Pellervo.fi Maatilan Pellervo Iso Kalenteri
kodin pellervo

 

Kannen kuva Erkki Makkonen

NUMERO 7
5.7.2007

Pääkirjoitus
Maaseutu: Työ mukana muuttokuormassa
Puutarha: Koristeheinillä ilmettä pihaan
Tulokas: Kili hurmaa kiharoillaan
Matkan varrella: Ehkä aitoa Engeliä
Vanhustenhoito: Ainakin asiakas arvostaa
Ratkaisu: Hyväksyminen auttaa ulos kriisistä
Perinne-rakentaminen: Puu paljastaa vanhat viisaudet
Kesän marjat: Herkkuhetkiä koko vuodeksi
Lukijamatka: Australiaan ja Uuteen-Seelantiin
Asuinsija: Ruotsi-Suomi syntyi riimukiven maisemassa
Ammatti: Puuveneelle uusi, uljas elämä
Käsityöyrittäjä: Käyttövoimana äitienergia
Käsityöt: Kesäkassi narusta
Pitsin taito talteen
Eläin: Ei ihan mikä hyvänsä mirri
Viidakon valtiaat: Ekoturisti kohtaa villielefantin
Ruisleipä: Jyvien syleilyssä

Toistuvat:
Asiasta toiseen
Koti maalla
Elämäntilanteita
Omalääkäri
Ristikko
Papin päiväkirja
Unto Uneksija

Seuraava Kodin Pellervo ilmestyy 16.8. ja Maatilan Pellervo 2.8.2007.


Iso Kalenteri 2007
Iso  Kalenteri 2007 sisältyy Pellervon tilaukseen.


Koristeheinillä ilmettä pihaan


Koristeheinät tuovat puutarhaan uutta, erilaista ilmettä. Ne sopivat sekä yksittäiskasveiksi että rauhoittavaksi taustaksi istutusryhmiin ja viihtyvät myös ruukuissa. Monet lajit ovat erittäin kauniita, kun kuura peittää ne syksyn saapuessa pihamaalle.

Keski-Euroopan puutarhoissa koristeheinät ovat olleet hyvin suosittuja jo pitkään. Meillä heiniä on totuttu pitämään pikemminkin rikkaruohoina tai vain nurmikkoon kuuluvina. Heinäkasvien, vihvilöiden ja sarojen heimoon kuuluu kuitenkin monia kaunislehtisiä ja mätästäviä lajeja, jotka ovat varsin koristeellisia ja erinomaisen käyttökelpoisia puutarhassa. Lisäksi ne ovat helppohoitoisia ja vähään tyytyviä. Heinien annetaan kasvaa täyteen komeuteensa, ja niiden kuihtuneet lehdet leikataan vasta keväällä, sillä monet lajit ovat näyttäviä myös syksyllä ja talvella kuuran tai lumen koristaessa niitä.
Koristeheiniä voi istuttaa veden äärelle, kivikkotarhaan tai perennojen seuraksi, mutta niistä voi sommitella myös oman heinäpuutarhan tai ruukkutarhan. Kapealehtiset heinät sopivat erityisesti suuri- ja pyöreälehtisten kasvien seuraksi. Korkeat yksittäisheinät ovat näyttäviä esimerkiksi maanpeitekasvien muodostamassa matossa. Kukkivat ja kirjavalehtiset lajit pääsevät puolestaan oikeuksiinsa tummaa taustaa vasten niin, että aurinko pääsee valaisemaan niitä takaa tai sivulta. Japanilaisessa puutarhassa koristeheinät ovat välttämättömiä kivien, soran ja veden lisäksi.

