Miten elossa maa on?
Viime vuoden marraskuussa julkaistiin mielenkiintoinen tutkimus, jossa oli selvitetty maaperän typen kiertoa, monimuotoisuutta ja rakennetta sekä tavanomaisessa että luonnonmukaisessa viljelyssä (MABIN-projekti; Palojärvi, Alakukku, Martikainen ym. Jokioinen 2001).Luonnonmukaisen viljelyn starttiviivallahan jo on painotettu, että luomuviljely on maanviljelyä sanan täydessä merkityksessä. Viljelijän huomion ja osaamisen painopiste pitää siirtää kasveista maaperään. Alusta alkaen on puhuttu puhumasta päästyäänkin viljelykierron merkityksestä. Viljelykierrolla ja siihen oikein sijoitetulla kompostilannoituksella on kasvatettu maan humuspitoisuutta, parannettu mururakennetta ja vähennetty tiivistymistä pienentämällä pintapaineita.
Edellä mainittu tutkimusraportti todisti myös, että oikein on ajateltu. Mutta vieläkin jäi kalvamaan ainakin muutama tärkeä asia. Mihin piirretään hyvän ja huonon maan rajaviiva? Mistä tietää, että nyt ollaan hyvän rajan paremmalla puolen ja nyt taas sen huonommalla? Kuinka monen kastemadon pitäisi hyökätä kuikistelemaan lapiodiagnoosinäytteestä? Minkä verran vaaleita, eläviä juuria pitäisi mittailla maalitrasta? Paljonko ruokamullan ominaispainon pitäisi olla? Entä pitäisikö sen tuoksahtaa jollekin tai maistua? Pitäisikö siitä näkyä läpi vai riittääkö, että siellä vesi juoksee?
Uskonpa, että oikean polun pää on löytynyt etsiskellessämme aineksia biologista viljavuusanalyysiä varten. Joku päivä käytössämme onkin niin sanottu jokamiesmalli maan elävyyttä kuvaavasta menetelmästä.
Tarpeen se olisi ollut jo monen monta kertaa, kun on lampsittu viljelijän kanssa pellolla ja todettu maan kemiallisista ja fysikaalisista ominaisuuksista johtuvia muutoksia kasvustossa.
Kerrankin käveltiin eräänä kuivana kesänä tasaisen hintelässä kaurakasvustossa, kun odottamatta pellossa on lähes lakokasvusto synkän vihreää kauraa. Satoennuste varmaan kuusi tonnia hehtaarilta. Mutta vain hyvin pienellä alalla. Silloin olisi ollut tuiki tarpeeseen väline, jolla tuo muutos olisi voitu selvittää, jotta samanlaisiin oloihin olisi voitu hankkiutua koko pellolla. Nyt jouduttiin vain toteamaan hyvin epätieteellisesti, että siinä taitaa olla koira haudattuna. Ilmiöstä nimittäin muodostui maassa makaavan nelijalkaisen eläimen profiili. Isäntä siihen, että taitaa olla hevonen, sillä se koira haudattiin tuonne ladon toiselle puolelle.
Esa Partanen
Teksti:
| Sivun alkuun | Sisältö | Palaute | Uutiset | www.pellervo.fi |