Näennäisviljelyn uhka torjuttava
Jotkut viljelijät ovat laskelmissaan päätyneet sellaisiin lopputulemiin, että niin sanottu näennäisviljely olisi heidän tapauksessaan edullisin ratkaisu taloudellisessa mielessä. Näin saattaa määrätyissä tapauksissa ollakin, mutta oikein se ei voi olla.
Näennäisviljely on häpeä sekä maata että viljelijän ammattia kohtaan. Viranomaisten on kiireesti rukattava ohjeensa siihen malliin, että kyseinen menettelytapa käy taatusti kannattamattomaksi.
Pellot ja viljelytaidot on pidettävä huippukunnossa. Suomi on maailman ainoa maa, missä tuotetun viljan reitti voidaan jäljittää maatilalle asti viiden hehtaarin tarkkuudella. Tämä on sellainen tekijä, jonka arvo nousee kohisten.
Nälkä ja kurjistuminen lisääntyy maapallolla kaiken aikaa, eikä ole muuta vaihtoehtoa, kuin ruokkia puutteenalaiset heidän omille kotikonnuilleen, maksoi mitä maksoi. Toisaalta rahankin merkitys on vähenemässä ja kautta ihmiskunnan leviämässä uusi, armeliaampi ajatustapa, varsinkin nuorten keskuudessa.
Silmät ovat aukeamassa muutenkin, kun ns. sivistynyttä maailmaa liippaavat yhä lähempää uudet sairaudet, eläin- ja kasvitaudit, luonnon tuhoutuminen ja terrorismi. On kertakaikkiaan pakko reagoida, jos aiomme säilyttää edes kohtuullisen osan luomastamme hyvinvoinnista.
Unionin tuomaa paperisotaa on paheksuttu monella suulla ja kynällä, mutta asiaan on toinenkin kanta. Sen toi ilmi esimerkiksi maanviljelijä ja laatukouluttaja Timo Jaakkola äskettäin Agrimarketin viljaseminaarissa.
Hän kehotti käymään ullakolla perehtymässä isoisän viljelymuistiinpanoihin ja suunnitelmiin ja työnkuvauksiin. Niissä on paljon oppimista nimenomaan siltä kannalta, millä tyylillä tilaa johdetaan.
Laatujärjestelmä, jota Jaakkola esitteli, on itse asiassa maatilayrityksen johtamismalli. Se pitää sisällään kaikki hyvän yritysjohtamisen elementit: tavoitteellisuuden, resurssien hallinnan, tuotantoprosessien hallinnan, ostojen hallinnan, myynnin ja markkinoinnin, toiminnan mittaamisen ja arvioinnin sekä toiminnan jatkuvan parantamisen.
Vähemmän kuin yhdellä tilalla kymmenestä on määriteltynä selkeät ja mitattavat toiminnan tavoitteet, ostojen valvonta on asia, jota ei ole edes ajateltu, yli puolet tiloista aloitti viljelykirjanpidon vasta ympäristötuen velvoittamana, vain joka kymmenes viljatila on ennen laatukoulutusta pitänyt varastokirjanpitoa, juuri kukaan ei ole laskenut viljakilon tuotantokustannusta omalla tilallaan ja koska tavoitteita ei ole täsmällisesti kirjattu, ei myöskään toiminnan arviointia ole useimmilla tiloilla harrastettu.
Näin latasi Jaakkola ja salintäysi viljelijöitä kuunteli vakavana.
Laatujärjestelmä palkitsee taloudellisesti monin tavoin. Jaakkola otti esimerkiksi ostot. Hän vakuutti, että tekemällä ostot huolellisesti ja oikein voidaan säästää viisi prosenttia kustannuksista. Se on paljon.
Suomalainen on yleensäkin huono ostaja, joka ei osaa tai kehtaa vaatia. Tyydytään huonoon tavaraan ja huonoon palveluun. Ei tehdä kirjallisia sopimuksia. Äänestetään jaloilla, mutta ei anneta palautetta.
Jaakkola muistutti vielä toiminnan arvioinnin ja mittaamisen merkityksestä: Kaikkea, mitä voit mitata, voit parantaa.
Martti Seppänen
Teksti:
| Sivun alkuun | Sisältö | Palaute | Uutiset | www.pellervo.fi |