Veden äärelle

Vesi- ja rantakasveiksi sopivat sellaiset heinät, jotka suosivat kosteaa ja usein myös ravinteikasta maaperää. Kaislat ja järviruo’ot kasvavat luonnossakin veden äärellä. Myös kaikki sarat viihtyvät kosteassa. Valkoisen ja vihreän kirjava kirjojärviruoko (Phragmites australis ’Variegata’) on puutarhojen suosittu rantakasvi, jonka leviämistä tosin on rajoitettava. Kirjosinikaislalla (Schoenoplectus tabernaemontani ’Zebrinus’) on hauskat keltatäpläiset varret, ja se sopii hidaskasvuisuutensa takia hyvin puutarhaan. Siniheinä (Molinia caerulea) on kotimainen luonnonkasvi, joka viihtyy kosteilla niityillä ja rannoilla koko maassa. Sen kirjavalehtinen lajike kirjosiniheinä ’Variegata’ on suosittu koristeheinä, jonka pystyt korret ovat koristeellisia vielä talvellakin. Isosiniheinä (Molinia caerulea var. arundinacea) on jättikasvuinen, lähes parimetrinen heinäkasvi.
Hanakasti leviävä viiruhelpi (Phalaris arundinacea ’Picta’) on omiaan lammikoiden ja purojen varsilla laajoina kasvustoina. Englannissa suositun kirjopiukkasaran (Carex elata ’Aurea’) sirosti kaareutuvat lehdet ovat keltareunaiset. Vaikka kirjopiukkasara on rantakasvi, se menestyy kosteassa paikassa muuallakin puutarhassa. Veden äärelle sopivat myös kaareutuvalehtiset viiltosara (Carex acuta) ja luhtasara (Carex vesicaria). Muita vesi- ja rantakasveiksi sopivia lajeja ovat muun muassa suovillat (Eriophorum), röyhyvihvilä (Juncus effusus) ja kirjosorsimo (Glyceria maxima ’Variegata’).

Kivikkopuutarhaan

Koko maassa yleinen metsälauha (Deschampsia flexuosa) sopii myös puutarhaan kuiville ja kallioiselle paikoille. Sillä on hennot, hopeanvalkoiset kukinnot. Mätästävän hopeatopon (Koeleria glauca) jäykät korret pysyvät koristeellisina kevääseen asti. Ainavihanta ja hopeanharmaa ikikaura (Helictotrichon sempervirens) muodostaa tiheän mättään. Ruosteenruskeat kuparisara (Carex buchananii) ja pronssisara (Carex comans) ovat erikoisen värisiä koristeheiniä kivikkotarhaan; niistä on vaikea tietää, ovatko ne elossa vai kuolleita.
Metsä- ja hietakastikan risteymä koristekastikka (Calamagrostis x acutiflora) on suosittu puutarhaheinä, sillä se ei tee siementä eikä leviä juuriston kautta. Saksalainen lajike ’Karl Foerster’ on hyvin tiheäkasvuinen. Kauniisti mätästävät sini- tai harmaalehtiset sininatalajikkeet (Festuca Glauca-ryhmä) ovat suosittuja koristeheiniä kivikkotarhaan. Muita kuivan paikan heiniä ovat muun muassa Lapissa asti luonnonvaraisena kasvava jäkki (Nardus stricta), hyväntuoksuinen metsämaarianheinä (Hierochloë australis), pitkävihneinen unkarinhöyhenheinä (Stipa pennata) ja kellertäväkukintoinen tähkähelmikkä (Melica ciliata).

Varjoon ja metsään

Pihan varjoisiin paikkoihin ja metsäpuutarhaan valitaan varjossa tai puolivarjossa menestyviä lajeja. Japaninsaran valkokirjavalehtinen lajike (Carex morrowii ’Variegata’) kasvaa kauneimmaksi runsasmultaisessa tuoreessa savimaassa. Piikkinuijasaralla (Carex grayi) on erikoiset piikkinuijaa muistuttavat kukinnot. Varjosara (Carex plantaginea) muodostaa matalan ja tiheän maanpeitekasvuston. Nuokkusaralla (Carex pendula) on puolestaan jopa puolentoista metrin korkuiset, kauniisti kaartuvat korret ja nuokkuvat kukinnot. Myös nuokkuhelmikällä (Melica nutans) on nuokkuvat tähkät.
Varjoisan paikan koristeellisia heiniä ovat myös luonnonvaraiset tesma (Milium effusum), siniheinä, metsäkastikka (Calamagrostis arundinaceae) ja piipot (Luzula).

