Hullun lehmän tauti pelottaa vieläkin

Euroopan komission asiantuntijat näyttivät vihreää valoa Ison Britannian naudanlihalle viime elokuun alussa. Heidän mielestään hullun lehmän tauti on siinä määrin voitettu, että saarivaltakunnasta tuleva raavas on aivan yhtä turvallista kuluttajalle kuin missä tahansa muussa EU-valtiossa tuotettu liha.

Hullun lehmän tauti eli 'bovine spongiform encephalitis' (BSE) on vähitellen harvinaistumassa. Vuoden 1999 ensimmäisen puoliskon aikana tautia diagnosoitiin Britanniassa 24 prosenttia vähemmän kuin edellisen vuoden alkupuoliskolla. Viime vuonna sairastuneiden nautojen lukumäärä oli vain 5 prosenttia siitä mitä nähtiin taudin huippuvuonna 1992.

Ison-Britannian karjankasvattajien helpotus heijastaa koko katastrofin laajuutta, 37 prosenttia kaikista maan lihakarjoista koki tämän parantumattoman taudin kurjuuden.

Sitä suurempi katkeruus vallitsee Isossa-Britanniassa, koska sen suurin markkina-alue, Ranska, edelleen kieltäytyy ostamasta brittilihaa. Ennen BSE:tä Ranska osti Britanniasta 80 000 tonnia raavasta vuosittain.

Ranskalaiset vetoavat kuluttajien suojeluun Creutzfeld-Jakob-taudilta, jonka BSE-liha voi aiheuttaa ihmisissä. Tässä päätöksessä he eivät uhmaa ainoastaan tieteellisen komission päätöstä vaan myös EU-lakeja.

Ainoa keino, jolla Britannia voi murtaa Ranskan itsepäisyyden, on maan haastaminen Euroopan yhteisön oikeuteen. Tämän prosessin arvioidaan kestävän vuoden verran. Erityisen hermostuneita britit ovat Saksan epäröivän kannan takia. Sekään ei ole vielä purkanut lihantuontikieltoa.

Samaan aikaan hullun lehmän tautia todetaan naudoissa Manner-Euroopassa. Maine-et-Loiren maakunnassa todettiin tämän vuoden 19. ranskalainen BSE-tapaus. Karja, 164 nautaa, ja toinen 91-päinen karja, jossa samainen nauta oli asustanut aiemmin, tuhottiin.

Sveitsissä on tänä vuonna todettu 29 ja Portugalissa 128 tapausta. Manner-Euroopassa BSE-tapauksia saatetaan vielä löytää lisääntyvässä määrin, mikä ei tarkoita sitä että tauti olisi leviämässä, vaan pikimminkin sitä, että vuosia sitten tartunnan saaneiden eläinten oireet tulevat vihdoin näkyviin.

Siitä lähtien kun hullun lehmän taudin mekanismi selvitettiin 1996, eläinperäisen rehun syöttö on ollut kielletty märehtijöille ja sairastuneet naudat on järjestelmällisesti hävitetty. On hyvää syytä uskoa että BSE-tauti katoaa kokonaan ensi vuosisadan alkuvuosikymmeninä.

Tämä ei tarkoita sitä, etteikö muita katastrofaalisia prionitauteja löytyisi lisää. EU:n tieteellinen komitea julkaisi loppuvuodesta 1999 julkilausuman BSE:n kaltaisten tautien vaarasta. Sen mukaan lajien välinen eläintuotteiden kierrätys voi johtaa prionitaudin puhkeamiseen ja leviämiseen useassa eläinlajissa.

Riski ei ole kaikille sama. Sika elää riittävän vanhaksi kehittääkseen tällaisen hitaasti etenevän aivojen rappeutumataudin, kanan mahdollisuudet ovat vähäiset ja kalan lyhyen elämän aikana prionitautia tuskin ehtii saada. Sialle on kokeellinen prionitauti pystytty injektoimaan suoraan aivoihin.

Kun yritätte ymmärtää hullun lehmän tautia, unohtakaa kaikki mitä tiedätte tarttuvista taudeista. BSE, lampaan scrapie ja ihmisen CJ-tauti ja kuru ovat toista sorttia. Niitä ei aiheuta bakteeri eikä virus, vaan tauti siirtyy toiseen yksilöön vääristyneen valkuaisaineen, prionin, muodossa.

Ei siis ole olemassa taudinaiheuttajaa, minkä voisi tappaa. Eläin (tai ihminen) saa taudin syötyään toisesta eläimestä valkuaista, joka on jostain syystä kääntynyt oudosti itsensä ympärille.

