Pellervo.fi Maatilan Pellervo Iso Kalenteri
kodin pellervo

 

Kannen kuva: Antti Saraja

NUMERO 9 - 2012

Pääkirjoitus

Kääpä metsänhoitajana

Menneen ja olevan poluilla

Marjamiehen mielitietyt

Keskellä Suomea

Pulaa eläintalouden tajusta

Perttilän sillan korvalla

Jalokala naisekseen

PUUTARHA

Yhteistä hyvää ja kaunista

Terhosta tammeksi

Tarhuri istuttaa syksyllä

Aavojen aatosten mies

Kehityksen ohut kerros

TERVEYS

Yksikin juoppo ratissa on liikaa

Lähellä hoitamista

Oivalluksia keittiössä

Aistimatka yhdeksän salin asemalla

RUOKA

Lammasta syksyn pöytään

Voimistelukodin valveutuneet naiset

Sukellus heräämisen hurmaan

KÄSITYÖT

Pienet sievät

Kaunista ja kivaa kotiin

Luova hulluus ja rajallinen avaruus

JOKA KUUKAUSI
Asiasta toiseen
Pikkupojan elämää
Koti maalla
Kirjan kannet auki
Elämäntilanteita
Pieniä tarinoita
Ristikko
Papin päiväkirja

 

Seuraava Kodin Pellervo ilmestyy 18.10. ja Maatilan Pellervo 4.10.2012.



Iso  Kalenteri
sisältyy Pellervon tilaukseen.

Terhosta tammeksi

 

 

Jaloihin lehtipuihin kuuluva tammi on täysikasvuisena majesteetillinen. Puutarhaan voidaan istuttaa luonnonvaraisena kasvavan metsätammen lisäksi myös muita lajeja.

Tammien sukuun kuuluu noin 500 lajia, jotka ovat joko kesä- tai ainavihantia puita ja pensaita. Näistä metsätammi (Quercus robur), yleensä pelkästään tammeksi kutsuttu, kasvaa luonnonvaraisena Lounais-Suomen hemiboreaalisella vyöhykkeellä. Viljeltynä tammi toki menestyy huomattavasti pohjoisempana, jopa Torniossa asti.

Tammi ei kuulu yleisimpiin puistoihin ja pihoille istutettaviin. Syynä saattaa olla oletettu hidaskasvuisuus. Tammi kuitenkin kasvaa nopeasti, jos sillä on hyvät olosuhteet eli ravinteita ja kosteutta riittävästi. Avoimella paikalla puu ojentelee koukeroisia oksiaan laajalle, joten sille pitää jättää kunnon kasvutila.

Metsäpuiksi istutetut tammet kasvat kapeammin ja istutustiheys on toista luokkaa kuin koristepuun. Tammea voi käyttää myös leikattavana pensasaitana, sillä se kestää hyvin vuotuiset hoitoleikkaukset. Uudet voimakkaasti kasvavat versot saavat tosin herkästi loppukesällä härmätartunnan ja lehdet peittyvät valkoiseen härmäsienikasvustoon.

Tammenhärmää ei kannata kuitenkaan torjua, sillä siitä ei ole kasville suuremmin haittaa. Haittaa ei ole myöskään lehdillä esiintyvistä äkämistä, jotka voivat olla kuin kirjavia helmiä tai himmeästi kiiltäviä samettinappeja. Tammen äkämäpistiäiset ovat alle millimetrin mittaisia hyönteisiä, joiden toiminta saa kasvisolukon muodostamaan erilaisia äkämiä. Tammi onkin monen äkämäpistiäislajin suosikkipuu.

Tammimetsät

Metsätammi on muinaisjäänne Suomessa nykyistä selkeästi lämpimämmältä ajalta. Levinneisyys oli laajimmillaan jääkauden jälkeisellä leudolla kaudella. Ilmaston kylmenemisen lisäksi tammien määrää verotti puiden käyttö rakennusaineeksi sekä ja tammimetsien raivaaminen pelloiksi.