Perennojen seuraksi

Isokasvuiset mammutti- ja elefanttiheinät ovat suosittuja koristeheiniä Keski-Euroopassa. Ne ovatkin näyttäviä kasveja yksinään tai perennojen seurassa. Elefanttiheinä (Miscanthus sinensis) muodostaa tiheän kasvuston, joka on lajikkeesta riippuen 1–3 metriä korkea. Lajikkeilla ’Strictus’ ja ’Zebrinus’ on keltaiset, poikkiraitaiset lehdet, Variegatus-lajikkeella pitkittäin valkoraitaiset. Elefanttiheinät eivät valitettavasti ehdi kukkia meillä, eivätkä ne kestä aina meidän talveammekaan. Kestävyyttä parannetaan jättämällä varret leikkaamatta syksyllä ja suojaamalla tyvet paksulla lehtikatteella ainakin ensimmäisinä talvina. Pohjois-Kiinasta kotoisin oleva mammuttiheinä (Miscanthus saccariflorus) on meillä talvenkestävä ja ehtii Etelä-Suomessa kukkiakin hopeisin kukkatöyhdöin.
Viiruhelpi viihtyy puutarhassa muuallakin kuin veden äärellä, mutta sen leviäminen on syytä estää juurimatolla. Valkojuovainen kirjoheinäkaura (Arrhenatherum elatius subsp. bulbosum ’Variegatum’) sopii kukkatarhan puolivarjoisalle paikalle. Kirjopuntarpäällä (Alopecurus pratensis ’Aureovariegatus’) on koristeelliset kullankeltaiset keskeltä vaaleankeltajuovaiset lehdet. Kukkavarret on poistettava ennen siementämistä, sillä siementaimista kasvaa vihreälehtistä, voimakkaasti leviävää nurmipuntarpäätä. Myös kirjokoiranheinä (Dactylis glomerata ’Variegata’) valkokirjavine lehtineen on näyttävä heinä kukkatarhaan.
Perennatarhaan sopivat myös isohelmikkä (Melica altissima ’Atropurpurea’) sekä aiemmin mainitut iso- ja kirjosiniheinä, koristekastikka ja piikkinujasara.

Ruukkutarhaan

Monia koristeheiniä voi kasvattaa ruukuissa aivan kuten kesäkukkia. Koristeheinäruukut tuovat tunnelmaa niin terasseille ja parvekkeille kuin lammikonkin reunalle tai sorapihalle. Ja mikä kätevintä, ruukkuja voi siirrellä paikasta toiseen eivätkä helposti leviävät lajit valtaa liikaa kasvutilaa.
Jos samaan ruukkuun istutetaan muita kasveja, kuten perennoja ja kesäkukkia, valitaan lajit, joilla on samanlaiset kasvualusta- ja valoisuusvaatimukset. Parhaiten ruukuissa viihtyvät yksivuotiset lajit, kuten partaohra (Hodoreum jubatum), jänönhäntä (Lagurus ovatus), amerikansulkahirssi (Pennisetum americanum ’Purple Majesty’), pehmytmesiheinä (Holcus mollis ’Albovariegatus’), räpelöt (Briza) ja kattarat (Bromus). Monivuotiset lajit vaativat hiukan enemmän huolenpitoa ja riittävän kokoisen pakkasta kestävän ruukun. Ne voi syksyn tullen istuttaa myös maahan, jossa ne talvehtivat hyvin ruukkuineen tai ilman.


Teksti: Leena Nurmi
Sähköposti:

haku
Hae Kodin Pellervosta