Vuosien kuluttua eläimen oma vastaava valkuainen rupeaa vääntymään kieroksi. Naudalla tämä kehitys kestää noin viisi vuotta. Koska vääristyvää valkuaista on erityisesti aivoissa ja hermostossa, eläin tulee vähitellen hulluksi ja kuolee.

Prionitauteja ei voi hoitaa. Erityisen huolestuttavaa on että valkuaisen taipumus vääristymiseen pystyy loikkaamaan eläinlajista toiseen.

Hyvä uutinen on, ettei tauti leviä kulovalkean tavoin ja kun syy (kuten lampaan- ja naudankudosten syöttö naudoille) selvitetään, tauti voidaan järkevillä toimilla ehkäistä ja jopa kokonaan hävittää.

Näitä toimia ovat kielto syöttää eläinvalkuaista märehtijöille, sairauden aktiivinen etsiminen ja sairaiden ja niiden kanssa kosketuksissa olleiden eläinten välitön hävittäminen sekä hermokudoksen hylkääminen teurastamoissa.

Ihmisen CJ-taudin ja hullun lehmän taudin yhteys on kiistaton, vaikka tarttumisen mekaniikkaa ei tarkkaan tunnetakaan. Vuodesta 1995 lähtien 42 ihmistä on kuollut hullun lehmän taudin sisartautiin, yhtä lukuun ottamatta Isossa Britanniassa.

Uhreja saattaa tulla lisää, sillä BSE:llä saastuneita polio-, tuhkarokko- ja sikotautirokotteita sekä seerumituotteita on annettu tuntemattomalle määrälle ihmisiä 80-luvulla, jolloin tauti oli vielä tuntematon. Vaara on kuitenkin hyvin pieni.

Tiede 0 - tunteet 1?

Näyttää siltä, että ruokaan liittyvistä mediatapahtumista tehdään yhä useammin skandaali. Skandaalista on pieni hyppäys kuluttajahysteriaan, varsinkin kun skandaalista on usein tarkoituksenmukaista tehdä väline omiin tarkoituksiin, kuten esimerkiksi Ranskan lähestyviin presidentinvaaleihin.

Keskinäisellä syyttelyllä on lisäksi taipumus levitä. Näin kävi kun Ison Britannian lihantuottajat keksivät hullun lehmän vastapainoksi syyttää mannereurooppalaisia naudanrehun jatkamisesta viemärilietteellä.

Seurannutta kansallismielistä kuvotuksen aaltoa ei paljon haitannut se, että BBC tiesi kertoa, että niin on tehty Englannissakin ihan viime aikoihin asti. Sellainen seikka, että lietteen terveyshaitat lämpösteriloinnin jälkeen ovat hypoteettiset, ei ketään kiinnostanut. Päästiinpä lyömään naapuria tunneseikoilla, vaikka erinomainen naudanliha jäi omankin kaupan hyllylle vanhenemaan.

Roger Cook, Ison Britannian kansallisen eläinten terveyshuollon päällikkö lausui hiljattain, että kun ihmisillä on ylimäärin halpaa ruokaa, he ennen pitkää alkavat löytää arvostelun varaa siitä, miten se tuotetaan.

Valitettavasti EU:n virkavaltaisuus on johtanut taipumukseen syytellä laiminlyönneistä jotakuta muuta. Cook valitti, että lisääntynyt kontrolli on pikemminkin lisännyt kuluttajien epäluuloja kuin vähentänyt niitä. Kohun pahimpia seurauksia on se, että samaan pelkojen, syyttelyn ja epäluulon sotkuun uhkaavat juuttua uuden teknologian edistysaskeleet.

Onko suomalaisella maataloustuottajalla oppimista hullun lehmän jupakasta?

Tärkein opetus lienee, ettemme me elä muusta maailmasta irrallaan. Olemme syystä ylpeitä työtavoistamme ja tuotteidemme laadusta, mutta listerian ja 0157-serotyypin kolibakteerin kuolemantapaukset ovat osoittaneet, ettei täydellistä turvallisuutta ole olemassa Suomessakaan.

Riskejä ei voida eliminoida, ainoastaan minimoida. Tässä on oleellista yhteistyö tuottajien, tieteen, viranomaisten ja tiedottajien välillä. Viimeksi mainituilla on valtava vastuu kuluttajien pelkojen ehkäisyssä.

Ranskan ja Ison Britannian lihava riita viittaa siihen, että on hyvin huono ajatus ruveta syyttelemään EU-kumppaneista ja päivittelemään näiden ammattitaidottomuutta. Sellainen pilkka lankeaa äkkiä omaan nilkkaan.

Teksti: Jouko Koppinen
S-posti:
Pari lisälinkkiä:
     Mika Aaltolan väitöskirja
     Hieman lukion kemiaa aiheesta

| Sivun alkuun | Sisältö | Palaute | Uutiset | www.pellervo.fi |