Maatilan Pellervon kotisivulle


Lehden sisältö
Arkisto
Toimitus
Palaute
Mediatiedot

Tilausjulkaisut
Uutiset
Pellervo
www.pellervo.fi



Tekemisen puute johtaa käytöshäiriöihin

Tuotantoeläimet elävät usein koko elämänsä hyvin rajoitetuissa olosuhteissa, jossa ne eivät voi toteuttaa luontaista käyttäytymistään. Häiriökäyttäytyminen on eläimen tapa reagoida ristiriitaiseen tilanteeseen.

Eläimillä, aivan kuten meillä ihmisilläkin, on synnynnäisiä käyttäytymismalleja. Kenenkään ei tarvitse opettaa vastasyntynyttä etsimään nisää ja imemään sitä. Vasikka nousee muutamassa tunnissa neljälle jalalle, ihmislapsi taas noin vuoden iässä kahdelle jalalle. Koira läähättää, haukkuu ja rapsuttaa korvantauksiaan. Sika tonkii maata, rypee mudassa ja röhkii.

Eläimet saattavat uusissa tuotanto-olosuhteissa voida näennäisesti aivan hyvin. Niillä on sopivan lämmintä, ne saavat ravinnosta riittävästi energiaa ja ravintoaineita, ruoka tuodaan niiden nenän eteen monta kertaa päivässä. Voisivatko asiat olla paremmin?

Kuitenkin, jotta eläin voisi luonnossa selvitä hengissä, sillä on oltava sisäsyntyinen tarve etsiä ruokaa. Itse ruuan etsiminen saattaakin olla eläimelle yhtä tärkeää kuin syöminen. Samalla tavalla vaikka kanalle annettaisiin hieno, valmis pesä, sillä on siitä huolimatta sisäinen tarve rakentaa pesä.

Rajoittunut ympäristö ja eläinten kokema stressi johtavat helposti käyttäytymishäiriöihin. Stereotypiat ovat vain yksi käyttäytymishäiriöiden muoto, mutta usein hoitajan helposti havaittavissa. Stereotypiassa eläin toistaa jotain lajilleen ominaista liikesarjaa kaavamaisesti, usein liioiteltuna ja ilman näkyvää syytä. Yleisimmin tunnettu lienee eläintarhaeläinten tapa kulkea häkin vierustaa edestakaisin kerta toisensa perään.

Nauta pyörittää kieltään

Naudoille syöminen on elämän pääsisältö. Ne katkaisevat kielellä heinätupon, pureskelevat sitä hieman ja nielevät sen, katkaisevat taas uuden heinätupon ja niin edelleen, kunnes seuraa märehtimisjakso. Silloin niiden pötsistä nousee yksi märepala kerrallaan suuhun, se jauhetaan pieneksi ja niellään takaisin pötsiin. Luonnossa nauta käyttää syömiseen noin kymmenen tuntia ja märehtimiseen neljästä yhdeksään tuntia vuorokaudessa. Leuat liikkuvat tänä aikana noin viisikymmentätuhatta kertaa. Nautojen leuat ja kieli ovat siis lähes jatkuvassa liikkeessä.

Kun nauta sitten navetassa saa lyhyeksi silputtua rehua, jota on nenän edessä ehkä vain muutaman tunnin päivässä, ei sen sisäinen tarve nyhtää ruohoa ja pureskella tule tyydytetyksi. Osa naudoista, etenkin hiehot ja ummessa olevat lehmät, saattavat lisäksi tuntea itsensä jatkuvasti nälkäisiksi.

Lehmillä tyypilliset stereotypiat liittyvätkin juuri suun ja kielen liikkeisiin. Erityisesti esiintyy niin kutsuttua kielenpyöritystä. Nyhtäessään ruohoa lehmä käärii kielensä ruohotupon ympärille ja nykäisee. Stereotyyppisessä käytöksessä eläin pyörittää kieltään joko pitkällä suun ulkopuolella tai suun sisällä. Se saattaa myös nuolla tai purra parsirakenteita, hangata tai imeskellä kieltään. Kielenpyörityksen lisäksi naudoilla voi esiintyä myös stereotyyppistä pään hieromista navetan rakenteisiin, silmien pyöritystä tai itsensä nuolemista.

Stereotyyppinen toiminta saattaa jatkua muutamista minuuteista tunteihin. Kielenpyöritys on parsinavetassa huomattavasti yleisempää kuin pihatossa, mikä viittaa yleiseen tekemisen puutteeseen parressa seistessä. Laitumella kielenpyöritystä ei esiinny juuri koskaan.

Sikakin kaipaa suulleen töitä

Myös sialla stereotypiat liittyvät useimmiten suun liikkeisiin. Sialle tonkiminen ja ruuan etsiminen on luonnossa keskeisintä käytöstä. Lisäksi emakot käyttävät suutaan pesän rakentamiseen ennen porsimista. Sikaloissa sikojen stereotypiat kohdistuvat yleensä karsinarakenteiden puremiseen tai pelkkiin puruliikkeisiin. Emakoilla saattaa esiintyä myös pään stereotyyppistä hankaamista sikalan rakenteisiin tai vesinipalla leikkimistä ilman, että emakko yrittääkään juoda.

Sioilla esiintyy myös runsaasti niin kutsuttua tyhjiökäyttäytymistä, jossa sisäinen käyttäytymismalli laukeaa, vaikkei ympäristö tarjoakaan mahdollisuutta halutun lopputuloksen saavuttamiseen. Emakko esimerkiksi tekee pesänrakennusliikkeitä, vaikkei sillä olekaan olkia saatavilla. Kolmas käyttäytymishäiriöiden muoto on uudelleen suuntautunut käyttäytyminen, jossa sisäsyntyinen käyttäytymismalli kohdistuu väärään kohteeseen. Siat purevat toistensa häntiä, kun niiden suulla ei ole muutakaan tekemistä ja ne kokevat ympäristönsä stressaavaksi. Vasikoilla taas esiintyy vastaavasti karsinarakenteiden ja toisten vasikoiden imemistä.

Hetkeksi parempi olo

Stereotyyppinen käyttäytyminen tuottaa eläimelle paremman olon. Eläin ikään kuin sulkee kaiken muun ulkopuolelleen, unohtaa karun ympäristönsä ja keskittyy vain esimerkiksi kielenpyöritykseen.

Eläimen elimistöstä vapautuu stereotyyppisen käyttäytymisen aikana endorfiineja. Ne ovat hormoneja, jotka tuottavat mielihyvää ja heikentävät kiputuntoa. Stereotypioista saattaakin tulla eläimelle keino helpottaa oloaan, ja ne jäävät helposti pysyväksi tavaksi. Sen takia stereotypiat eivät välttämättä kerro nykyhetken ongelmista, vaan saattavat lehmällä olla jäänne esimerkiksi hiehoajalta.

Hoitajassa eläinten stereotyyppisen käyttäytymisen pitäisi soittaa hälytyskelloja. Vaarana on, että epänormaali käytös alkaa tuntua normaalilta, jos sitä esiintyy usein tai monella eri eläimellä. Eläimen hyvinvoinnissa kuitenkin on - tai on ollut - varmasti puutteita, jos sille on kehittynyt stereotypia tai muu käyttäytymishäiriö.

Teksti: Iiris Kaimio, hyvinvointivastaava, A-Tuottajat
S-posti: 

 

| Sivun alkuun | Sisältö | Palaute | Uutiset | www.pellervo.fi |