Kannen kuva: Jaakko Kilpiäinen

NUMERO 8 - 2012

Pääkirjoitus
Kiviaitaa ja koreita kuisteja
Vie mennessäs, tuo tullessa
Yrittäjättäret elämää luomassa

TERVEYS
Pikaisesti hoitoon
Eroon uniapneasta
Hyvinvointivaltion häpeä

PUUTARHA
Tarhurin työn jälki näkyy
Pihalla hehkuu keltainen
Salonkikelpoinen salottisipuli
Aikamatka yrttitarhaan
Tahtoo Türiin

Koivu, tähti ja Kari

Kolme yötä Höytiäisen helmassa

Sielultaan saaristolaiset

RUOKA
Vielä on kesää jäljellä

ASUMINEN
Nainen, vasara ja taltta

Samassa loimessa pienet ja suuret

KÄSITYÖT

Lempeitten sävyjen matto
Huivi heilahtaa

10 XL:n paita ynnä muuta tavaraa

Rapakon takaa takaisin

JOKA KUUKAUSI
Asiasta toiseen
Pikkupojan elämää
Kirjan kannet auki
Elämäntilanteita
Koti maalla
Pieniä tarinoita
Ristikko
Papin päiväkirja

 

 

Seuraava Kodin Pellervo ilmestyy 20.9. ja Maatilan Pellervo 6.9.2012.

Iso  Kalenteri
sisältyy Pellervon tilaukseen.

Kirjan kannet auki

Runoilijan pörssikurssit

Fernando Pessoa: En minä aina ole sama. Otava 2001.

Kannan sydämessäni/ kuin täyteen ahdetussa arkussa joka ei mene kiinni/ kaikkia paikkoja joissa olen ollut, /kaikkia satamia joihin saavuin, kaikkia maisemia jotka näin hytinikkunoista,/ tai laivankansilta, uneksien, / ja kaiken sen paljous on niin vähän siihen nähden mitä haluan.

Fernando Pessoan (1888–1935) runo Hetkien vaellus on yksi hänen tunnetuimmistaan. Tosin tarkkaan ottaen sitä ei kirjoittanut Pessoa vaan yksi hänen itselleen luomista sivupersoonista, Álvaro de Campos. Pessoa ei opiskeluvuosiensa jälkeen juuri edes poistunut Lissabonista, ja leipänsä hän hankki kauppakirjeiden kääntäjänä.

Itselleen luomiaaan roolihahmoja Pessoa kutsui heteronyymeiksi, ja niin yksi runoilija saattoi mainiosti kirjoittaa viidellä eri tyylillä ja pistää vielä heteronyyminsä riitelemään keskenään lehtien sivuilla. Kirjoja Pessoa ei oikein tahtonut saada aikaiseksi, mutta kaikki runot olivat siististi omissa pinoissaan matka-arkussa, valmiina toimitettaviksi ja julkaistaviksi, kun hän kuoli.

On jo toistakymmentä vuotta siitä, kun Pentti Saaritsa omaan vakuuttavaan tapaansa suomensi laajennetun valikoiman Pessoan runoja, ja liki yhtä kauan on siitä, kun kirjaa on voinut mistään ostaa. Pääkaupunkiseudun kirjaston paristakymmenestä kappaleesta enimmät ovat lainassa, joku korjattavana, jokin on kadonnut, kaiketi varastettu. Huuto.netissä joku taannoin luopui omasta kappaleestaan runsaalla 30 eurolla. Nettiantikvariaateissa ei myynnissä ole ainuttakaan kappaletta, ja divarihuhut kertovat, että jos kirjasta jokin kappale joskus sattuu tulemaan myyntiin, hinta heilahtaa helposti yli sadan euron.

Kun Pessoan runot suomennoksen ilmestymisen aikaan sai kahdella kympillä, hinnannousu on kymmenessä ollut vähintään viisinkertainen. Moniko firma on pörssissä tehnyt saman tempun? Muutama niitäkin on, mutta kuten tiedämme, myös alas on tultu kovaa. Pessoan runojen hinta tippuu vasta, kun Otava ymmärtää ottaa kirjasta uuden painoksen. Sitä odotellessa sopii toivoa, ettei intohimo portugalilaiseen lyriikkaan houkuttele kirjastoissa varkauksiin.

 

Arviointi: Jarmo Uusi-Rintakoski