Maatilan Pellervon kotisivulle


Lehden sisältö
Arkisto
Toimitus
Palaute
Mediatiedot

Tilausjulkaisut
Uutiset
Pellervo
www.pellervo.fi

 

Kevytmuokkaus on taitolaji

Viljelijöiden kiinnostus kevytmuokkausta kohtaan on vahvassa kasvussa kautta koko maailman. Kustannuspaineet pakottavat etsimään edullisia muokkausmenetelmiä, mutta kevytmuokkauksesta on muutakin hyötyä. Maan rakenteen ja multavuuden on havaittu pitkällä aikavälillä paranevan ja myös eroosiohaitat vähenevät.

Kevytmuokkauksella tarkoitetaan yleensä menetelmiä, joissa maan perusmuokkaus tehdään muuten kuin kyntämällä. Maata siirretään mahdollisimman vähän ja kasvinjätteet mullataan maan pintakerroksiin. Energian ja ajan kulutus pinta-alayksikköä kohti laskee kyntöviljelyyn verrattuna.

Kevytmuokkauksen laadulle asetettavat vaatimukset ovat pääpiirtein samat kuin kynnössä. Maan pitää olla muokkauksen jälkeen tasainen, eivätkä kasvinjätteet saa häiritä tulevia viljelytoimia. Jokainen pellon kohta tulee olla käsitelty.

Muokkauksen seurauksena pellon tulisi olla sellaisessa kunnossa, että se kestää sään vaikutukset. Pintavesien liikkeet tulee järjestää niin, että mahdollisimman vähän maa-ainesta huuhtoutuu pellolta pois.

Kevytmuokkaus kannattaa tehdä vain, jos se ei heikennä jo saavutettua parantumista maan rakenteessa. Madonreiät, juurikanavat ynnä muut saavutetut edut tulisi pyrkiä mahdollisuuksien mukaan säilyttämään. Huonoissa oloissa ei kannata lähteä muokkaamaan.

Mitä kevytmuokkaus saa maassa aikaan?

Kevytmuokkauksen edut tulevat näkyviin pitkällä aikavälillä. Tiukoilla savimailla voi tuntua, ettei parina ensimmäisenä vuotena tapahdu mitään positiivista kehitystä. Ainoa saavutettu hyöty on syysmuokkauskustannusten aleneminen.

Pitää kuitenkin malttaa, etsiä ja korjata mahdolliset virheet ja puutteet. Maan omat hyödylliset prosessit ovat vasta alullaan. Niitä on ruokittava taitavasti, jotta kehitys pääsee vauhtiin.

Nopeimmin näkyvä seuraus kevytmuokkauksesta on monien havaintojen mukaan matojen lisääntyminen. Yleisin laji tässä vaiheessa lienee peltoliero, joka liikkuu lähinnä vanhassa kyntökerroksessa.

Varsinaisia syväkuohkeuttajia, kastelieroja ei kynnetyssä maassa todennäköisesti paljon ole, mutta mikäli ne saavat tilaisuuden runsastua, pääsee muutos todella vauhtiin.

Kun kevytmuokkausta jatketaan, orgaanisen aineksen määrä pintakerroksessa kasvaa ja maan fysikaaliset ominaisuudet paranevat. Muokkaus helpottuu, maa sitoo paremmin kosteutta ja liettymisalttius vähenee.

Aikaa myöten tiivistymät jankossa alkavat hävitä. Tämä tapahtuu matojen toiminnan, kuivumishalkeilun ja kasvien juurten avulla. Maahan syntyy uudenlainen rakenne, jossa kasvien käytössä on entistä kyntökerrosta huomattavasti paksumpi siivu maata, parhaimmillaan metrin syvyyteen asti.

Oikein hoidettuna uusi rakenne on varsin kestävä. Muutos kestää tapauksesta riippuen parista vuodesta jopa kymmeneen, joten kärsivällisyyttä tarvitaan.

