Viirutautikoekin osoittaa peittauksen lisäedun
Hyvätä näyttävä siemen kannattaa aina peitata

Viljelijä muistaa aina edellisen vuoden kokemukset parhaiten. Viime kesä oli miltei koko maassa normaalia kuivempi, jolloin laikku- ja viirutauteja esiintyi viljassa normaalia vähemmän. Jyvistä tuli kuivuudesta huolimatta enimmäkseen kookkaita ja hyvännäköisiä.

"Mitä paremman näköistä siemeneksi tarkoitettu tavara on, sitä enemmän lisäsatoa siitä on peittauksella odotettavissa", tutkija Asko Hannukkala Kasvisuojelulaitokselta Jokioisista vakuuttaa.

Hannukkala korostaa, että peittaus ei suinkaan yksin riitä. Viljanviljelyn lopputulos riippuu useiden tekijöiden summasta. Jos siemen on jo alkujaan huonoa ja kevättöissä hutiloidaan, ei uhraus kasvinsuojeluunkaan enää tilannetta pelasta.

Kokonaisuus ratkaisee onnistumisen
Jokioisten kokeet puhuvat vääjäämätöntä kieltään peittauksen kannattavuuden puolesta. Viimeiseen kymmenlukuun mahtuu monenlaisia vuosia, mutta jokaisena niistä peittaukseen uhratut markat on saatu lisäsadon muodossa reilusti takaisin. Neljänä vuotena kuudesta lisäsadon arvo on ollut vähintään kymmenkertainen peittauskuluihin verrattuna. Pienin hyöty saatiin juuri tautien kannalta edullisena viime vuotena, mutta sekin maksoi "vakuutusmaksun" takaisin.

Kaupansiemen on nykyään miltei poikkeuksetta peitattua. Parantamisen varaa sen sijaan on kotoisen siemenen puolella. On ilman muuta selvää, että siemen yleensä valitaan parhailta lohkoilta. "Kookkaan siemenen luontainen sadontuottokyky on hyvä ja niin myös peittauksen antama suhteellinen sadonlisä on kilomääräisesti suurin", tutkija Hannukkala todistelee. Toisaalta: mitä paremmin taudit onnistutaan torjumaan, sitä kookkaampia jyviä pellosta saadaan.

Peittaus on täsmätorjuntaa
Viljojen kasvitaudit johtuvat useista eri syistä. Ongelmaa on lisännyt viljelyn yksipuolistuminen. Asko Hannukkala pitää suurimpana uhkana ohran lehtilaikkua, eteläisessä Suomessa lähinnä verkkolaikkua ja pohjoisessa rengaslaikkua. Viirutautia esiintyy ympäri maata.

Lajike-eroja on selvästi sairastumisherkkyydessä havaittavissa, mutta ne eivät ole niin merkittäviä, että ne parhaassakaan tapauksessa vapauttaisivat peittaustarpeesta. Vuoden sääoloilla on selvä vaikutus tautien puhkeamiseen. Kasvukauden säähän ei ihminen voi ainakaan toistaiseksi vaikuttaa, mutta siihen voi ennakkoon varautua. Peittaus on siinä mielessä eräänlainen sadon vakuutus pahimman varalle.

Yhteistä edellä mainituille taudeille on se, että ne siirtyvät uuteen satoon useimmiten siementen kautta. Tautien aiheuttajat ovat pesiytyneet siemeniin, joista ne tarttuvat varttuvaan ituun, oraaseen ja lopulta koko kasviin. Laikut ja viirut pienentävät lehden yhteyttävää pinta-alaa, vähentävät tärkkelyksen syntymistä ja keventävät tähkää, jyviä ja sitä kautta koko satoa.

Koska tautilähteet ovat siemenessä, niin peittausaine puree juuri siihen kohteeseen, mihin sen pitääkin. Siemenen kuoriosaan majoittuneet taudinaiheuttajat ovat suojattomia peittausainetta vastaan. Tietenkin tauteja voidaan torjua vielä ruiskutuksinkin, mutta kohdistus on selvästi vaikeampaa ja kalliimpaa kuin peittaus. "Peittauksen kustannus vastaa karkeasti laskien sataa kiloa viljaa, kun taas ruiskutus maksaa noin kolme kertaa enemmän ja tulos jälkimmäisessä tapauksessa on epävarmempi", Hannukkala pohdiskelee. Peittaus kannattaa tehdä siis joka vuosi ja ruiskutus harkinnan mukaan.

Peittaus ja ruiskutus eivät ole toistensa vaihtoehtoja. Edellinen on kuitenkin useista syistä selvästi jälkimmäistä helpommin perusteltavissa. Se on riskitöntä täsmätorjuntaa oikeaan paikkaan.

