Maatilan Pellervon kotisivulle


Lehden sisältö
Arkisto
Toimitus
Palaute
Mediatiedot

Tilausjulkaisut
Uutiset
Pellervo
www.pellervo.fi

tammikuu_01.gif (2532 bytes)

Entä jos... eli hullutellaan
vähän luomuvisioilla

Suomessa on 5200 luomutilaa. Suunnilleen joka toisella niistä on karjaa, mutta luomukotieläinvalvonnan rekisterissä vain vajaat 400. Siis noin parilla tuhannella tilalla elukat syövät luomurehuja, mutta liha, maito ja kananmunat myydään tavanomaisina.

Entäs jos niistäkin saisi luomulisän? Minkä verran tiloille tulisi lisärahaa? Saako liha- ja munakilosta tai maitolitrasta vastaavan luomulisän kuin rehuviljasta? Luomuun siirtymistä kannattaa pohtia tosissaan, sillä näillä tiloilla on jo se tärkein pääoma eli eläimet ja hoitajat.

Entäs jos siirtyisin luomuun? Jos laskelmat osoittavat tilalle jäävän enemmän rahaa ja muuta toimeentuloa, niin sitten vain toimeksi ja arvioimaan kotieläinrakennuksen muutoskustannukset.

Uudisrakennuksen suunnittelussa luomutuotantoon siirtymiseen kannattaa varautua ilman muuta, sillä siinä vaiheessa luomun vaatimat lisämarkat jäävät varmasti vähäisemmiksi kuin myöhemmin tehtävän muutoksen yhteydessä. Investointien pitäisi tulla katetuksi korkoineen kymmenessä vuodessa.

Laskelmien perusteita alkaa jo olla käytettävissä kannattavuuskirjanpidosta ja sadontarkkailusta.

Entäs jos en osaa? Osaaminen vaatii oman arvioimisensa. Lisäkoulutusmahdollisuuksiin voivat vastata lähimmät luomuneuvojat ja alan oppilaitokset. Luomuun siirtyneille tiloille kannattaa käydä tutustumassa. En tiedä yhtään tilaa, joka olisi kieltänyt vieraita käymästä. Karjasuojaan pääsy on asia erikseen ja siinä pitää totella ehdottomasti isäntäväkeä.

Isoille pitäisi hullutella omat luomutuotesarjat

Entäs jos jalostajat innostuisivat? On monista miehin mietitty, että mistä johtuu, ettei jalostava teollisuus Suomessa ole kovin kiinnostunut tai peräti innostunut luomuraaka-aineen käytöstä jalosteissaan. Suuressa maailmassa kaikilla sen kokoisilla ruokataloilla, joita meillä sanotaan suuriksi, on omat luomutuotesarjansa.

"Harkkojärjellä" ajateltuna meidänkin vastaavilla pitäisi olla, mikäli ne aikovat pysyä eurooppalaisessa kelkassa. Kuitenkin tuttu meijerin mies Keskipohjanmaalta vakuutteli, että meillä ei tarvita pieniä meijereitä erilaisten luomujuustojen tekoon, vaan sitten kun kysyntää on reippaasti, ryhdytään ison meijerin juustokattiloiden alle tulia virittelemään. Mutta entäs jos sittenkin kiivettäisiin tyvestä puuhun?

Entäs jos kaikki muut tekijät pitävät, mutta tuottajahinta ei? Milläs varmistat, että tuotteitasi arvostetaan niin, että niitä menee kaupaksi ja niistä myös maksetaan kunnolla?

Hintahulluttelu voisi tuoda raaka-ainetta

Myllyt, meijerit ja teurastamot sanovat aina luomusta, että raaka-aineen hinnoittelussa ei passaa hullutella. Toteutuneista hinnoista kyllä selvästi näkee, että tavoite on pitänyt. Ei ole hinnoilla hulluteltu: kotimaista rehun raaka-ainetta ei tahdo löytyä, kun parhaat erät menevät vientiin.

Entäs jos sittenkin hieman hulluttelisi? Luomuraaka-aineen hintataso on - ja näyttää hyvin pysyvänkin monista varoitteluista huolimatta - muun Euroopan markkinoilla aivan eri kymmenyksillä kuin meillä.

Entäs jos tässä koko touhussa on liikaa "entäs jossia"? Nyt meillä kuitenkin on kansallisen luomustrategian valmistelun yhteydessä oivallinen tilaisuus panna paperille kunnon tavoitteet sekä tuotanto- että jalostussektorille. Siinä ohessa laitetaan valvontajärjestelmä sellaiseen kuntoon, ettei se rajoita kaupankäyntiä. Sen jälkeen meillä on tavaraa, millä mitata kotimaisen kysynnän rajat. Loput viedään muille markkinoille.

Lopullisesti "entäs jossit" häipyvät, kun sekä raaka-ainetuotanto, teollisuus että kauppa sitoutuvat toteuttamaan strategian tavoitteet. Valtiokin varmaan tulee sitten aikaa myöten perässä.

*Teksti: Esa Partanen
*Tausta: Puheenjohtaja, Luomuliitto
*S-posti: esa.partanen@maaseutukeskus.fi

 

| Sivun alkuun | Sisältö | Palaute | Uutiset | www.pellervo.fi |