Kannen kuva: Antti Saraja
NUMERO 9 - 2012
Pääkirjoitus
Kääpä metsänhoitajana
Menneen ja olevan poluilla
Marjamiehen mielitietyt
Keskellä Suomea
Pulaa eläintalouden tajusta
Perttilän sillan korvalla
Jalokala naisekseen
PUUTARHA
Yhteistä hyvää ja kaunista
Terhosta tammeksi
Tarhuri istuttaa syksyllä
Aavojen aatosten mies
Kehityksen ohut kerros
TERVEYS
Yksikin juoppo ratissa on liikaa
Lähellä hoitamista
Oivalluksia keittiössä
Aistimatka yhdeksän salin asemalla
RUOKA
Lammasta syksyn pöytään
Voimistelukodin valveutuneet naiset
Sukellus heräämisen hurmaan
KÄSITYÖT
Pienet sievät
Kaunista ja kivaa kotiin
Luova hulluus ja rajallinen avaruus
JOKA KUUKAUSI
Asiasta toiseen
Pikkupojan elämää
Koti maalla
Kirjan kannet auki
Elämäntilanteita
Pieniä tarinoita
Ristikko
Papin päiväkirja
Seuraava Kodin Pellervo ilmestyy 18.10. ja Maatilan Pellervo 4.10.2012.
Iso Kalenteri
sisältyy Pellervon tilaukseen.
Menneen ja olevan poluilla
Lopen piskuisessa Pilpalassa tutut ja tuntemattomat voivat päästä mukaan mainioille kyläkävelyille. Kierroksella ammennetaan tietoa maan kuulusta Hyrryn lähteestä, tilojen menneisyydestä ja siitä, miten vinhasti mylly jauhoi, saha lauloi.
Kylien kulttuuriperinteet kiehtovat nykyihmisiä, niitäkin, jotka ovat kotikylänsä jättäneet ja siirtyneet kaupunkien vilinään. Tästä vakuuttuivat kotiseututuntijat Jorma Ruponen ja Heikki Laine, jotka Pilpalan kylätapahtuman yhteydessä kierrättivät väkeä paikallishistoriaan tutustumassa.
”Kyläkävelylle saapui peräti 123 ihmistä! Väkeä oli niin hirveästi, että Hyrryn lähdettäkin kävimme katsomassa vain yhdestä kohdasta, sen rantoja emme edes yrittäneet koluta niin ison porukan kanssa”, Jorma Ruponen kertoo.
Sotien jälkeen vanhempiensa kanssa Antreasta Lopen Pilpalaan päätynyt Ruponen on vahvasti juurtunut asuinseudulleen. Hän on yksi Pilpalan, Hunsalan ja Tevännön kylistä kertovan Kolmen kylän kirjan kokoajista. Perinnetietoa on kansien välissä kosolti, sillä Pilpala sekä naapurikylät Hunsala ja Teväntö ovat kantahämäläisen Lopen kunnan vanhimpia kyliä. Pilpalan nimi mainittiin ensimmäisen kerran laamannintuomiossa jo vuonna 1452. Silloin kylässä oli kaksi taloa.
”Sotien jälkeen täällä oli viitisensataa asukasta, ja oman kylän saha antoi parhaimmillaan töitä noin sadalle ihmiselle. Vaikka väkeä on muuttanut muualle, uusiakin on tullut – jopa niin paljon, ettei koulu enää ole lopetusuhan alla”, Ruponen iloitsee.
Naapurikylästä junalla
Pilpalan, Hunsalan ja Tevännön koulupiirin kylätoimikunta pitää henkeä yllä järjestämällä kesäisin juhannustanssit ja iltamat sekä muun muassa kokoaa luetteloa autiotaloista, joista mahdollisesti löytyisi asuinsija uusille tulokkaille. Porukalla on kunnostettu myös Pilpalan Liitontalo, jossa pidetään tapahtumia, kerhoja ja nuorteniltoja.
Pikkuinen Pilpala yhä on, vain noin 200–300 asukasta. Useimmat saavat leipänsä maataloudesta – ja onpa alueella muutamia pienyrittäjiäkin.
Kaupat ja pankit ovat sulkeneet ovensa ajat sitten, mutta onneksi sekä Lopelle, Karkkilaan että Läyliäisiin on vain nelisentoista kilometriä. Aikoinaan matkaa lähdettiin junallakin. Läheiseltä Hunsalan kylältä pääsi vuodesta 1911 vuoteen 1967 junalla etelään. Rata kulki Hyvinkäältä Kytäjän kartanon kautta Högforsin tehtaalle Karkkilaan ja palveli laajalti alueen asukkaita. Vilkkaimpana vuonna 1946 junamatkustajia oli reitillä liki 200 000.
