Pellervo.fi Maatilan Pellervo Iso Kalenteri
kodin pellervo

 

Kuva Comma Oy

NUMERO 7
10.7.2008


Pääkirjoitus
Heinäkuun henkilö: Unikeko
Huonekalut: Tolppasängystä sivustavedettävään
Ostoksilla ulkomailla: Rukiin ikävä ja makkaran nälkä
Kesänäyttely
Ykkösjuttu
Kirjastoauto
Kotihoito: On onni kun saa apua kotiin
Tietotekniikka: Vaarikin ossoo mesettää
Luonnonihme: Niin kiehtovaa taivastelua
Yrittäjäpariskunta: Uusien ideoiden metsästäjät
Taiteilijajuhlaa: Mukana tanssin souvissa
Suojaksi: Voi essutonta emäntää ja hännätöntä hevosta!
Ruoka: Nautitaan makeasta kesästä!
Aidot ainekset
Puutarha: Ruusutarhassa tuoksuvat jo nimetkin
Kodin Pellervon käsityöt: Vilvoittaville vesille
Virheillä leikitellen
Leikin maailma: Minikoon talopaketteja
Omalla alalla
Joka kuukausi:
Asiasta toiseen
Pikkupojan elämää
Omalääkäri
Unto Uneksija
Papin päiväkirja
Elämäntilanteita

Kannen kuva
Comma Oy

Seuraava Kodin Pellervo ilmestyy 21.8. ja Maatilan Pellervo 7.8.



Iso  Kalenteri 2008 sisältyy Pellervon tilaukseen.


Ruusutarhassa tuoksuvat jo nimetkin...


Vanhanaikaiset pensasruusut hurmaavat ja tuoksuvat ihanalta Porvoon sairaalan pihassa. Ruusutarha perustettiin kymmenisen vuotta sitten ja se sai latinankielisen nimen Rosarium hospitalis borgonensis.

Porvoon sairaalassa asioiva voi tutustua pääoven tuntumassa kasvaviin vanhan ajan pensasruusulajikkeisiin. Idea ruusutarhan perustamiseen syntyi taiteilija Maria de Lisitzinin ja taidegalleristi Jorma Aunelan sekä Turun ruusumatamina tunnetun Toni Grönqvistin toimesta.
Ruusumatamin muotokuvan paljastamistilaisuuteen tammikuussa 1997 oli kutsuttu myös johtohenkilöitä Porvoon sairaalasta, kaupungilta ja puutarhayhdistyksestä. Samassa juhlassa esitettiin historiallisen ruusutarhan perustamista sairaalan yhteyteen. Asiat etenivätkin ripeästi, ja monen vapaaehtoisen voimin saatiin suunnitelmat ja esityöt valmiiksi Flooran päivään eli 13.5. mennessä vielä samana vuonna.
Ruusujen hankinta on tapahtunut lahjoituksin ja sairaala vastaa ruusutarhan yleishoidosta. Lisäksi aktiiviset puutarhayhdistyksen jäsenet hoitavat ruusuja touko-lokakuun välisenä aikana. Erikoisia vanhoja ruusuja voi edelleen tuoda kaikkien iloksi ja hyödyksi sairaalan historialliseen ruusutarhaan, jonka päätehtävä on jakaa tietoa ruusuista ja edistää niiden käyttöä ja leviämistä.
Vanhan ajan pensasruusut ovatkin varsinaisia ruusujen aatelisia. Niitä on kasvatettu jo keskiajalla luostareissa, ja englantilaiset, hollantilaiset ja ranskalaiset jalostivat aikanaan satoja erilaisia ruusulajikkeita. Useimpien lajikkeiden kukat ovat painavia, runsaan kerrannaisia ja ihastuttavan tuoksuisia. Terälehtien runsaalla määrällä on kuitenkin haittansa, sillä tuuheat kukat eivät siedä runsaita sateita.

