Maatilan Pellervon kotisivulle


Lehden sisältö
Arkisto
Toimitus
Palaute
Mediatiedot

Tilausjulkaisut
Uutiset
Pellervo
www.pellervo.fi



Hoitaja ratkaisee hyvinvoinnin

Eläimen ja hoitajan välinen suhde on tärkein eläinten hyvinvointiin vaikuttava tekijä. Hoitajan tehtäviin kuuluu lannanluonnin ja ruokinnan lisäksi eläinten terveyden ja hyvinvoinnin tarkkailu ja poikkeavuuksiin puuttuminen. Monia tuotantoeläimiä saatetaan joutua käsittelemään satoja kertoja niiden elämän aikana. Ei ole sama, miten se tehdään. Hyvällä hoidolla on mahdollista paikata monia olosuhteissa olevia puutteita.

Työn tehokkuudesta kyllästymiseen saakka valistettu tuottaja saattaa kysyä, kannattaako rapsuttelu ja silittely. Eikö nykyajan karjanhoitaja ole muutoinkin jo ylityöllistetty?

Eläimen kohtelun vaikutuksista tuotokseen on tehty muutamia tutkimuksia. Australiassa on verrattu eri ikäisten lihasikojen päiväkasvuja ja emakoiden hedelmällisyyttä, kun eläimiä kohdellaan hyvin tai huonosti. Lihasikojen päiväkasvuissa saatiin jopa kuudenkymmenen gramman ero hyvin kohdeltujen sikojen hyväksi. Hyvin kohdelluilla emakoilla ensimmäinen kiima tuli keskimäärin 2,8 päivää aiemmin kuin kohdelluilla emakoilla.

Tiinehtyminen oli viisikymmentäviisi prosenttia heikompaa huonosti kohdelluilla emakoilla verrattuna siliteltyihin ja rapsuteltuihin lajitovereihin. Huonosti kohdeltujen emakoiden porsaiden kuolleisuus kolmen viikon ikään mennessä oli neljä prosenttiyksikköä suurempi kuin hyvin kohdeltujen emakoiden porsaiden.

Lypsylehmien tiedetään jo vanhastaan pidättävän maitoa äksyn lypsäjän hoidossa. Tuotosero voi jolla satoja litroja vuodessa. Eräässä englantilaisessa tutkimuksessa koetettiin löytää eroja hoitokäytännöissä ja ympäristöolosuhteissa suuri- ja pienituotoksisten lypsykarjojen välillä. Suurimmat erot eivät suinkaan löytyneet olosuhteista vaan nimenomaan hoitajan ja eläinten välisestä suhteesta.

Eläinten helppo käsiteltävyys tulee esille myös työnsäästönä karjan kuljetuksessa ja siirtelyssä. Ihmistä pelkäävä eläin liikkuu kuljetettaessa huonommin ja yleensä juuri väärään suuntaan kuin mihin on tarkoitus. Käsittelyyn tottuneet eläimet kulkevat sulavasti karsinastaan kuljetusautoon säästäen hoitajalta sekä aikaa että hermoja.

Naudan takana on sokea piste

Tuotantoeläinten luonteenpiirteet ja aistit selittävät paljolti sitä, miksi eläimet reagoivat ihmiseen niin kuin ne reagoivat.

Naudan näkökenttä on laaja, mutta etäisyyksien arvioimiskyky varsinkin laidunolosuhteissa saattaa olla puutteellinen. Naudan takana on niin sanottu sokea piste, jonne nauta ei näe. Jos hoitaja siis haluaa tulla havaituksi, tulisi hänen seistä sivulla tai edessä.

Myös sikojen näkökenttä on laaja, kolmesataakymmenen astetta eli yli viisi kuudesosaa täydestä ympyrästä. Lisäksi sioilla on hyvä värinäkö. Näköaistia voidaan käyttää hyväksi esimerkiksi lastausolosuhteita suunniteltaessa. Siat kulkevat mielellään pimeämmästä valoisaan eli valaistusta voidaan käyttää houkuttimena. Kulkureitillä esiintyvät voimakkaat värierot, esim. seinän tai lattian värin muuttuminen tummasta vaaleaksi, saattavat saada kuljetettavan eläimen pysähtymään.

Hoitajan vaatetuksen väri ei jää eläimiltä huomaamatta. Valkoinen takki herättää eläimissä enemmän pelkoa kuin vihreä tai sininen.

Melu stressaa hyväkuuloisia eläimiä

Useimmilla eläinlajeilla on huomattavasti tarkempi kuulo kuin ihmisellä. Tuotantotilojen kalusteista - kippihäkit, portit, ilmanvaihtokoneet - lähtevä kova melu on selkeä stressitekijä, eläimelle vielä enemmän kuin hoitajalle. Toisaalta jonkinlaisiin jatkuviin ääniin, esimerkiksi radioon, tottuneet eläimet eivät taas ole niin säikkyjä äkkinäistä, odottamatonta melua kohtaan. Monilla tiloilla kuunnellaan mielellään radiota navetta- tai sikalatöiden yhteydessä. Onpa jopa verrattu klassista, rock- ja heavy metal- musiikin vaikutuksia lypsylehmien käyttäytymiseen. Voidaan kuitenkin esittää kysymys, vaikuttaako musiikki suoraan eläimen käytökseen vaiko hoitajan työviihtyvyyteen ja sitä kautta eläimeen.