Palvelut ovat huvenneet, mutta lähes koko ikänsä kylässä elänyt Sylvi Onnela on tyytyväinen kotikontuihinsa.
”Täällä on rauhallista ja tutut mukavat ihmiset. Palvelulinja kulkee Lopelle päivittäin, tosin itse hoidan asiat luonani viikoittain käyvän poikani kanssa. Myös naapurissani asuvat Helka ja Mauri ovat hyvin ystävällisiä ja auttavat aina, kun on tarvetta.”
Jorma ja Ritva Ruposen talo sijaitsee kylän kantatilan, Hyrryn naapurissa. Ikkunastaan he näkevät Rautakoskentien ja Lopentien risteyksen, joka on rauhallisen kylän kummajainen: Ruponen on tähän mennessä laskenut 164 auton ajaneen risteyksestä pellolle.
”Yhtenä vuonna valokuvasin pellolle ajot, lähetin kuvat tiehallintoon ja sain tänne Tampereen tielaitoksen mestarin katsomaan tilannetta. Kersantinnatsat laitettiin tien laitaan ja kolmioita tuli lisää, mutta ulosajot ovat silti jatkuneet.”
Saha ja mylly ytimessä
Menneiden aikojen kylätietoutta Ruposella on korvan takana siksi paljon, että kertomista on jaettavissa useammille kyläkävelyille. Hänellä on jo kaavailtuna ensi kesän kyläkävelyreitti, jonka hän mieluusti vieraille esittelee.
Nyt Kolmen kylän kirja kainaloon, punttipersevolvo eli 60-luvun Volvo mallia 544 alle ja menosuunnaksi Pilpalan vanha keskusta.
Entisen terveystalon, pankin ja postin nurkilta lähdetään kävelemään muinaista päätietä myllykoskelle. Idyllinen, puuston ja pohjakasvillisuuden valtaama polku vaikuttaa lähes koskemattomalta, mutta kyläkävelijät näkevät sen muistoissaan täynnä arkista touhua. Sahan ja myllyn ansiosta elämä oli alueella vilkasta, liikenteen vuoksi joskus jopa vaarallista.
”Sahalta kulki lautatarhalle pieni teollisuusrata, jota pitkin tavaraa kuljetettiin lautatarhalle. Me lapset laskimme joskus mäkeä vaunuilla, vaikka kiellettyähän se oli”, Sylvi Onnela paljastaa.
Osuusliike Ahjon ja Läyliäisten osuuskaupan ovet kävivät vilkkaan, ja iltaisin asioitiin kioskilla, joka sijaitsi Pilpalan tärkeimmän maamerkin, jättimäisen kuusen juurella.
”Tässä on Pilpalan vanhin, 1700-luvulla rakennettu talo. Se toimi ensimmäisen sahan pääkonttorina. Kun aikoinaan menin korjaamaan talon salin välikattoa, kävi ilmi, että se on tehty savesta. Helsinkiläiseltä rakennusmestarilta sain neuvot, millaiset sotkut pitää tehdä, jotta reikä tulee korjattua”, kertoo Ruponen, joka on tehnyt uransa sekä maanviljelijänä, että kylän kuuluna kirvesmiehenä.
Entistä sahakonttoria vastapäätä nousee kaunis Flakumäki, jonne Sylvi Onnela kavereineen meni pääsiäisaamuisin katsomaan, miten aurinko tanssii.
”Mutta sitä en muista, olisiko se ikinä tanssinut.”
Nyt mäen katveeseen on rakennettu näyttävä uudisrakennus. Aiemmin paikalla asui Hyrryn tilan torpparina ollut Rautasen perhe, jonka jälkikasvuihin kuuluu nimekäs säveltäjä Harri Saksala. Kyläkierrokselle mukaan tullut Antti Kuparinen muistaa hyvin, miten Harri nuorukaisena istuskeli mäellä ja soitteli haitarilla. Sittemmin hän sävelsi ja sanoitti Pilpalan sahasta kertovan, koskettavan laulun.
Myllynkalke yhä korvissa
Antrean Kuparsaaresta vuonna 1945 perheensä kanssa kylälle muuttanut Antti Kuparinen on nykyisin Hyvinkäällä asuva kesäpilpalainen. Yhä hän kuulee korvissaan myllynkalkatuksen, sillä isä oli mylläri.