Neidonruusut

Neidonruusut (Rosa alba) ovat Suomessa kestävimpiä historiallisista ruusuista. Pensaat ovat voimakasvuisia ja juuriversoja muodostuu yleensä vain vähän. Neidonruusujen kukat ovat tyypillisesti valkoisia tai hempeän vaaleanpunaisia; kaikki tummat värit puuttuvat. Puolikerrannaiset tai kerrannaiset kukat tuoksuvat ihanille. Neidonruusut kukkivat vanhojen pensasruusujen tavoin kerran kesässä yleensä heinäkuussa kolmisen viikon ajan.
Vanhimpana neidonruusuna pidetään lajiketta ”Suaveolens”. Tämän alkuperäisenä pidetyn neidonruusun ikä saattaa olla jopa tuhat vuotta. Kukat ovat puhtaan valkoiset ja puolikerrannaiset, keltaiset heteet erottuvat selvästi terälehtien keskeltä.
”Maxima” on toinen vanha ranskanruusulajike, jonka valkoisissa kukissa on nuppuvaiheessa häivähdys vaaleanpunaista. Sairaalan ruusutarhassa kasvaa myös vaaleanpunakukkaiset ”Dronningen af Danmark” ja mustialanruusu ”Minette”, joka on ranskalaisen ruusunjalostajan tuote vuodelta 1819 ja tunnettu meillä pitkään.

Bourboninruusut

Bourboninruusut (Rosa Bourbon-ryhmä) saivat alkunsa 1800-luvun alussa Intian valtamerellä sijaitsevalla Bourbon-saarella (nykyisin Réunion). Saarella kasvaneiden ruusujen siementaimia ja monia muita ruusuja risteyttämällä ranskalaiset saivat aikaiseksi valtavan määrän uusia lajikkeita, joista kestävimmät ovat edelleen olemassa.
Bourbonruusujen kukat ovat useimmiten voimakkaasti tuoksuvia ja tiheän kerrannaisia. Terälehtien värit vaihtelevat valkoisesta ja vaaleanpunaisesta tummiin, jopa sinertävänpunaisiin ja raidallisiin. Ruusutarhan ”La Reine Victoria” -lajikkeen kukat ovat hieman sinertävän ruusunpunaisia, kerrannaisia ja pyöreitä. ”Luise Odier” on voimakasvuinen lajike, jolla on hyvin kerrannaiset, heleänruusunpunaiset kukat. ”Great Western” -lajikkeen purppuranpunaiset kukat ovat hyvin suuret.

Kartanoruusut

Kartanoruusut (Rosa centifolia) ilmestyivät markkinoille 1600-luvulla pääasiassa Hollannissa. Ne olivat aikoinaan hyvin suosittuja ja arvostettuja. Kartanoruusut ovat leveäkasvuisia ja rento-oksaisia. Kukat ovat erittäin kerrannaiset, painavat ja kuppimaiset, väriltään tavallisimmin vaaleanpunaiset ja voimakkaasti tuoksuvat.
Heleänpunakukkainen ”Petite de Hollande” on on nimensä mukaisesti pienikasvuinen. Vaaleanpunakukkainen ”Cristata” eli ”Chapeau de Napoléon” (Napoleonin hattu) on sammalruusu, kartanoruusun erikoinen jälkeläinen.
Sammalruusujen kukkien verholehtiä, kukkapohjusta ja toisinaan myös kukkaperää peittää sammalmainen, pihkamaista tuoksua erittävä nystykarvoitus. Myös loistavanpunakukkainen ”Henri Martin” -lajike on sammalruusu, vaikka sen sammalmainen peite on melko vähäistä.

Damaskonruusut

Damaskonruusujen (Rosa damascena) historia ulottuu aikaan ennen ajanlaskumme alkua, jolloin niitä viljeltiin erityisesti ruusuveden ja -öljyn tuottamiseen. Yhä edelleen eräitä vanhoja lajikkeita kasvatetaan parfyymiteollisuuteen muun maussa Turkissa ja Iranissa.
Lajikkeet jaetaan kahteen ryhmään: kesädamaskonruusut kukkivat vain kerran kesässä, syysdamaskonruusut kukkivat alkukesän kukinnan lisäksi vielä toisen kerran syksyllä, jos kesä on ollut lämmin. Matalakasvuiset damaskonruusut ovat meillä varsin talvenarkoja. Kukkien väri vaihtelee valkoisesta tummanpunaiseen.
”Rose de Rescht” on tunnettu ja paljon istutettu syysdamaskonruusu, jolla on tiheän kerrannaiset, tumman karmiininpunaiset, voimakkaasti tuoksuvat kukat. Ruusutarhan kesädamaskonruusu ”York and Lancaster” on siitä erikoinen lajike, että sillä on samassa pensaassa sekä valkoisia, vaaleanpunaisia että osaksi kaksivärisiä kukkia. Myös kauniin vaaleanpunakukkainen ”Pink Leda” kuuluu kesädamaskonruusuihin.

