Rypsin kasvutavan tunteminen
avain hyvään satoon

Jokainen viljelijä tietää, miltä hyvä viljakasvusto näyttää. Mutta millainen on hyvä rypsikasvusto? Tämä ei olekaan yhtä selvää. Usein kollegoilta kuulee, että rypsi näytti aika surkealta, mutta tuli hyvä sato. Melkein yhtä yleistä on sadattelu, kun lakoisesta puolitoistametrisestä pöheiköstä ei kertynytkään mustaa laarin täydeltä, vaikka odotukset olivat hirmuiset.

Sekä koetulokset että käytäntö ovat osoittaneet, että parhaat rypsisadot saadaan kooltaan keskikokoisista kasvustoista. Hyvä rypsikasvusto on vahvakortinen ja voimakkaasti haarova. Lituja on paksussa vyöhykkeessä, ei pelkästään varren yläosassa. Lidut ovat kookkaita ja niissä on paljon siemeniä. Kasvusto ei saa olla liian tiheä, sillä valon on päästävä tuleennuttamaan myös matalalla olevat lidut.

Isoissa ja rehevissä kasvustossa riittää kyllä purtavaa puimurille, mutta sato ei aina vastaa kasvuston ulkonäköä. Tähän on useita syitä.

Ylitiheät kasvustot lakoontuvat helposti. Vähäinenkin lako tuntuu pudottavan rypsin satoa varsin paljon. Lako pilaa myös sadon laatua rikkojen rehottaessa lakoontuneen kasvuston päällä.

Rehevässä kasvustossa taudit leviävät helposti alituisen kosteuden seurauksena. Ylemmän osan varjostuksesta johtuen kasvuston alemmissa osissa ei ole lituja lainkaan tai niiden sato jää vähäiseksi.

Öljykasvit muotoilevat itsensä kasvutilan mukaan
Öljykasvien kasvuston kokoa ja rakennetta on mahdollista säädellä parhaan mahdollisen satotuloksen saavuttamiseksi. Tämä perustuu öljykasvien erittäin vahvaan kykyyn muunnella muotoaan tilanteen mukaan. Ilmiötä kutsutaan kompensaatiokyvyksi.

Jos kasvutilaa on riittävästi, rypsi tuottaa runsaasti haaroja yksilöä kohti. Pienemmässä tilassa kasvi kompensoi haarojen puutetta tekemällä enemmän lituja yhtä haaraa kohti ja varren pituus kasvaa. Pientä litumäärää voidaan korvata suurella siemenmäärällä lidussa ja lopuksi myös siemenen koko voi vaihdella tilanteen mukaan.

Myös rypsin ravinteiden ottorytmi poikkeaa siitä, mihin viljoilla on totuttu. Öljykasvit käyttävät suuren osan ravinteista nopean kasvun vaiheessa, joka alkaa ruusukevaiheesta ennen kukintaa ja päättyy litujen muodostuttua. Taimivaiheessa ravinteiden otto on vähäistä, mutta starttifosforista rypsi kiistatta hyötyy.

Tärkeimmät kasvuston rakenteeseen ja satoon vaikuttavat tekijät ovat kasvutiheys ja ravinteiden, erityisesti typen saatavuus. Peltomittakaavan keinot säätelyssä ovat sopivan kylvömäärän valinta ja typpilannoituksen tarkentaminen.

Mieluummin liian harva kuin liian tiheä kylvö
Taimivaiheessa harvalta näyttävässä rypsikasvustossa on mahdollista tuottaa isoja satoja. Havainnon voi varmistaa laskemalla puinnin jälkeen rypsin sängestä, kuinka monta kasviyksilöä on lopulta jäänyt rivimetrille. Ei niitä siellä kovin runsaasti ole. Kylvötiheyden huomioon ottaen todella vähän.

Riittävän harvalla kylvöllä voidaan estää jo alkuunsa ylitiheän kasvuston muodostuminen. Sopiva kasvutiheys rypsille on noin 160-180 kasvia neliömetrille. Itämisoloista riippuen tähän päästään noin 250 siemenen kylvötiheydellä neliömetrille. Hehtaarille tarvitaan siten 6-9 kiloa siementä.

Käytännön kokemuksena voidaan todeta, että edellä esitetty riittää, kun maa ja muokkaus ovat kunnossa. Mitä paremmat edellytykset itämiselle ovat, sitä pienempää siemenmäärää voidaan käyttää.

