Pellervo.fi Maatilan Pellervo Iso Kalenteri
kodin pellervo

 

Kannen kuva: Tapani Lepistö

NUMERO 5
16.5.2012


Pääkirjoitus
Älkäs ääntämme hävetkö kauniissa seuras
Minusta tulee isona...
Junalla joutuu, kunhan piletin maksaa
Mestariporarin matkassa
Pasuunan kanssa Peruun

ASUMINEN
Elämälle pelastettu
Kahden naisen kaakelitehdas

TERVEYS
Tiheää tykytystä sydämessä
Parasta pikahoitoa
Lapsiparka

PUUTARHA
Vehreä katto pihan yllä
Kesäkukat sen tekevät
Suloiset ruusut ja ihanat iirikset
Mainio maakellari
Kotimainen kala, kallis herkku

RUOKA
Iloitaan yhdessä

KÄSITYÖT
Aikojen takaa
Kepeä kesäpusero
Puhtaat raidat
Rätti pääsee piireihin
Kaunista arkea

JOKA KUUKAUSI
Asiasta toiseen
Pikkupojan elämää
Koti maalla
Elämäntilanteita
Pieniä tarinoita
Ristikko
Papin päiväkirja

Seuraava Kodin Pellervo 21.6. ja Maatilan Pellervo 7.6.2012.



Iso  Kalenteri
sisältyy Pellervon tilaukseen.


Kesäkukat
sen tekevät


Komeasti kukkivat ryhmäkasvit viimeistelevät pihan kesäkuntoon. Huolellinen hoito takaa kestävän kukkaloiston. Ränstynyt istutus kannattaa vaihtaa uuteen vaikka kesken kesän.

Taimista istutettavat kesäkukat eli ryhmäkasvit ovat suosittuja pihoilla, parvekkeilla ja terasseilla. Kukkivina ostetuilla taimilla valmista tulee nopeasti.
Uusia lajikkeita ja jopa uusia lajeja ilmestyy markkinoille vuosittain. Vanhojen, varmoiksi koettujen kumppanina uutukainen saattaa yllättää kasvattajansa kauneudella, kestävyydellä tai helppohoitoisuudella.
Koristebataatti (Ipomea batata), isokirjopeippi eli värinokkonen (Solenostemon scutellarioides) ja poutapilven nimellä kulkeva tyräkki ‘Diamond Frost’ (Euphoria hybericifolia) ovat viime vuosien tervetulleita uutuuksia.
Reheväkasvuinen vihreä- tai punalehtinen koristebataatti ja eri tavoin kirjavalehtinen isokirjopeippi koreilevat lehdillään, tyräkki pienillä, pitsimäisillä valkoisilla kukillaan. Huonekasveina tutut käenkaalit (Oxalix) ja isokirjopeippi ovat siirtymässä kesäkukiksi puutarhaan.

Varjoon ja paahteeseen

Varjoon sopivia ryhmäkasveja on vain muutama. Verenpisarat, begoniat ja ahkeraliisat viihtyvät lähes täydessäkin varjossa. Myös lumihiutale ja orvokki kukkivat melko vähässä valossa.
Aamu- tai ilta-auringon säteiden ulottuvilla menestyvät monet kesäkukat, kuten lobeliat, marketat, salviat, begoniat, verbenat, tulikruunu ja isokirjopeippi.
Täysin varjoisen paikan istutuksen voi rakentaa lajeista, joiden näyttävyys perustuu lehtiin. Sellaisia ovat kesäsypressi, koristekaali, kirjoliisukka, hopeakäpälä, risiini ja punalehtinen iresine.
Useimmat kesäkukat pitävät aurinkoisesta kasvupaikasta. Kuuma paahde sen sijaan on liikaa monille ohut- ja pehmeälehtisille muutoin auringossa viihtyville.
Suojaisassa ja lämpimässä elävät valitettavasti myös kesäkukkien yleisimmät tuholaiset, kirvat ja punkit, jotka iskevät helposti pehmeälehtisiin kasveihin.
Parhaiten paahdetta sietävät mehevälehtiset tai nukkapintaiset kasvit. Paahteessa menestyvät kesäbegonia, iso-olkikukka, hopeavillakko, koristeportulakka, nukenkaulus, petuniat, timanttikukat ja pelargonit sekä poutapilvityräkki.

