Nurmipalkokasveissa hedelmällisyysriski

Nurmipalkokasvivaltaisen ruokinnan riskeinä ovat lähinnä eläinten puhaltuminen sekä hedelmällisyysongelmia aiheuttavat kasviestrogeenit. Niiden vaikutus kohdistuu naaraseläinten sukuelimiin ja lisääntymistoimintoihin. Kasviestrogeeneja on varsinkin puna-apilassa silloin, kun se on tuoretta ja lehtevää tai kun siitä on tehty säilörehua. Myös esimerkiksi rairuoho, koiranheinä ja nurminata sisältävät estrogeenista kasviestrogeenejä, mutta niistä ei ole havaittu haittoja.

Hedelmällisyysongelmia

Nurmipalkokasvien kasviestrogeenit ovat polyfenoliyhdisteitä, rakenteellisesti lähinnä isoflavoneja ja kumestaaneja.

Kumestaaneihin kuuluva kumesteroli imeytyy pötsistä sellaisenaan aktiivisuutensa säilyttäen. Se voi jo pieninä määrinä aiheuttaa eläimelle hedelmällisyyshäiriöitä.

Naudalla kasviestrogeenit voivat aiheuttaa tilapäistä hedelmättömyyttä sekä muutoksia maitorauhasessa ja kohdussa. Yleensä naudat ovat kestävämpiä kasviestrogeenien haittavaikutuksille kuin lampaat. Syynä tähän voi olla se, että lehmän kohdussa on kokoon nähden suhteessa vähemmän estrogeenireseptoreita kuin uuhen kohdussa.

Eniten puna-apilassa

Vaikka kasviestrogeenit ovat lähinnä nurmipalkokasvien ongelma, on niissäkin jopa lajikkeidenkin välillä eroja estrogeenien määrässä ja koostumuksessa. Puna-apilassa on meillä viljellyistä nurmipalkokasveista eniten kasviestrogeeneja (1-2,5 prosenttia kuiva-aineessa ) ja ne ovat etupäässä isoflavoneja, joista tärkein on formononetiini. Myös sinimailasen joissakin lajikkeissa on kasviestrogeeneja melko paljon. Valkoapila sisältää niitä vähemmän kasviestrogeeneja ja esiintyessään ne ovat sekä isoflavoneja että kumestaaneja. Vuohenherneessä ei ole juuri tavattu kasviestrogeeneja, myös keltamaitteen kasviestrogeenipitoisuus on vähäinen.

Kasviestrogeenipitoisuus ja estrogeeniteho saattavat vaihdella saman kasvilajin eri lajikkeidenkin välillä. Lajikkeiden lisäksi myös korjuuajankohta vaikuttaa puna-apilan kasviestrogeenipitoisuuteen (Kallelan tutkimus). Se on keväällä korkea, laskee keskikesällä ja kohoaa odelmassa jopa suuremmaksi kuin alkukesällä. Lajikkeiden väliset erot olivat tällöin hyvin selvät varsinkin keväällä. Yleensä kasvin nopean kasvun vaiheessa kasviestrogeenipitoisuudet ovat korkeampia kuin vanhenevassa kasvissa.

Myös alueellisia eroja puna-apilan kasviestrogeenipitoisuuksissa tavattiin tässä Kallelan tutkimuksessa. Pohjoisessa (Ruukki) ne olivat selvästi korkeammat kuin etelässä (Mikkeli).

Kasviestrogeenipitoisuuteen vaikuttaa myös lannoitus: Jos fosforiköyhään maahan, jossa kasvu on jo heikentynyt, lisätään fosforia, vähenee kasvien estrogeenipitoisuus. Samoin typpilannoituksen on osoitettu vähentävän puna-apilan estrogeenista tehoa.

Yleensä kaikki kasveille stressiä aiheuttavat tekijät lisäävät niiden kasviestrogeenipitoisuutta, siis kylmät yöt syksyllä sekä kasveja vaivaavat sienitaudit.

Säilyvät säilörehussa

Kasviestrogeenit säilyvät säilörehussa varsikin niittotuoreessa kasvustossa. Säilörehun estrogeenipitoisuuden on todettu jopa lisääntyvän. Näin tapahtui myös LEGSIL-projektiin (EU-projekti, jossa mukana Suomi, Iso-Britannia, Saksa ja Ruotsi ) tutkimuksissa Viikissä. Puna-apilasäilörehussa kasviestrogeenien määrä lisääntyi yli 20 prosentilla raaka-aineena käytetyn puna-apilan määrästä (1,8 -> 2,2 prosenttia kuiva-aineesta).

Säilörehun esikuivatuskaan ei riitä poistamaan kasviestrogeeneja. Kun LEGSIL-tutkimuksessa verrattiin niittotuoreen (25 % ka) ja lievästi esikuivatun (40 % ka) puna-apilasäilörehujen estrogeenipitoisuuksia, oli esikuivatussa vain noin 4 prosentin aleneminen. Heinän kuivatuksen on todettu alentavan raaka-aineen estrogeenipitoisuutta noin 70 prosentilla.

Säilöntäaine alentaa kasviestrogeenipitoisuutta. Muurahaishapon ja biologisen säilöntäaineen välillä ei ole sanottavaa eroa.

Varovaisuutta ruokintaan

Meillä suurin osa säilörehusta on edelleen niittotuoreena säilöttyä, joskin esikuivaus on lisääntymässä. Koska varsinkin niittotuoreessa estrogeeniteho säilyy hyvin, tulisi puna-apilan osuus säilörehunurmessa olla korkeintaan puolet. Varsinkin silloin, kun säilörehua syötetään lampaiden ja lehmien astutus- tai siemennyskaudella, tulisi laitumen ja säilörehun apilapitoisuuteen kiinnittää erityistä huomiota. Toinen tie hedelmällisyyshäiriöiden vähentämiseksi on sopivan apilalajikkeen valinta. Bjursele näyttää meillä viljeltävistä puna-apilalajikkeista sisältävän vähiten kasviestrogeeneja.

Teksti: Liisa Syrjälä-Qvist, Helsingin yliopisto
S-posti: 

| Sivun alkuun | Sisältö | Palaute | Uutiset | www.pellervo.fi |