Oma kokemukseni asiasta on, että siirtymävaihetta voi helpottaa ja nopeuttaa viljelemällä syysviljaa ja muita syväjuurisia kasveja sekä tekemällä muokkaukset sopivan kuivissa oloissa. Ja pidättäytymällä kyntämisestä.

Kevytmuokkaus riittävän syvään ja sopivan kuivaan maahan

Hyvin kevytmuokattuun maahan on helppoa tehdä kunnollinen kylvöalusta. Huonosti kevytmuokattu pelto taas on keväällä hankalampi tapaus kuin kehnosti kynnetty. Äkeet ja kylvökoneet tukkeutuvat, eikä kokkareita saa hajalle kuin jyrsimellä.

Yleisimpiä virheitä kevytmuokkauksessa ovat liian pitkä sänki ja huonosti silputtu olki. Epätasainen työnjälki on yleinen ilmiö. Ongelmat johtuvat usein yrityksistä tehdä muokkaus liian märissä oloissa. Seurauksena on kasvinjätteiden heikko maatuminen syksyllä ja talvella, liettymistä sekä pintavaluntoja.

Liian matala muokkaus on pahasta. Sellainen työn jälki, jossa sänkirivit tököttävät pystyssä muokkauksen jälkeen ja vesi seisoo terän viilloissa, ei täytä hyvälle kevytmuokkaukselle asetettuja vaatimuksia. Sopiva syvyys lienee noin 10 -15 senttiä.

Rikat ja taudit on mahdollista hallita

Rikkakasvien ja tautien hallintaan on kiinnitettävä enemmän huomiota kuin kyntäen viljeltäessä. Juolavehnän, ohdakkeen ja muiden monivuotisten juuririkkakasvien lisääntymiseen on syytä varautua. Syksyllä orastuvat ja talvehtivat rikat saattavat muodostua todelliseksi riesaksi.

Kevennetty muokkaus lisää kasvitauteja, mikäli esikasvin olkijätteissä on paljon tauteja, jotka voivat saastuttaa seuraavan kasvin. Tautien leviäminen vähenee kun kasvinjätteet ehtivät lahota jo syksyllä. Lyhyt sänki ja olkisilppu nopeuttavat maatumista, samoin riittävä kosteus.

Myöhäistä muokkausta tulisi siten välttää. Lahoaminen ei ehdi alkaa ja taudit pystyvät talvehtimaan. Viileä syksy luonnollisesti lisää tautivaaraa seuraavalla kasvukaudella, koska hajoaminen on luonnostaan hidasta.

Joskus on kuitenkin kynnettävä

Kuivikelannan multaaminen ja nurmen lopettaminen edellyttävät yleensä kyntöä, mutta muuten kyntöä kevytmuokkaukseen siirretyillä mailla tulisi välttää. Maan rakenteen kannalta kyntö merkitsee paluuta miltei lähtöruutuun. Juurikanavien ja madonreikien verkosto katkaistaan ja kuohkea pintamulta käännetään syvälle.

Tietoa siitä, miten nopeasti kevytmuokattu maa toipuu kynnöstä, ei ole. Jos kyntö tehdään hyvissä oloissa, eikä maata enempiä tiivistetä, palautuminen lienee melko nopeaa. Kahtena peräkkäisenä vuonna ei kuitenkaan saisi kyntää, jos kevytmuokkausrakenteen mielii maassa säilyttää.

MTT:n tutkimuksissa takavuosina todettiin, että kalkitus ei välttämättä vaadi kyntöä, mutta kalkita kannattaisi useammin ja pienemmällä määrällä. Jos maa kuitenkin kynnetään, niin kalkitus kannattaa tietysti yhdistää tähän vaiheeseen kalkin riittävän sekoittumisen varmistamiseksi.

 

Teksti: Olli Alikärri
S-posti: 

 

| Sivun alkuun | Sisältö | Palaute | Uutiset | www.pellervo.fi |