Eurooppalaisessa mittakaavassa meikäläiset siemenmäärät ovat vielä huikean korkeita. Englantilaiset viljelijät kylvävät hybridirapsia kolmesta viiteen kiloa hehtaarille. Kasvutiheydessä tavoitellaan viittäkymmentä kasvia neliömetriä kohti - 16 yksilöä rivimetrillä. Kasvukausi on kuitenkin niin paljon pitempi, että kasvusto ehtii hyvin täyttää suurenkin tilan.

Pientä siemenmäärää käytettäessä taimettumisen nopeus on tärkeää. Jotta taimettuminen onnistuisi, kylvömuokkauksen on oltava tasainen ja matala. Maa on muokattava riittävän hienoksi.

Kylmä maa on myrkkyä rypsille. Ei sen takia, etteikö rypsi kylmässäkin taimettuisi, mutta kun rikat kerkiävät edelle. Rikkojen ruiskuttaminen ennen kylvöä triflurariinivalmisteilla kannattaisi liittää osaksi viljelytekniikkaa, vaikka se on usein vaikea toteuttaa kevään kiireissä. Ruiskutuskulut tulevat takaisin sadon parempana hintana - sen verran raskaasti ylimääräisistä siemenistä rokotetaan.

Typpi jaettuna
Kaikkea typpeä ei tarvitse eikä edes kannata lätkäistä heti keväällä maahan. Kevättyppiannoksen oikea mitoitus ja mahdollinen lisäys myöhemmin auttavat sekä talouden että kasvuston hallinnassa.

Kasvusto, joka on aikaisessa vaiheessa rehevä, voi muuttua liian tiheäksi ja lakoutua, mikäli kaikki typpi on annettu kerralla ja säät suosivat voimakasta kasvua. Aikainen lako on se tekijä, joka eniten vie satoa ja laatua alaspäin, joten sitä pitäisi välttää.

Kylvön yhteydessä kannattaa antaa vain sen verran typpeä kuin kasvusto varmasti sietää lakoontumatta. Savimailla tämä voi olla 100 kiloa hehtaarille, turvemailla 30 kiloa. Kylvötiheys vaikuttaa lakoontumisherkkyyteen siten, että harvat kylvökset kestävät lakoontumatta hiukan enemmän typpeä. Väljässä tilassa yksittäinen kasvi tekee lyhyemmän, mutta vahvemman varren ja haaroittuu enemmän.

Lisälannoituksen oikea ajankohta on ruusukevaiheessa ennen kukintaa, hiukan ennen kuin nopean kasvun vaihe alkaa. Kasvuston kunnosta ja sääoloista riippuen lisätypen määrä voi vaihdella nollasta kolmeenkymmeneen kiloon hehtaarille.

Mikäli sateita on odotettavissa, voidaan lisälannoitteena käyttää suomensalpietaria. Kuivuuden uhatessa ei salpietaria kannata levittää, koska liukeneminen viivästyy ja pahimmillaan lannoite hukkaantuu kokonaan.

Salpietaria halvempi vaihtoehto on urearuiskutus, jonka voi yhdistää kuoriaisten torjuntaan. Valmiiksi purkitettu typpiliuos sopii myös, joskin se on melko kallista. Purkkitypen etuna on ureaa parempi koostumus, sillä liuos sisältää urean ohella nitraatti- ja ammoniumtyppeä.

Voisiko vielä tehdä jotain?
Ylimääräisiin viljelytoimiin ei juuri ole innostusta rypsin nykyisillä hinnoilla. Tilanteen mukaan viljelijä voi kuitenkin harkita muutamia toimenpiteitä, mikäli tilanne pellolla uhkaa riistäytyä hallinnasta.

Tautien torjunta on kallista, mutta saattaa pelastaa paljon, mikäli säät suosivat pahkahomeen leviämistä kasvustossa. Englantilaiset viljelijät ovat havainneet joidenkin tautiaineiden toimivan jopa kasvunsääteiden tapaan ja parantavan tautien ohella myös laon kestoa.

Kemiallinen laon esto on mahdollista, jos alkaa näyttää siltä, että rypsi menee pitkin maita. Valmisteista Cerone on hyväksytty tähän tarkoitukseen. Suomalaiset öljynpuristamot eivät kuitenkaan pidä ruiskutuksista - syynä ovat laonestoaineiden jäämät.

Teksti: Olli Alikärri
S-posti:

| Sivun alkuun | Sisältö | Palaute | Uutiset | www.pellervo.fi |