Eläimet ovat mestareita kuuntelemaan hoitajansa äänensävyjä. Ne eivät juurikaan ymmärrä suomea sen enempää kuin muitakaan kieliä, mutta äänensävy ja voimakkuus ovat niille olennaisia viestin ymmärtämiseksi.

Sika tunnistaa hoitajansa hajusta

Hajuaisti on monilla eläimillä ihmistä parempi. Sioille tehdyissä tutkimuksissa on todettu eläinten tunnistavan hoitajansa parhaiten hajusta. Siat vierastavat haisteltavaksi tarjottua hansikoitua kämmenselkää selvästi kauemmin kuin paljasta.

Eläimet kertovat toisilleen monia asioita hajun avulla. Karju haistaa, koska emakko on kiimassa. Vihainen tai pelokas sika saa koko lauman levottomaksi levittämiensä hajujen vuoksi.

Tuntoaisti tärkein suhteen synnyttäjä

Kaikista aisteista eläimen ja hoitajan välisen suhteen kannalta tärkein lienee kuitenkin tuntoaisti. Eläinten pelkoreaktioiden on todettu nostavan stressihormonien pitoisuuksia veressä paljon voimakkaammin kuin fyysisen stressin.

Hoitajan väärä tapa koskettaa eläintä voi aiheuttaa suuria pelkoja ihmistä kohtaan. Hoitajan omasta mielestään normaaliin rutiiniin kuuluva kohtuullinen läimäys naudan lautaselle tai sian kärsään tyyliin "siirry siitä" saattaa eläimestä tuntuakin vastenmieliseltä.

Eläimet aistivat myös käsittelijänsä epävarmuuden ja arkuuden. Terve järki ja itsesuojeluvaisto on aina pidettävä mukana suuria tuotantoeläimiä käsiteltäessä, mutta varmoissa käsissä eläinkin alistuu paremmin toimenpiteeseen aivan kuin ajatellen "kaipa tuo tietää, mitä tässä tehdään".

Hyvä suhde luodaan eläimen ollessa nuori

Miten sitten muodostaa mahdollisimman hyvän suhde omaan hoidokkiin? Tärkeänä pidetään hyvän ja turvallisen ihmissuhteen luomista jo eläimen nuoruudessa. Sekä naudalla että sialla on hyvä muisti. Eläimiä tulisi käsitellä mahdollisimman paljon ja myönteisellä tavalla pienestä pitäen.

Monissa tapauksissa vasikan tai porsaan käsittely liittyy nimenomaan eläimen kannalta ikäviin ja kipuakin tuottaviin toimenpiteisiin, kuten korvamerkkien kiinnitykseen, nupoutukseen tai karjuporsaiden leikkaukseen. Useimmat näistä toimenpiteistä ovat välttämättömiä ja suotavia nykyaikaisessa karjataloudessa. Käyttäytymistieteilijöiden mukaan ratkaisevinta ei kuitenkaan kielteisenä koetun käsittelyn kokonaismäärä, vaan kielteisen ja myönteisen käsittelyn suhde. Ikävänkin toimenpiteen kamaluus hälvenee eläimen muistissa, jos korvaukseksi saa rapsutuksia ja vaikka ylimääräisen rehuannoksen.

Eläimelle hoitajan kosketus on tärkeä viesti. Siksi kannattaa kiinnittää huomiota siihen, miten eläintä koskettaa. Jos nautaa lähestyy sokeasta pisteestä päin, tulisi sille äänen tai kevyen kosketuksen avulla ilmoittaa, missä hoitaja on. Potkimiset, lyömiset ja kohtuullisina pidetyt läimäytyksetkään eivät ole omiaan lisäämään turvallisuuden tunnetta. Rapsuttelu, taputtelu ja käden lepuuttaminen eläimen selän päällä ovat ystävällismielisiä lähestymistapoja. Nauta saattaa kokea sarviin tarttumisen ja pään alueen käsittelyn uhkauseleenä. Taputtelut kannattaa suunnata kaulalle, kylkiin ja lautasille. Siat pitävät pään ja niskan alueen ruoputtelusta ja käden lepuuttamisesta selän päällä.

Eläimet kannattaa totuttaa siirtelyihin

Samanlaisina toistetut rutiinit tuovat turvallisuutta. Päivittäiset hoitotoimet kannattaa tehdä suunnilleen samanlaisessa järjestyksessä, samoihin aikoihin ja tutuilla välineillä. Kaikki uudet toimet, vieraat liikkeet ja kosketustavat, oudot äänet ja värit saattavat aiheuttaa pelkoa ja sitä kautta lisätä stressiä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö uusia toimintatapoja ja uusinta tekniikkaa saisi tuoda navettaan tai sikalaan. Uusiin asioihin totuttautumiseen kannattaa vain varata aikaa ja kärsivällisyyttä.