”Kun isäni sairastui, minä jouduin tekemään hänen työnsä, vaikka olin tuolloin hyvin nuori. Sain jopa armeijasta lomaa päästäkseni töihin. Uskallan sanoa olevani ainoa elossa oleva, joka on käyttänyt Pilpalan myllyä.”
Vuonna 1957 tehty Nuori mylläri -elokuva on kuvattu myllykoskelta, ja yhtenä näyttelijä toimi Jorma Ruposen suomenhevonen. Sylvi Onnela seurasi elokuvantekoa aitiopaikalta, sillä hän työskenteli ja asui kosken vieressä sijainneella postilla.
”Myllysillalta katselimme usein tukinuittoa, se oli romanttista aikaa.”
Sylvi Onnelalla on vahvat muistot myös sähkölaitoksesta, jota hänen isänsä Heikki Örn hoiti. Pilpalan Sähkö tuotti virtaa kylän keskustaa myöten. Kun Hyrryn isolla tilalla puitiin, piti naapurintorpan 10 kilowatin lamppu sammuttaa kuormituksen keventämiseksi.
”Ja sodan aikana pantiin joskus sähköt koko kylästä poikki, kun vettä oli niin vähän”, Onnela muistaa.
Koskelta kulkee kapoinen polku Näkyvänlammelle, jonne kyläläiset rakensivat vastikään uuden laiturin. Soma kirkasvetinen ja matalarantainen lampi on suosittu uimapaikka.
”Lapsenlapsenikin osaavat sanoa vanhojen pilpapalaisten tapaan, että mennäänkö ”tammelle” uimaan. Tuolla vedessä näkyy vieläkin jäänteitä myllyn tammesta, jossa oli kolme nostettavaa luukkua vedensäännöstelyä varten. Tämä toimi 70-luvulle asti Helsingin vesipiirin varavedenottamona”, Kuparinen kertoo.
Upea Hyrryn lähdelampi
Isojen lehtipuiden kehystämä Lähdetie on käynyt ajan saatossa kuhmuraiseksi ja kasvillisuus on ottamassa sen valtaansa.
”Tuossa asuu taitava kyläseppä Rauno Rautanen, nykyisin jo eläkkeellä”, Ruponen kertoo, ja viittilöi samalla kohti Hyrrynmäkeä. Mäellä sijaitsivat aikoinaan kylän keskeiset tilat Hyrry, Olli ja Lättilä.
Hyrrynmäen katveessa haapojen ja harmaaleppien takaa avautuu Pilpalan ylpeys, Hyrryn lähde, joka on Etelä-Suomen suurin lähde. Kooltaan se on kaksi hehtaaria ja palveli aikoinaan Hyrryn tilan vedenottamona. Rannalla oli pesutupa ja lammen yli johti silta. Nykyisin koskemattomalta näyttävän lähteen rantamilta löytyy ihmiselämän jälkiä kuten jäänteitä torppareiden perunakuopista.
”Kun olin nuori, lähteen kerrottiin olevan 30 metriä syvä, kunnes se mitattiin ja se paljastui neljä ja puoli metriä syväksi”, Antti Kuparinen naurahtaa.
Lähdelammessa on isoja irrallaan kelluvia turvelauttoja ja runsaasti nevakasvistoa. Ympärillä seisoo jykevä havupuusto ja isoja kolohaapoja, joihin on pesiytynyt liito-oravia. Luonnonarvoiltaan ainutlaatuinen lähde on hiljattain liitetty Metso-suojeluohjelmaan.
Jorma Ruponen asettuu rattiin ja antaa vantteran menopelinsä kyntää Lähdetietä ylemmäs Hyrrynmäelle, ohi Hyrryn perikunnan hyvänä pitämän, kauniin päärakennuksen. Jo heti sen jälkeen näkyykin Ruposten sodan jälkeen rakentama omakotitalo. Talon alapihaa koristaa siirrännäinen menneisyydestä eli Pilpalan vanhimpiin taloihin kuuluneen Ollin aitta. Siinä on hyvä aittavanhuksen levätä, aktiivisen kotiseutumiehen pihamaalla.
Teksti: Sirpa Palokari
Kolmen kylän kirja – elämää Pilpalan, Hunsalan ja Tevännön kylissä menneistä ajoista nykypäivään. Toimittanut Salli Suorsa. 2005.