Hyödyn määrä vaihtelee vuodesta riippuen
Voidaan sanoa, että taudinaiheuttajat ovat joka vuosi olemassa, mutta niiden aiheuttama tuho riippuu monista tekijöistä, kuten säästä, lajikkeesta ja ennen kaikkea torjunnan onnistumisesta.

Hannukkala kehottaa pitämään hyvinä vuosina tuotettua satoa varastossa pahan päivän varalle sen verran, että voi kunnostaa siitä siementä tilalleen useampana kuin yhtenä vuotena.

Verkkolaikulle herkkiä ovat Hannukkalan havaintojen mukaan ainakin seuraavat lajikkeet: Prisma, Kymppi, Agneta ja Artturi. Niitä vastustuskykyisempi on uusista lajikkeista Saana. Viirutautiin näyttävät sairastuvan muita herkemmin mm. Rolfi, Thule, Pokko, Loviisa, Botnia, Arve ja Artturi. Mutta nämä herkkyydet eivät estä muuten hyvien lajikkeiden käyttöä, koska taudit voidaan peittauksella tehokkaasti torjua.

Peittauksen merkitys korostuu, kun vertaillaan Jokioisten koetuloksia kuutena 1990-luvun vuotena. Kuten muistetaan, vuosi 1999 oli etenkin eteläosassa maata vähäsateinen, kun taas sitä edellinen kasvukausi 1998 oli erittäin sateinen. Oheisessa koesarjassa peittaus on tehty imatsaliilia tehoaineenaan sisältävillä valmisteilla, joita ovat mm. Fungazil ja Baytan.

Kun tiedetään, että valmisteesta riippuen peittauksen ainekustannus on 50-70 mk hehtaaria kohti, voidaan päätellä, että markka peittaukseen antaa keskimäärin kymmenen takaisin. Myöskään työn menekki ei ole nykyään peittauksen esteenä, koska se käy vaivattomasti kylvön yhteydessä laatikkopeittauksena.

Verkkolaikun vaivaamia oraista oli sadekesänä 1998 peittaamattomilla siemenillä kylvetyillä ruuduilla yli 95 % ja peitatuilla alle 10 %, joten laikutkin onnistuttiin kiitettävästi toimenpiteellä torjumaan.

Peittausaineita on joka tarpeeseen
Viljojen peittaukseen rekisteröityjä kauppavalmisteita on tarjolla puolen toistakymmentä. Niissä on osittain samoja tehoaineita eri pitoisuuksina ja seoksina. Kasvinsuojeluoppaat ja pakkausten käyttöohjeet kertovat seikkaperäisesti, mitä tauteja vastaan ne tehoavat. Hyvissä oppaissa on myös kuvia tautien tuntomerkeistä.

Siemeneksi tarkoitetusta erästä voidaan tietenkin ottaa näyte ja teettää siitä Kasvintuotannon Tarkastuskeskuksessa peittaustarvetutkimus. Sen hinta on parisen sataa markkaa. "Selvintä on kuitenkin suoralta kädeltä valita peittaus, koska sen hyöty on aina kiistaton", tuotepäällikkö Petri Lintukangas Berner Oy:n kasvinsuojeluosastolta neuvoo.

Viiru- ja laikkutauteihin tehoaa Lintukankaan mukaan esimerkiksi pelkkää imatsaliilia sisältävä valmiste, Fungazil A25. Mikäli halutaan varmistua myös lentonoen torjunnasta, voi valita edellistä hieman kalliimman aineen, joka sisältää lisäksi triadimenolia. Sen kauppanimi on Baytan I. Kauran avonokea vastaan Lintukangas suosittelee Prelude 20 LF-valmistetta, jonka tehoaine on prokloratsi.

"Jos ei varmuudella tiedä piilevää tautitilannetta, on varminta käyttää kahta tehoainetta sisältävää valmistetta, koska hintaero hyötyyn nähden on merkityksetön".

Kasvitautien suhteen "riskiryhmään" Petri Lintukangas lukee viljanviljelyyn erikoistuneet suurehkot tilat, jotka ovat siirtyneet kevennettyyn muokkaukseen. "Pintaan jääneet lahoamattomat kasvijätteet levittävät laikkutautien aiheuttajia", hän varoittaa. Peittauksen torjuntavaikutus ulottuu vielä orasasteelle saakka niin kauan, kunnes kasvusto voimistuu vastustuskykyiseksi.

Teksti: Matti Latvala
S-posti:

| Sivun alkuun | Sisältö | Palaute | Uutiset | www.pellervo.fi |