Suomen laajimmat tammistot kasvavat Ruissalossa Turun edustalla. Siellä metsätammea esiintyy yli 300 hehtaarin alueella, jopa valtapuuna sadalla hehtaarilla. Muita tammistoja ovat muun muassa Naantalin Tamminiemen luonnonsuojelualue, Paraisten Lenholm, Halikon Vaisakko ja Inkoon Elisaari.

Vanhat tammistot uhkaavat valitettavasti hävitä, kun kuusi ja muut puulajit valtaavat elintilaa.

 

Menestyjät

Kartiotammi (Q. rubra ‘Fastigiata’) on metsätammen pystykasvuinen lajike, joka on alkujaan löydetty Saksasta. Meillä se ei ole täysin talvenkestävä ja saattaakin saada vaurioita kylminä talvina, ainakin nuorena.

Metsätammea suuresti muistuttava talvitammi (Q. petraea) on toinen Pohjois-Euroopassa menestyvä laji, sitä kasvaa luonnonvaraisena vielä Keski-Ruotsissa. Metsätammen kanssa helposti risteytyvä talvitammi menestyy ainakin eteläisessä Suomessa.

Pohjois-Amerikan itäosista kotoisin oleva takiaistammi (Q. macrocarpa) on saanut nimensä hedelmän kehdossa olevista käyristä, piikkimäisistä suomuista. Terhot ovat isokokoisia, 2–5-senttisiä. Takiaistammen suotuisaa alkuperää olevat kannat pärjäävät Oulussa asti.

Kaukoidästä on kotoisin mongoliantammi (Q. mongolica). Nahkamaiset lehdet muistuttavat hevoskastanjan lehtiä, kun ne puhkeavat ryppäinä versojen päihin. Hokkaidon Ishikarista oleva siemenalkuperä on menestynyt Etelä-Suomessa hyvin.

 

Syysväri

Pohjois-Amerikan itäosista kotoisin oleva punatammi (Q. rubra) saa luontaisella levinneisyysalueellaan loistavan punaisen syysvärin. Meillä aikaiset pakkasyöt syys-lokakuussa aiheuttavat usein lehtien ruskettumisen ennen syysvärin muodostumista.

Mustilan arboretumissa kasvavilla punatammilla, joiden siemenet on kerätty aivan levinneisyysalueen pohjoislaidoilta, on aikaisempi ja parempi syysväri kuin Mustilan vanhoissa punatammissa. Punatammen tuntee sen liuskaisista teräväkärkisistä lehdistä.
Otatammi (Q. palustris) on punatammea hieman eteläisempi laji ja sitä käytetään Yhdysvalloissa paljon katupuuna. Se menestyy kohtuullisesti Etelä-Suomessa, mutta on selvästi kylmänarempi. Otatammenkin lehdet saavat kirkkaanpunaisen syysvärin, jos kesä ja syksy ovat edullisia.

Arkaa purppuratammea (Q. coccinea) viljellään sen kauniinpunaisen syysvärin takia. Lajia on koekasvatuksessa Mustilassa.

 

Lisääminen

Tammen keltaiset riippuvat hedenorkot ovat silmiinpistävämpiä kuin pystyt 2–4-kukkaiset eminorkot, joihin tammen hedelmät, terhot muodostuvat. Tammia onkin helppo lisätä terhoista, jotka kylvetään syksyllä niiden kypsyttyä. Väriltään terhot ovat silloin ruskeita ja alkavat putoilla maahan.

Talven aikana siemenet saavat kylmäkäsittelyn pystyäkseen itämään. Jos haluaa kylvää terhot keväällä, ne on säilytettävä talven yli viileässä paikassa hiekassa. Lajikkeet lisätään puolestaan varttamalla, perusrunkona käytetään metsätammea.
Tammi uudistuu hyvin luontaisestikin, sillä linnuista erityisesti närhi on perso terhoille. Se myös piilottelee terhoja maahan samalla tavalla kuin orava. Osa kätköistä unohtuu ja itää.

 

Teksti: Leena Nurmi

 

Dendrologian seuran tämän vuoden puusuku on tammi. Seura järjestää Tammi-seminaarin perjantaina 14.12. 2012 Helsingissä Tieteiden talossa, salissa 104 klo 10–16. Tilaisuuteen on vapaa pääsy.