Maatilan Pellervon kotisivulle


Lehden sisältö
Arkisto
Toimitus
Palaute
Mediatiedot

Tilausjulkaisut
Uutiset
Pellervo
www.pellervo.fi



Poikimisen aika

Synnytysapu

Lehmä synnyttää vasikan normaalisti alle kahden tunnin kuluessa sikiövesien tulosta, hieholla voi kulua neljäkin tuntia. Mikäli synnytys ei tässä ajassa ole käynnistynyt, tarkistetaan tilanne käsin kokeilemalla. Synnytysteitä on syytä kokeilla myös siinä tapauksessa, että eläimellä on voimakkaita polttoja, mutta sikiövesi ei ole tullut.

Synnytysteiden kokeileminen rauhallisesti ja puhtaasti ei vahingoita emoa eikä vasikkaa. Omat vaatteet suojataan muovisella esiliinalla. Lehmän takapää ja omat kädet vähintään kyynärpäitä myöten pestään huolellisesti lämpimällä vedellä ja saippualla.

Avustaja pitää lehmän häntää sivulla ja rauhoittelee eläintä. Käsi työnnetään rauhallisesti sisään emättimen aukosta. Vasikka tuntuu yleensä noin kyynärpään syvyydessä. Jos vasikka on jo noussut ylempiin synnytysteihin, sen jalat voivat tuntua hyvinkin lähellä emättimen aukkoa.

Käsin tunnustelemalla pyritään selvittämään vasikan asento. Etuperin syntyvältä vasikalta pitää löytyä pää ja molemmat etujalat. Takaperin syntyvältä löytyvät takajalat, jotka erottaa etujaloista kintereiden avulla. Pienet jalkojen virheasennot voi oikaista saman tien itse. Pahojen virheasentojen oikaisuun ei pidä ryhtyä vähäisellä kokemuksella, koska virheellisestä synnytysavusta aiheutuvat vahingot voivat olla suuret.

Ellei vasikan asentoa pystytä selvittämään tai tilanne tuntuu muuten hankalalta, otetaan yhteys eläinlääkäriin viivyttelemättä. Joskus kättä ei saa kohtuun asti ollenkaan ja vasikkaa ei tunnu. Tällöin kyseessä voi olla kohtukierre, joka vaatii aina eläinlääkärin apua.

Jos synnytys on jo edennyt niin pitkälle, että vasikan etujalat ja pää (tai takaperoisessa synnytyksessä takajalat) näkyvät, voi emoa synnytyksen pitkittyessä avustaa vetämällä vasikkaa. Vetämässä voi olla enintään kaksi riskiä henkilöä, liikaa voimaa ei saa käyttää. Apuna voi käyttää naruja, synnytysketjuja tai vetovaljaita. Narut kiinnitetään vasikan vuohisnivelen yläpuolelle. Paras vaikutus saadaan kun veto suunnataan hieman alaviistoon ja vedetään emon polttojen tahdissa. Joissain tilanteissa voi vuorovedosta olla apua. Tällöin vasikkaa vedetään vuorotellen yhdestä jalasta kerrallaan. Mikäli synnytys ei vetoavusta huolimatta edisty, soitetaan eläinlääkärille. Kyseessä voi olla liian suuri vasikka tai lantion ahtaus, joskus myös kaksosvasikat voivat aiheuttaa ongelmia pyrkiessään synnytyskanavaan yhtä aikaa.

Hyvin vaikeissa tapauksissa eläinlääkäri voi joutua tekemään eläimelle keisarinleikkauksen, paloitella kuolleen vasikan lehmän sisällä tai turvautua mekaaniseen vetoapuun. Tämänkaltaiset toimenpiteet on aina tarkoitettu ainoastaan eläinlääkärin tehtäväksi.

Pitkittynyt tai vaikea synnytys on aina kiireellistä ensiapua vaativa tilanne. Aikailu saattaa johtaa vasikan ja pahimmassa tapauksessa myös lehmän menetykseen. Muuten normaalin tuntuinen synnytys, joka ei etene ja jossa poltot ovat heikkoja, on usein merkki alkavasta poikimahalvauksesta ja vaatii sekin yleensä eläinlääkärin käynnin.

