Sähköä säästämällä vai
miten helpotusta energialaskuun?
Sähkö on Suomessa tällä hetkellä naurettavan halpaa. Vaikka sähkö on pisimmälle jalostettua energiaa, sitä näköjään kannattaa valmistaa ja myydä jopa 14 pennillä kilowattitunti päiväaikaiseen kulutukseen.
Yöaikainen kulutus on asia sinänsä. Yösähköä on tarjolla jopa alle kuuden pennin. Kai se on niin, että sähkömyllyjä ei kannata yöajaksi sammutella. Niiden annetaan jauhaa hissukseen öisinkin, vaikka pienellä tappiolla, jotta aamun tullen saadaan täysi rähinä äkkiä päälle.
Sähkömarkkinoiden vapautuminen sai aikaan mielenkiintoisen ilmiön. Sähkön kuljetus kuluttajalle alkaa maksaa kohta saman kuin itse tuote. Näin on, vaikka tarkoitusta varten on olemassa valmiiksi rakennettu sähköverkko, jota pitkin sähkö löytää perille ilman eri opastusta.
Sähkölasku muodostuu monesta osasta, ja se kannattaa muistaa, kun harkitsee sähkönkäytön lisäämistä. Siirtokustannusten ja energiahinnan lisäksi mätkäistään sähkölaitoksesta riippuvat sulake- ja muut vuosimaksut. Arvonlisäveroa ja sähköveroakaan ei saa unohtaa.
Sähkö maksaakin lopulta 30 - 50 penniä kilowattitunti, kuluttajasta riippuen. Toisaalta on huomattava sähkön erinomainen hyötysuhde, joka pysyy likimain samana kulutuksen vaihteluista riippumatta. Itse asiassa hehkulamppu on hyvällä hyötysuhteella toimiva sähkölämmitin, joka samalla valaisee.
Maatilan kannalta suurin ongelma on oikeastaan se, että kulutus ei ole tasaista. Esimerkiksi viljan kuivauksessa kannattaisi tällä hetkellä ilman muuta käyttää sähköä öljyn asemesta. Esteeksi vain muodostuu suuret hetkellisesti tarvittavat tehot.
Kuivuriuunien tehot liikkuvat nykyisin 300 - 600 kilowatin, suurimmat jopa megawatin paikkeilla. Näin suureen tehonsiirtoon kykenevä liittymä maksaa maltaita. Moiseen siirtotehoon pystyvä sähkölinjakin maksaa melkoisesti.
Sähkön tuleva hintakehitys arveluttaa. Se on joka tapauksessa pitkälle jalostettua energiaa. Jalostamisella tuppaa olemaan hintansa. Myös alalla tapahtuneet yrityskaupat panevat epäilemään, että rahat niihin tullaan ottamaan sähkön käyttäjiltä, kun aallokko on asettunut.
Lämpöä maidosta…
Erinomainen tapa käyttää sähköä tilalla, on ottaa maidosta saatava jäähdytyslämpö talteen lämpöpumpulla ja käyttää se käyttöveden esilämmitykseen. Lypsykoneiden ja tilatankin pesussa tarvittavat veden lämpötilat ovat niin korkeita, että ei ole järkevää yrittää nostaa lämpötilaa suoraan riittävän korkeaksi. Pieni terästys sähkövaraajassa auttaa.
Jotkut käyttävät maidosta saatavaa lämpöä lehmien juomaveden esilämmitykseen. Tätä käytäntöä on sangen vaikea ymmärtää. Ihminen helposti ajattelee lehmän asioita omalta kannaltaan, ja kuvittelee, kuinka karmaisevaa olisi siemaista kymmenisen litraa jääkylmää vettä aterian painikkeeksi.
Lehmän elintoiminnot ovat kuitenkin sitä luokkaa, että kylmän veden hörppääminen hyisenä talvipäivänä vain viilentää mukavasti, ja helpottaa ponnisteluja ruumiinlämmön riittävän alhaisena pitämiseksi.
Kuinka muuten on selitettävissä se, että Wisconsinissa kylmäpihatoissa oleilevat lehmät lypsävät pitkästi yli kymmenen tuhannen kilon vuosituotoksia, vaikka kylminä talviaamuina karjanhoitajan ensimmäinen tehtävä on hakata juottosäiliöistä jää puhki. Alhaisimmat lämpötilat voivat Wisconsinin ja Minnesotan karja-alueilla olla -30 oC.
Ja lämpöä maasta…
Maasta, järvestä tai kalliosta on mahdollista pyydystää niihin varastoitunutta lämpöä lämpöpumppulaitoksella. Lämpöpuppu on periaatteeltaan käänteinen pakastin. Sillä "pakastetaan" ulkona olevaa sitoutunutta lämpöä ja lauhdutin luovuttaa saadun lämmön sisätiloihin.
Lämpöpumppujen kertoimet liikkuvat 2,5 - 3,5 paikkeilla. Tämä tarkoittaa sitä, että lämpöpumpun kompressorin pyörittämiseen sijoitettu kilowatti antaa lämpönä takaisin tuon 2,5 - 3,5 kilowattia.
Lämpöpumput ovat suhteellisen kalliita ja perustaminenkin maksaa. Fortumin tuoreen tutkimuksen mukaan omakotisarjan maalämpöpumpun investointikustannukset ovat lähes satatuhatta markkaa. Halpojakin lämpöpumppuja on, mutta niiden käyttö saattaa tulla kalliiksi. Kompressori ei ehkä kestäkään toivottua aikaa. Kompressori on lämpöpumpun tärkein, kallein ja kuluvin osa ja se on käynnissä jatkuvasti.
Lämpöpumpuille on ominaista, että ne ovat tehokkaimmillaan silloin, kun lämpötilaero on ottopaikan ja tuotantopaikan välillä mahdollisimman pieni. Tästä syystä ne soveltuvat parhaiten lattialämmitykseen. Siten maidon jäähdytyslämpöä voi käyttää lypsyaseman lattian kuivattamiseenkin.
Lämpöpumppuja voi käyttää myös lämmön talteenottoon poistoilmasta. Kolmen ja puolen kilowatin lämmitystehoon kykenevä lämpöpumppu maksaa reilusti yli 20 000 markkaa. Niinpä siitäkään ei liene ratkaisemaan sinänsä kiinnostavaa lämmön talteenottoa kotieläinrakennusten poistoilmasta. Se kismittää…
Lämpöpumppuja on ollut kaupan myös navettailman kosteuden kondensointiin. Niissä lauhdutinlämpö käytettiin navetan lämmitykseen. Laitteen hinta on hirmuinen suhteutettuna muutamaan sangolliseen kondensoitua vettä vuorokaudessa.
Jussi Knuuttila
Teksti:
| Sivun alkuun | Sisältö | Palaute | Uutiset | www.pellervo.fi |