Eläimiä kannattaa totuttaa siirtelyihin, jolloin lastaustoimenpiteet ja karsinoiden vaihdot käyvät eläimiltä vähemmällä ihmettelyllä ja hoitajalta vähemmillä ärräpäillä. Esimerkiksi eläinten kuljetusta punnitusta varten voidaan käyttää kuljetusharjoituksina. Piakkoin poikivien hiehojen kuljettaminen laiduntavien lehmien joukossa opettaa luontevan siirtymisen laitumelta parteen ja takaisin.

Eläinten siirroissa kannatta muistaa naudan ja sian laumaeläimen luonne. Ne eivät mielellään siirry yksinään ja ahdistuvat yksin jätettäessä. Jos esimerkiksi halutaan eristää sika muusta pahnueesta erilliseen karsinaan, kannatta aluksi siirtää muutaman porsaan porukka, josta levyn avulla jätetään eristettävä nurkkaan ja muut kuljetetaan takaisin. Sama pätee monissa tapauksissa nautaan. Käytävien ja kulkureittien tulisi sikaloissakin olla leveitä niin, että kaksi sikaa mahtuu kulkemaan lastaus- ja kuljetustilanteessa rinnakkain.

Lauma seuraa johtajaansa, joten ei hyödytä paukuttaa keppiä joukkion viimeisten paisteihin, vaan järkevintä on saada lauman kärki liikkeelle, loppuporukka kulkeutuu johdon perässä monesti melkein itsestään.

Hyvä hoitaja on varmaotteinen

Useat ulkomaiset haastattelututkimukset eläintenhoitajien persoonallisuudesta ovat päätyneet samanlaisiin tuloksiin. Eläinten kannalta hyvä eläintenhoitaja on sisäänpäinkääntynyt, itsevarma ja varma myös tehtävissään ja otteissaan, tunnepuoleltaan vakaa, tunnontarkka, mutta kuitenkin sopivasti rento, ujo, käytännöllinen, konservatiivinen, itsenäinen ja riippumaton. Eläimen kannalta asiaa ajatellen tämä varmaankin pitää paikkansa, mikäpä eläin haluaisi joutua tuliluonteisen ja arvaamattoman, mutta eläimen tarpeisiin suurpiirteisesti suhtautuvan hoitajan armoille.

Hoitajan luonnetta lienee vaikea muuttaa, mutta asenteiden onkin todettu vaikuttavan eläimen ja hoitajan väliseen suhteeseen kaikkein eniten. Hyvällä hoitajalla on käytännön tietämys eläinten ruokinnasta, olosuhdevaatimuksista sekä sosiaalisista- ja terveysvaatimuksista. Hyvällä hoitajalla on myös käytännön kokemusta eläinten hoitamisesta. Hoitajalla on kyky tunnistaa muutokset eläimen käyttäytymisessä ja terveydentilassa sekä reagoida nopeasti näihin muutoksiin.

Koetaanko tuotantoeläin vain sontaa tuottavaksi välttämättömäksi pahaksi tai koneen kaltaiseksi tuotantovälineeksi, jota on muistettava hoitaa päivittäin vain, jotta välttyisi eläinsuojelijoiden mielenilmauksilta ja viranomaisten uhkasakoilta. Vai onko eläin yksilö, jolla on oma luonteensa aivan kuin meillä hoitajillakin, ja jonka käyttäytymisen seuraaminen tuo mielekkyyttä ja vaihtelua joskus ehkä yksitoikkoiselta tuntuviin rutiineihin. Parhaimmillaan tuotantoeläin on karjanhoitajan kaveri, jonka kanssa toimitaan sujuvassa yhteistyössä.

Ohjeita parempaan eläinsuhteeseen:

*Perusteet hoitajan ja eläimen hyvälle suhteelle luodaan jo eläimen nuoruudessa. Käytä siis hieman aikaa nuorten eläinten kanssa seurusteluun.

* Rapsuttelu, taputtelu ja käden lepuuttaminen selän päällä ovat eläimelle myönteisiä käsittelytapoja.

* Muista myönteisen ja kielteisen käsittelyn suhde. Käsittele eläimiä paljon hyvin, niin huonot kokemukset on helpompi unohtaa.

* Käytä houkuttelua ja palkitsemista.

* Muista naudan ja sian laumaeläimen luonne.

* Älä lyö eläintä. Jos mielesi tekee antaa "reilumpaa" palautetta, laske ensin kymmeneen ja sitten joko

A. Päästele ärräpäät mahdollisimman normaaliin äänensävyyn, koska eläin ei sanoja ymmärrä vaan äänenpaino ratkaisee, tai

B. Painu ulos potkimaan navetan sokkelia tai traktorin renkaita tai järjestä vaikka nyrkkeilysäkki karjakeittiöön.

 

Teksti: Virpi Seppänen, hyvinvointivastaava, A-Tuottajat
S-posti: 

 

| Sivun alkuun | Sisältö | Palaute | Uutiset | www.pellervo.fi |