Vasikan elvyttäminen

Elvytystä tarvitaan, jos vasikan hengitys ei syntymän jälkeen tunnu käynnistyvän normaalisti. Vasikka on saattanut vetää limaa hengitysteihin syntymän yhteydessä. Lima saadaan parhaiten pois hengitysteistä roikottamalla vasikkaa takajaloista siten, että sen turpa nousee muutaman sentin irti maasta. Samalla toinen henkilö voi puristella rintakehää kevyesti käsillä yhteen.

Tämän jälkeen vasikka laitetaan kyljelleen. Pää suoristetaan. Nielu ja sieraimet puhdistetaan limasta kädellä. Kieli vedetään ulos.

Hengitystä voi yrittää saada käyntiin heittämällä vasikan rintakehän päälle sangollisen kylmää vettä.

Tehohengitystä vasikalle voidaan antaa pumppaamalla rintakehää etujalan avulla ikään kuin palkeiden tavoin, liikettä voidaan tehostaa painamalla rintakehää vielä käsin.

Mikäli elvytys ei tuota tulosta noin viidessä minuutissa, on vasikka yleensä menetetty ja elvytyksen voi lopettaa.

Kohdun esiinluiskahdus

Kohdun esiinluiskahdus tarkoittaa sitä, että lehmä työntää kohtunsa ulos synnytyksen jälkeen. Tämä tapahtuu yleensä muutaman tunnin - muutaman vuorokauden kuluessa synnytyksestä. Yleisintä kohdun esiinluiskahdus on hiehoilla, joilla on ollut vaikea synnytys. Toinen riskiryhmä ovat makaavat poikimahalvauspotilaat.

Kohdun esiinluiskahduksen hoito vaatii aina eläinlääkärin apua. Eläinlääkärille soitetaan heti. Hänen saapumistaan odotellessa pyritään estämään kohdun likaantuminen ja enemmät vahingot.

Kohdun alle laitetaan puhdas iso pyyhe tai lakana suojaamaan kohtua likaantumiselta. Mikäli eläin seisoo, kohtua kannatellaan ylhäällä lakanan avulla kahden henkilön voimin. Näin ehkäistään kohdun kiinnikkeiden ja kohdun sisällä olevien verisuonten repeytyminen.

Kohtua valellaan kylmällä vedellä. Kylmyys vähentää kohdun turpoamista ja vesi pitää kohdun limakalvon kosteana. Tämä helpottaa kohdun sisään työntämistä.

Eläinlääkäri työntää kohdun paikalleen ja arvioi muun jatkohoidon tarpeellisuuden. Joskus emättimen suu voidaan sulkea ompeleilla tai hakasilla pariksi päiväksi. Ennuste on normaalisti melko hyvä. Joskus kohtu on pahoin vaurioitunut tai isoja verisuonia on katkennut. Tällöin nopea hätäteurastus voi olla järkevin vaihtoehto.

Emättimen esiinluiskahdus

Emättimen esiinluiskahdus tarkoittaa sitä, että lehmän emätin työntyy osittain tai kokonaan näkyville emättimen aukosta. Tyypillisintä tämä on poikimisen lähestyessä, mutta voi ilmetä missä lypsykauden vaiheessa tahansa.

Yleensä emätin näkyy parhaiten eläimen ollessa makuulla. Se voi mennä itsestään takaisin sisälle eläimen noustessa ylös. Mikäli emätin ei mene itsestään paikalleen, se pestään vedellä ja saippualla ja työnnetään sisälle puhtain käsin.

Ulos tullut emätin vetää sisälle työnnettäessä usein mukanaan hieman likaa sisälleen ja voi tulehtua. Tällaiset tulehdukset eivät tavallisesti ole kovin vakavia, mutta voivat joskus vaatia eläinlääkärin hoitoa.

Jatkohoitona eläin kannattaa laittaa seisomaan viiston lavan päälle takapää noin kymmenen senttimetriä korkeammalle. Jos emättimen esiinluiskahdus uusiutuu, voi eläinlääkäri sulkea emättimen aukon ompeleiden tai hakasten avulla. Nämä tulee poistaa ennen seuraavaa poikimista.

