaisilla paikoilla Etelä-Suomessa ja kuivuvat helposti kevätahavassa.
Suosittuja meillä ovat esimerkiksi keltalehtinen, hidaskasvuinen ja pystyhaarainen ’Aurea’, pronssinkeltalehtinen ’Old Gold’, raikkaan vihreä, matalakasvuinen ’Mint Julep’ sekä sinilehtiset ’Blaauw’ ja ’Plue Alps’.

Muut katajat

Laakakatajien (J. horizontalis) neulaset ovat suomumaisia, suippokärkisiä lehtiä. Suosituimpia ovat sinertävät eli sinilaakakatajat, kuten aivan maanmyötäisesti kasvavat ’Blue Chip’ ja ’Glauca’.
Rohtokatajan (J. sabina) tummanvihreät neulaset tuoksuvat rikottaessa voimakkaasti. Suomessa kasvatetaan rohtokatajan jalostettuja lajikkeita, kuten leveänsuppilomaista Mas-lajiketta ja puolipallonmuotoista Tamariscifoliaa. Rohtokatajat menestyvät III-vyöhykkeellä asti ja ne viihtyvät tuoreessa, kuohkeassa ja kohtalaisesti lannoitetussa kasvualustassa.
Kynäkatajat (J. virginiana) ovat kotoisin Pohjois-Amerikasta, jossa ne viihtyvät niin harvoissa metsissä, kosteissa lehdoissa kuin kuivilla harjuillakin.
Jalostetut lajikkeet menestyvät vaihtelevasti vain eteläisemmässä Suomessa. Kasvit kannattaa varjostaa kevättalven ahavalta, kunnes routa sulaa. Harmahtavansininen ’Grey Owl’ kasvaa parimetriseksi ja noin kaksi kertaa koreuttaan leveämmäksi. Pilarimaiset ’Skyrocket’ ja ’Blue Arrow’ ovat sinilehtisiä.
Harokatajan (J. procumbens) Nana on varsin uusi tuttavuus valikoimissamme. Se muodostaa matalahkon maata myöten etenevän epäsäännöllisen kasvuston, joka muistuttaa yleisempää Blue Carpet-sinikatajalajiketta. Harokataja menestyy III-vyöhykkeellä.

Dendrologian seura järjestää Vuoden puusuku- tapahtumia, kuten Juniperus-tapahtuma 11. kesäkuuta 2011 klo 10–15 Marketanpuistossa, Pehtorinkuja 3, Espoo sekä Juniperus-seminaari 9. joulukuuta 2011 klo 10–17 Tieteiden talossa Kirkkokatu 6, Helsinki.

Teksti: Leena Nurmi
Sähköposti: