Pellervo.fi Maatilan Pellervo Iso Kalenteri
kodin pellervo

 

Kannen kuva Erkki Makkonen

NUMERO 7
5.7.2007

Pääkirjoitus
Maaseutu: Työ mukana muuttokuormassa
Puutarha: Koristeheinillä ilmettä pihaan
Tulokas: Kili hurmaa kiharoillaan
Matkan varrella: Ehkä aitoa Engeliä
Vanhustenhoito: Ainakin asiakas arvostaa
Ratkaisu: Hyväksyminen auttaa ulos kriisistä
Perinne-rakentaminen: Puu paljastaa vanhat viisaudet
Kesän marjat: Herkkuhetkiä koko vuodeksi
Lukijamatka: Australiaan ja Uuteen-Seelantiin
Asuinsija: Ruotsi-Suomi syntyi riimukiven maisemassa
Ammatti: Puuveneelle uusi, uljas elämä
Käsityöyrittäjä: Käyttövoimana äitienergia
Käsityöt: Kesäkassi narusta
Pitsin taito talteen
Eläin: Ei ihan mikä hyvänsä mirri
Viidakon valtiaat: Ekoturisti kohtaa villielefantin
Ruisleipä: Jyvien syleilyssä

Toistuvat:
Asiasta toiseen
Koti maalla
Elämäntilanteita
Omalääkäri
Ristikko
Papin päiväkirja
Unto Uneksija

Seuraava Kodin Pellervo ilmestyy 16.8. ja Maatilan Pellervo 2.8.2007.


Iso Kalenteri 2007
Iso  Kalenteri 2007 sisältyy Pellervon tilaukseen.


Luonnon armoilla


Mökin kuistin katonrajassa on jo vuosia ollut harmaasiepon pesä, josta joka kesä siipiään räpistellen on lähtenyt uusi poikue maailmalle. Vaikka en olekaan lintubongari, on ollut mukavaa seurata sieppojen elämää ja lentoonlähtöä – tai paremminkin sen onnistumista. Muutama vuosi sitten lähtö tapahtui ilmeisesti liian aikaisin, sillä eräänä aamuna kuistin rappusilla istui neljä pientä karvaisen Buddhan näköistä otusta. Ne raukat eivät osanneet käyttää siipiään enkä minäkään oikein osannut niitä auttaa. Katselin niitä aikani ja lähdin sitten hetkeksi soutelemaan. Kun tulin takaisin siepot olivat kadonneet. Toivottavasti ne olivat lähteneet lentoon, mutta olisi siinä saattanut käydä onnettomamminkin.

Tänä kesänä oli pesässä jälleen neljä munaa, joiden päällä äitisieppo tomerana istui. Isäsieppo kantoi hiki hatussa ruokaa. Muutaman päivän päästä molemmat kantoivat hiki hatussa ruokaa kuoriutuneille poikasille, joista näkyi vain auki ammottavat nokat.

Lukupaikkani on juuri pesän alapuolella. Se ei ole koskaan tuntunut häiritsevän lintuperhettä. Minua välillä hieman häiritsevät selkääni ropsahtelevat koppakuoriaisten kuoret ja muiden pikkuötököiden siivet, joita siepot syljeskelevät nokan pielestään.

Poikaset kasvoivat silmissä. Pari päivää ennen lomani loppumista ne alkoivat lupaavasti räpytellä siipiään. Ehkä näkisin tänä kesänä niiden lentoonlähdön. Viimeisenä lomapäivänäni yksi istui jo pesän ulkopuolella, ja muut tungeksivat pesässä niin että pölisi. Suunnittelin, että aamiaisen jälkeen istahdan aitiopaikalle katsomaan lentoonlähtöä.

Käväisin vain kellarissa ja istuin kuistin keinutuoliin; näytös voisi alkaa. Mutta pesä oli jo TYHJÄ. Ne olivatkin lähteneet sen kolmen minuutin aikana, kun olin poissa. Voi mikä pettymys!

Niin siinä kävi. Ei luonto noudata ihmisen keksimiä aikatauluja. Aurinko paistaa silloin kun haluaa, sateet tulevat omalla ajallaan ja linnut lentävät pesästä silloin, kun niille sopii. Ihmisen on aivan turha antaa luonnolle aikatauluja. Sitä on joskus vaikea muistaa.


Teksti: Kaisu Räsänen
Sähköposti:

haku
Hae Kodin Pellervosta