Ulos yöpakkasten mentyä

Kesäkukkien kestävimmät taimet tulevat myyntiin vapun tienoilla. Valikoima monipuolistuu kevään edetessä.
Suurin osa kesäkukista kannattaa istuttaa ulos vasta kesäkuun alkupuolella, kun yöpakkaset varmasti ovat ohi. Kylmässä pärjäävillä orvokeilla voi kaunistaa pihaa aikaisemmin. Myös neilikat, marketat, pelargonit, rautayrtit ja tulikruunut kestävät kylmää kohtalaisesti. Kaikkein arimpien lajien, kuten begonioiden, krassien, ahkeraliisojen ja sateenkaaripalsamien vuoro on vasta kesäkuussa.
Myyntitaimet on karaistu jo kauppapuutarhalla kestämään ulkoilmaa. Itse kasvatetutkin kannattaa karaista: taimet päiväksi ulos, yöksi sisälle. Karaisun lopussa taimilaatikot saavat jäädä koko yöksi ulos. Hallan uhatessa istutukset peitetään 2–3-kertaisella pakkaspeitteellä tai sanomalehdillä. Ruukkuihin istutetut kesäkukat on helppo nostaa vaikka autotalliin tai kuistille.

Kastelua ja lannoitusta

Reheväkasvuiset kesäkukat tarvitsevat runsaasti vettä ja ravinteita. Kasvupaikan aurinkoisuus ja kasvilaji sekä mahdollinen sadevesi vaikuttavat kastelukertoihin ja -määriin. Ruukuissa tai muussa rajatussa tilassa kastelun on oltava säännöllistä.
Kuumana päivänä kasvit haihduttavat vettä paljon. Kastelukannun kanssa saa olla liikkeellä päivittäin, joskus jopa useaan kertaan päivässä. Jos juuripaakku on päässyt aivan rutikuivaksi, se ei ehkä palaudu enää ennalleen. Erityisen herkkiä kuivumiselle ovat morsiuskellot ja lumihiutaleet.
Kastelun helpottamiseksi kesäkukat kannattaa istuttaa altakasteluruukkuihin tai -laatikoihin. Muutaman päivän poissaoloa varten voi parvekeistutuksille värkätä omatekoisen kastelulaitteen. Vesiämpäristä viritetään ruukkuun kangassuikale tai paksu lanka, jota pitkin vesi pikkuhiljaa siirtyy multaan.
Istutusmullan ravinteet eivät riitä koko kesäksi. Lisäravinteet annetaan joko kastelun yhteydessä tai multaan upotettuina hitaasti liukenevina lannoitepuikkoina.
Kesäkukkien lannoitukseen soveltuvat huonekasveille tai erityisesti kesäkukille tarkoitetut ravinneseokset. Lannoite on syytä annostella ohjeiden mukaan eikä ohjeita kannata ylittää runsaamman kukinnan toivossa. Liikalannoitus tekee mullan väkeväksi ja kasvien veden otto vaikeutuu.
Useimpia lannoitteita suositellaan lisättäväksi kasteluveteen kerran viikossa. Hyvin mietoa lannoiteliuosta voi antaa jokaisella kastelukerralla. Lannoitus aloitetaan muutamien viikkojen kuluttua istutuksesta, kun taimet ovat ehtineet juurtua.

Kuihtuneet kukat pois

Kesäkukkien hoidon tarpeessa on eroja. Joidenkin lajien kukinta heikkenee huomattavasti, jos kuihtuneita ei poisteta. Esimerkiksi isosamettikukka, leijonankita, tulikruunu, kesäpäivänhattu, marketta, punapipo ja petunia kukkivat runsaammin, kun kuihtuneet kukat poistetaan. Sama koskee orvokkeja, jos niiden ei anneta muodostaa siemenkotia.
Monien lajien kukat tippuvat itsekseen tai kuihtuvat paikoilleen huomaamattomasti, kuten sinilobelian, lumihiutaleen, huovinkukan, tarhaverbenan ja kääpiösamettikukan.
Sateinen kesä, huolimaton kastelu tai tuholaiset voivat ränsistyttää kesäkukkaistutukset ennen aikojaan. Matalat kasvit, amppelikukat ja runsashaaraiset lajit voi tarpeen vaatiessa leikata kokonaan alas eli typistää 5–15-senttiseksi lajista riippuen. Esimerkiksi orvokki-, petunia- ja apinankukkakasvustot elvytetään leikkaamalla venähtäneet ja vähäkukkaiset versot.
Alasleikattu kasvusto kukkii uudelleen parin kolmen viikon kuluttua, kunhan ravinteita on riittävästi tarjolla. Hyvä ajankohta on leikata kasvustot ennen kesälomalle lähtöä: kukkien kastelijalla on vähemmän huolehdittavaa ja lomareissulta palaavaa odottaa uusi, ehompi kukinta.

Teksti: Leena Nurmi
Sähköposti:

haku
Hae Kodin Pellervosta