Ei tullut taaskaan normaalivuotta
Viljelijän vuodenkierto alkaa olla lopuillaan. On aika putsailla koneet talvilepoon sitä mukaa kuin syystyöt on tehty. Loppusyksy näytti varsinkin Etelä- ja Lounais-Suomessa, että vielä ihan loppumetreillä voi luonto puuttua asioiden kulkuun vakavin seurauksin. Vettä lotisti kypsän viljan niskaan niin, että vuorokauden sademääriä mitattiin senteissä eikä milleissä.
Pahimmin sateisiin jääneitä ja pilalle itäneitä kasvustoja ei kannata edes korjata, mutta maahan kyntämisestäkin seuraa harmeja ensi kesäksi. Esikasvi tulee läpi keväällä kylvetystä. Jos se on eri lajia kuin tämänvuotinen, niin sekulia puidaan ensi syksynäkin.
Luomuperunan kasvattajille tämä kesä oli tuskainen. Perunarutolle kelit olivat heinäkuun alussa parhaat mahdolliset; hellelukemat mittarissa ja ilmassa kosteutta harvinaisen paljon. Kyllä siinä kysyttiin perunarukalta kestävyyttä. Luomutuotannossa näin hirmuinen ruttoriski pitäisi olla satovahingon peruste, vaikka luomuviljelijä joutuukin ottamaan tietoisen riskin ruton suhteen. Harvalla on taloudellisia resursseja ottaa vahinko takkiinsa ainakaan monena vuotena peräjälkeen.
Alkusyksystä korjatut viljaerät ovat valtaosin hyviä; valkuaista vehnässä aina 14 prosenttiin saakka, rukiissa sakolukua 100–200. Ei hassummin ollenkaan. Rukiin sato oli ennakkotietojen mukaan yllättävän pieni sekä luomussa että tavanomaisessa viljelyssä. Mistähän se nyt tänä vuonna johtui? Kevät oli kesäkuun alkuun saakka koleahko ja vilunhan piti vilja kasvattaa. Siltähän se kesällä näyttikin, mutta menikö pölytys jotenkin pieleen? Kasvustot olivat hyviä mutta jyviä tuli vähän.
Leipätarpeet jäivät vähemmälle, mutta himmeliolkia olisi ollut tarjolla, ellei puimurin pahulainen litistelisi olkia pilalle koristetehtailua ajatellen. Kukahan kehittelisi puimurin, jonka keula olisi lainattu itsesitojalta.
Valvontavertailua Pohjoismaissa ja Baltiassa
Viron Saarenmaalla järjestettiin kesällä perinteinen pohjoismainen tapaaminen valvonnan merkeissä. Se oli nyt jo yhdeksäs tapaaminen ja mukana olivat toista kertaa myös Baltian maat Viro, Latvia ja Liettua.
Että osaa olla monenlaista versiota luomuvalvonnasta näinkin pienellä alueella kuin Pohjola ja Baltia. Ruotsissa (KRAV) ja Liettuassa (EkoAgros) ovat IFOAM:in akkreditoimia järjestelmiä, Norjassa yksityinen Debio, Islannissa yksityinen TÚV ja Tanskassa viranomaisjärjestelmä Öko-merkkeineen. Suomessa ja Virossa on viranomaisjärjestelmät omine yksityisine lisukkeineen, kuten Luomuliiton Leppäkerttu ja biodynaaminen Demeter.
Kaikki järjestelmät noudattavat vähintäänkin EU:n asetusta 2092/91 luomutuotannosta. Hyvin monissa Baltian maissa tuotteille suunnitellaan vientiä tai sitä on jo nykyisiin EU-maihin. Kunhan niistä tulee EU:n jäseniä, niin meillä kilpailu kovenee kyllä tuntuvasti.
Meidän pitää koko ajan olla varppeillamme kilpailutilanteen seurannassa ja pyrkiä toimimaan nopeasti ja tehokkaasti suomalaisen luomutuotannon erikoisaseman pitämisessä ainakin Euroopan sisämarkkinoilla.
Esa Partanen
Teksti:
| Sivun alkuun | Sisältö | Palaute | Uutiset | www.pellervo.fi |