Kutinat kuriin - naudan ulkoloisista eroon
Tavallisimmat naudan ulkoloiset ovat väive, täi ja punkit. Ne asustavat naudan karvoissa ja iholla, jossa ne voivat aiheuttaa lieviä iho-oireita, kutinaa ja levottomuutta. Ulkoloisia esiintyy suomalaisissa nautakasvattamoissa varsin yleisesti.
Keväällä 2000 selvitettiin Lihakunnan toimesta naudan ulkoloisten yleisyyttä naudanlihaa kasvattavilla tiloilla. Selvitykseen valittiin satunnaisotannalla viisikymmentäyksi tilaa. Mukana oli lypsykarjoja, lihanautakasvattamoita ja emolehmätiloja. Tulokset osoittivat, että ulkoloisia esiintyy varsin yleisesti, vaikka ne eivät aina aiheuta silmin havaittavia oireita.
Yleisin ulkoloinen on väive, jota esiintyi lähes kahdeksallakymmenellä prosentilla tutkituista tiloista. Väiveet ovat yleisiä varsinkin vasikoilla. Tartunta on voimakkaimmillaan kevättalvella.
Väive on noin puolentoista millimetrin mittainen, litteä, punaruskea hyönteinen. Sen pää on leveä, ja juuri pään muodon perusteella se voidaan erottaa täistä.
Väive elää ihon pinnalla, jossa se leukojensa avulla pystyy tarttumaan karvoihin. Se syö hilsettä ja muita ihon eritteitä. Väiveen mielipaikkoja ovat pään, kaulan ja hännän tyven alueet. Usein tartunta on oireeton, mutta kutina voi joskus aiheuttaa hankaamista ja levottomuutta.
Tartunnan toteamiseksi tarkastetaan eläimen ihon pintaa ja karvan juurta vastakarvaan silittämällä. Tarkkasilmäinen erottaa ulkoloiset jo tässä tarkastelussa. Apuna voi käyttää suurennuslasia ja valkoista paperia, johon irrotetaan karvoja. Sen päällä varsinkin liikkuvat loiset on helpompi havaita ja tunnistaa.
Täilajeja tunnetaan naudalla kolme, mutta tutkimuksessa löydetyt täit kuuluivat kaikki samaan lajiin (Linognathus vituli). Täitartuntoja oli viidenneksellä tiloista.
Täi on kahden - kolmen millimetrin mittainen, siniruskea hyönteinen. Sen pää on kapea. Täi imee ravinnokseen verta. Sen aiheuttamat kutinaoireet ovat yleensä voimakkaampia kuin väivetartunnassa. Voimakas täitartunta voi aiheuttaa jopa anemiaa.
Häntäkapi (Chorioptes) on yleensä täysikasvuisten eläinten vaiva. Häntäkapi voi aiheuttaa voimakasta kutinaa hännäntyvessä. Häntäkapi on alle puolen millimetrin mittainen punkki, joten sitä ei voi nähdä paljain silmin. Tartunta todetaan raapenäytteestä tehdyllä mikroskooppisella tutkimuksella. Lihakunnan tutkimuksessa häntäkapia löydettiin vain kahdelta tilalta.
Karvatuppipunkki on mikroskooppisen pieni loinen, joka ei yleensä aiheuta eläimelle erityistä vaivaa. Sitä tavataan harvoin alle vuoden ikäisillä naudoilla, ja se on todennäköisesti syynä siihen, että selvityksessä karvatuppipunkkia löytyi vain viideltä tilalta.
Karvatuppipunkkitartunnalle tyypilliset oireet ovat pienet nystyrät, joita on erityisesti kaulan, lavan ja etujalkojen alueella. Loisen suurin taloudellinen merkitys liittyy vuotavirheisiin. Karvatuppipunkki on lantahautumien jälkeen yleisin vuotavirheiden aiheuttaja.
Ulkoloiset hävitetään lääkekäsittelyillä
Ulkoloistartunnan hoitotapaan vaikuttaa todettu loislaji, isäntäeläimen koko ja tuotantomuoto. Väiveen ja täin häätämiseksi on olemassa useita ulkoloislääkkeitä.
Ilman reseptiä on saatavissa selkään annosteltava Coopersect spot on. Valmistetta voi käyttää myös lypsylehmille, mutta lihalle on kolmen vuorokauden varoaika.
Reseptillä saatavia valmisteita on useita, joista selkään annosteltavat ovat suositeltavia varsinkin väivetartunnoissa. Näistä lypsylehmille sopiva on Eprinex pour on -valmiste,jolla ei ole varoaikaa maidolle eikä lihalle. Valmisteen korkea hinta aikuisille eläimille on jonkin verran rajoittanut sen käyttöä. Eprinexillä on raportoitu tehoa myös lehmien häntäkapin hoidossa. Naudan karvatuppipunkin hoitoon ei ole käytössä tehokasta lääkettä. Myöskään eläinten pesuun perustuvia lääkkeitä ei tällä hetkellä ole saatavissa.
Loisten häädössä kannattaa pyrkiä niiden saneeraukseen navetasta ja sen jälkeen uusien tartuntojen estämiseen. Saneeraus voidaan tehdä lääkitsemällä kaikki eläimet yhtaikaa. Karvojen ajo vähentää loisten määrää ja tehostaa lääkkeen vaikutusta. Harjat ja muut eläinten hoidossa käytetyt välineet tulee pestä huolella ja tuhota loputkin loiset upottamalla välineet kuumaan veteen.
Uusien tartuntojen ehkäisemiseksi välitysvasikat ja muut ostoeläimet käsitellään tulopäivänä loislääkkeellä. Koko karjan loissaneeraus on suositeltavaa kaikissa lypsykarjoissa ja emolehmäkarjoissa.
Jatkuvatäyttöisissä lihanautakasvattamoissa tulisi hoitaa ainakin kaikki oireilevat eläimet ja niiden karsinakumppanit. Koska ulkoloistartunta tapahtuu kosketuksen välityksellä, yksi tyhjä karsina tai muu tehokas eristys vähentää tartunnan riskiä eläinryhmien välillä.
Mikäli emolehmätilalla ei ryhdytä saneeraukseen, vasikoiden loishäätö on edullista tehdä syksyllä sisäänoton yhteydessä, jolloin samalla lääkityksellä voidaan hoitaa sekä ulko- että sisäloiset. Hoidon yhteydessä tulee kuitenkin tarkistaa, että valmiste tehoaa sekä sisä- että ulkoloisiin.
Kolmivaihekasvatuksessa ulkoloisten häätö on osa alkukasvattamoiden terveydenhuoltoa. Uudet vasikkaerät käsitellään tulon jälkeen ulkoloisiin tehoavalla lääkkeellä samalla kun ne nupoutetaan. Tällä tavoin estetään loisten aiheuttama kiusa vasikkavaiheessa ja myöhemmin voidaan myydä loisista vapaita vasikkaeriä loppukasvattamoihin. Pienellä vasikalla lääkityskustannus on niin pieni, että se vastaa noin gramman nettopäiväkasvun lisäystä eläimen kasvatusaikana. Sijoitus tuottaa itsensä monin grammoin takaisin.
Pirjo Salmela
Teksti:
| Sivun alkuun | Sisältö | Palaute | Uutiset | www.pellervo.fi |