Puolan kysymys
EU:n laajenemisella itäänpäin on erityisen suuret vaikutukset maatalouteen. Suurin ongelma on Puolan maatalous, joka on aivan sopimaton EU:n yleisen maatalouspolitiikan kuvioihin.
On arvioitu, että laajeneminen idän suuntaan maksaa EU:lle kuusikymmentä miljardia markkaa vuodessa. Summa on yhtä suuri kuin neljäsosa Unionin nykyisestä maatalousbudjetista. Jostain nekin rahat on kaivettava.
Kun komissio viime vuoden lopulla julkisti laajenemisraporttinsa, se esitti aikataulun lisäksi luokituksen hakijamaiden kilpailukyvystä EU-maihin nähden. Ensimmäiseen ryhmään se kelpuutti Maltan ja Kyproksen, jotka komission mukaan jo parhaillaankin ovat kilpailukykyisiä. Toiseen ryhmään sijoittuivat Puola, Unkari ja Viro. Ne täyttäisivät markkinatalousmaiden tunnusmerkit lähiaikoina. Muut hakijamaat ovat komission mukaan kauempana tavoitteesta.
Kaikesta voi päätellä, että EU tulee pitkittämään ja porrastamaan itälaajenemista niin, että viimeisille hakijoille portti avautuu ehkä vasta vuonna 2015.
Puola on suotuisa maatalousmaa sekä maaperältään että ilmastoltaan. Peltoa siellä on yhdeksäntoista miljoonaa hehtaaria. Omistuspohja on hyvin pirstoutunutta. Tilat ovat enimmäkseen pieniä ja jakautuvat usein palstoihin, jotka ovat kaukana toisistaan. Viime vuosina karjatalous on vähentynyt voimakkaasti ja viljanviljelyn merkitys lisääntynyt.
Yksityisiä maatiloja Puolassa on noin kaksi miljoonaa. Puolet näistä tiloista viljelee lähinnä omaan käyttöön tuotteita, jotka eivät siten tule yleisille markkinoille. Tilojen keskimääräinen peltoala on kahdeksan hehtaaria.
Valtion tiloja on yritetty yksityistää, mutta maan kysyntä on ollut heikkoa. Pääomien puute on ankara, eikä yrittäjähenkeäkään tahdo löytyä. Valtio ja osuuskunnat omistavat vielä viidenneksen peltomaasta. Yli kahdenkymmenen hehtaarin tilojen keskikoko on kuusikymmentäkolme hehtaaria.
Vehnän keskisato on kolme ja puoli tonnia hehtaarilta, maissin vajaa kuusi, sokerijuurikkaan kolmekymmentäneljä ja perunan kuusitoista tonnia hehtaarilta.
Eri tahoilla on arvioitu, että noin kolmannes Puolan kahdesta miljoonasta maatilasta olisi sellaisia, että ne voisivat selviytyä EU:n sisämarkkinoiden kilpailutilanteessa. Hallitukset ovat Puolassa tukeneet maataloutta edistääkseen tilojen koon kasvua ja ammattimaisen maatalouden kehittymistä.
Pientilojen omistajat ovat haluttomia myymään maitaan, sillä heidän on vaikea löytää työtä muualta. Toisaalta suoramyynti kuluttajille ei enää suju entiseen malliin kuten sosialismin aikana, sillä kaupoissa on runsaasti hyvälaatuisia ja edullisia elintarvikkeita.
Puola yrittää pitää kiirettä rakennemuutoksillaan, koska se haluaisi saada kaikki yhteisen maatalouspolitiikan edut heti liittyessään. Poikkeuksiakin halutaan herkille aloille, kuten maidon- ja lihantuotantoon ja kotimaan markkinoille suuntatuvaa tuotantoa halutaan tukea.
EU ei kuitenkaan aio kohdella Puolaa mitenkään hellävaraisesti, vaan edellyttää maan tekevän ripeästi maatalousuudistuksia jo ennen jäsenyyttä. Puolan oppositiosta on kuitenkin kuulunut ääniä, että maatalouden nostaminen eurooppalaiselle tasolle vaatii kolme kertaa enemmän rahaa kuin mitä hallitus laskee ja maataloustuottajat ovat liian köyhiä kattamaan suunnattomia kustannuksia.
Joka tapauksessa Puola tulee olemaan merkittävä tekijä Euroopan maatalousmarkkinoilla ennemmin tai myöhemmin sekä tuotteiden myyjänä että panosten ostajana ja se on Suomenkin taktiikassa otettava huomioon.
Martti Seppänen
Teksti:
| Sivun alkuun | Sisältö | Palaute | Uutiset | www.pellervo.fi |