Jälkeiset

Normaalisti jälkeiset irtoavat vuorokauden sisällä poikimisesta. Joskus ne eivät irtoa. Tarkkaa syytä jälkeisten jäämiseen ei tunneta, mutta esimerkiksi poikimahalvauksen ja seleenin puutteen tiedetään lisäävän jälkeisten jäämisen todennäköisyyttä. Antamalla emon nuolla vasikkansa ja lypsämällä lehmää pian poikimisen jälkeen lisätään oksitosiinin eritystä, joka edesauttaa jälkeisten irtoamista.

Normaalitilanteessa jälkeiset eivät vaadi eläinlääkärin hoitoa. Mikäli lehmälle tulee yleisoireita, kuten kuumetta tai syömättömyyttä, eläinlääkärin apua tarvitaan.

Jälkeiset voidaan katkaista, jos ne roikkuvat pitkällä ja haisevat. Lehmän takapää pestään ja jälkeisiä vedetään varovasti ulospäin. Jälkeiset katkaistaan saksilla puhtaasta kohdasta. Jälkeisiä käsiteltäessä kannattaa käyttää kertakäyttöhansikkaita.

Kohtutulehdukset

Vakavammat kohtutulehdukset liittyvät yleensä läheisesti lehmän poikimiseen. Jälkeisten jääminen, epäpuhtaasti annettu synnytysapu ja kohdun esiinluiskahdus altistavat kohtutulehdukselle. Lehmälle nousee yleensä korkea kuume, se ei syö ja kohdusta tulee marjapuuronpunertavaa pahanhajuista vuotoa. Kuumeinen kohtutulehdus vaatii aina eläinlääkärin hoitoa.

Lievempiä kohtutulehduksia ilmenee yleensä yksi - kaksi kuukautta poikimisen jälkeen. Vuoto on vaaleaa eikä eläimellä ole yleisoireita. Osa lievistä kohtutulehduksista paranee itsestään seuraavan kiiman yhteydessä. Mikäli vuoto jatkuu pitemmän aikaa, voi eläinlääkäri antaa lehmälle pistoksena kohdun tyhjentymistä nopeuttavaa prostaglandiinihormonia.

Poikimahalvaus

Poikimahalvaus johtuu veren kalsiumpitoisuuden laskusta. Se ilmenee yleensä noin yhden - kahden vuorokauden kuluttua poikimisesta, mutta voi tulla jo muutamaa vuorokautta ennen poikimista tai jopa viikko poikimisen jälkeen. Tyypillinen potilas on useamman kerran poikinut vanhempi lehmä.

Poikimahalvauksen alkuvaiheessa eläin on yleensä normaalia vaisumpi ja ruokahalu heikkenee. Ruumiinlämpö laskee poikimahalvauksen edetessä yleensä alle kolmenkymmenenkahdeksan ja puolen asteen. Eläimen ihon pinta ja korvat voivat tuntua viileiltä. Jos eläin sairastuu jo ennen poikimista, synnytys ei etene normaalisti.

Nopein ja turvallisin apu saadaan eläinlääkärin antamalla suonensisäisellä kalsiumlääkityksellä. Poikimahalvauksen edetessä eläimen lihaksisto lamaantuu, eikä se pääse enää ylös. Tässä vaiheessa nielun lihakset eivät enää toimi normaalisti. Suun kautta annettavat valmisteet voivat päätyä keuhkoihin ja aiheuttaa lehmän kuoleman.

Seisovalle eläimelle voi antaa itse suun kautta kaupallisia kalsiumvalmisteita. Lievimmät tapaukset voivat joskus parantua näillä suun kautta annettavilla lääkkeillä. Lypsyn rajoittaminen on hyvää tukihoitoa estäen kalsiumia poistumasta elimistöstä maidon mukana.

Osa poikimahalvauksista vaatii useamman hoitokerran. Eläimen joutuessa makaamaan useamman vuorokauden sitä on muistettava käännellä noin neljän tunnin välein. Jalkojen leviämisen estävät remmit takajaloissa ja hyvin kuivitettu alusta ehkäisevät mahdolliset revähtymät nousuyritysten aikana.

Poikimahalvausta voi ehkäistä oikealla tunnutusajan kivennäisruokinnalla. Mikäli karjassa on usein poikimahalvauksia, kannattaa asiasta keskustella hoitavan eläinlääkärin kanssa.

Teksti: Kaisa Rönkkö, Alueosuuskunta Promilk
S-posti: 

 

| Sivun alkuun | Sisältö | Palaute | Uutiset | www.pellervo.fi |