Maailman ruokkiminen
Toimitusta lähestyi opiskelija, ammattikorkeakoulun kolmannelta vuosikurssilta. Hän tarjosi julkaistavaksi kirjoittamaansa juttua "Kuinka tämä maailma ruokitaan". Juttu oli aivan kelvollinen ja voitte lukea sen huhtikuun Maatilan Pellervosta.
Kirjoituksen silmäily antoi aiheen varsin laajakantoiseen pohdintaan. Se, että ammattikorkeakoulun maaseutuelinkeinojen koulutusohjelmassa on opintojakso "Maailman ruokkiminen", jolle tämäkin opiskelija oli osallistunut, on todella hyvä ja arvokas asia. Globaalisuus, maapalloistuminen, on päivän sana kaikilla aloilla. Ravinnon tarpeen tyydyttäminen on yhteistä kaikille maapallon ihmisille.
Tässäkin lehdessä on kymmeniä sivuja asiantuntijoiden tekstiä siitä, kuinka peltokasvien satoja voidaan lisätä sekä määrällisesti että laadullisesti. Viljelyn taso on meillä jo niin korkealla, että helppoa ei lisääminen ole, mutta jokainen viljelijä tekee parhaansa.
Maapallon väkimäärä lisääntyy huikeaa vauhtia, eikä sille kukaan tunnu mitään mahtavan. On siis yritettävä tuottaa enemmän ja enemmän ruokaa, että kaikkien nälkä voitaisiin tyydyttää.
Hirvittävä ristiriita on siinä, että väestö kasvaa eniten sellaisilla alueilla, missä viljely on olosuhteiden takia vaikeaa, eivätkä taidotkaan aina ole kaksisia. Kun työt usein vielä tehdään käsipelillä, ei suuria satoja voi toivoa.
Avustusjärjestöt tekevät parhaansa ja paikallisesti on saavutettu hyviäkin tuloksia. Nälkä on kuitenkin lisääntymään päin. Sanonta "maailma on suuri slummi, missä on muutamia hyvinvoinnin keitaita" pitää paikkansa paremmin kuin koskaan.
Tilapäinen apu saavutettaisiin tietysti sillä, jos jollain mahtikäskyllä maapallon elintarvikkeet voitaisiin jakaa tasan kaikille. Ensinnäkin se on teoriaa ja toiseksi, kun ihminen on se mikä on, niin seuraavana aamuna jako olisi taas sekaisin.
Näyttää siis vääjäämättä siltä, että maanviljelijät häviävät pirttiviljelijöille ja maapallo ajautuu kohti katastrofia. Ratkaisuja voidaan lykätä, mutta jossain vaiheessa ne on jonkun tehtävä. Kun pelastusvene on täynnä, se on täynnä. Yksi lisää ja kaikki hukkuvat.
Luonnonmukaisuus on tänä päivänä valttia. Mitä se itse asiassa todellisuudessa on? Eläimet eivät osaa ajatella, mutta luonto osaa. Jokaisella oliolla on omat saalistajansa, jotka pitävät huolen siitä, että kannat pysyvät kurissa. Syö tai tule syödyksi, siinä luonnon etiikka.
Ihminen on luonnolle kovempi pala. Jossain vaiheessa tämä outo mutantti keksi ryhtyä käyttämään työkaluja ja metsästämään porukassa. Loppu onkin historiaa.
Ei luonto kuitenkaan hellitä. Sillä on aikaa, eikä eettinen pohdiskelu ole rasitteena. Kehityksen alla olevat uudet bakteeri- ja viruskannat tulevat lyömään ihmislajin poppamiehet ällikällä. Ei tätä pidä ihmetellä. Luonto toimii omalla johdonmukaisuudellaan.
Luonnotonta sensijaan on ihmisen toiminta. Eettinen hurskastelu on vallalla ja kurjuus lisääntyy.
Näin epäortodoksisiin pohdiskeluihin johti opiskelijan kirje.
Mihin taistelumme luontoa vastaan johtaakaan, on ravinnon tuottaminen kuitenkin välttämätöntä viimeiseen asti, silloinkin, kun kännyköistä jo virta loppuu.
Martti Seppänen
Teksti:
| Sivun alkuun | Sisältö | Palaute | Uutiset | www.pellervo.fi |