Ranskanruusut

Ranskanruusuja (Rosa Gallica -ryhmä) pidetään kaikkein vanhimpina viljeltyinä ruusuina, ja niitä onkin jalostettu vanhoista ruusuista eniten. Ranskanruusut kasvavat noin metrin korkuisiksi, ja ne kasvattavat yleensä voimakkaasti juurivesoja. Kirsikanpunakukkainen apteekkarinruusu ”Officinalis” on todennäköisesti vanhin viljellyistä ranskanruusulajikkeista. ”Rosa Mundi” on ominaisuuksiltaan edellisen kaltainen, mutta sen kukat ovat epäsäännöllisen vaalean- ja tummanpunaraidalliset. Muita ranskanruusuja sairaalan pihalla ovat lilakukkainen ”President de Séze”, tumman purppurapunakukkainen ”Cardinal de Richelieu” ja lilanvaaleanpunakukkainen ”Rose du Maître d’Ecole”, opettajattarenruusu.
Etelä- ja keskisuomalaisissa puutarhoissa kauan kasvatettu, mutta pitkään unohduksissa ollut kirkonruusu ”Agatha” löydettiin meillä uudelleen 1980-luvulla. Tämä purppuranpunakukkainen lajike kuuluu ranskanruusuristeymien Francofurtuna-ryhmään.

Pimpinellaruusut

Pimpinellaruusut (Rosa pimpinellifolia) tunnettiin meillä pitkään pelkästään juhannusruusuina, mutta se nimi on varattu kaikkien tuntemalle valkokukkaiselle Plena-lajikkeelle, jota meillä on viljelty 1800-luvun alkupuolelta lähtien. Muita meillä hyvin menestyviä piminellaruusuja ovat vaaleanpunakukkainen papulanruusu ”Papula”, ruusunpunakukkainen suviruusu ”Poppius” ja hyvin vaaleanpunakukkainen morsionruusu ”Juhannusmorsian”. Edellisten lisäksi sairaalan ruusutarhassa kasvaa ”Stanwell Perpetual” -lajiketta, joka on pimpinellaruusun ja todennäköisesti syysdamaskonruusun risteymä vuodelta 1838. Sen vaaleanpunaiset kukat ovat suuret ja miedosti tuoksuvat.
Pimpinellaruusut ovat kestäviä ja runsaasti kukkivia, mutta niiden huono puoli on kovin lyhytaikainen kesäkuinen kukinta. Risteymälajikkeet eivät ole niin talven kestäviä kuin varsinaiset pimpinellaruusut, mutta niiden kukinta on näyttävää ja osa lajikkeista muodostaa yksittäisiä kukkia vielä pääkukinnan jälkeenkin.

Tarhakurtturuusut

Lähes kaikenlaisissa oloissa pärjäävää punaista tai valkoista kurtturuusua (Rosa rugosa) lienee istutettu ruusuista meillä lukumääräisesti eniten. Kurtturuusu on kotoisin Koillis-Aasiasta ja kiinalaiset viljelivät sitä jo ennen 1000-lukua. Englantiin kurtturuusu saapui Japanista 1700-luvulla, mutta jalostus sen parissa alkoi toden teolla Ranskassa ja Saksassa vasta 1900-luvun alussa.
Sairaalan ruusutarhassa kasvaa tumman purppuranpunainen neilikkaruusu (Rosa Grootendorst -ryhmä), joka on meillä hyvin tunnettu ja paljon istutettu lajike. Siitä on olemassa myös vaaleanpunakukkainen muunnos ”Pink Grootendorst”. ”Agnes” on puolestaan Kanadassa kehitetty kestävä kurttu- ja persiankeltaruusun risteymä, jonka voinkeltaiset kukat haalistuvat avautuessaan. ”Roseraie de l’Hay” -lajikkeella on suuret kerrannaiset purppuranpunaiset kukat.


Teksti: Leena Nurmi
Sähköposti:


P.S. Painetussa lehdessä kattava luettelo ruusulajikkeista.

haku
Hae Kodin Pellervosta