Eläinten terveydenhuolto on opeteltava tarkkaan kolmivaihekasvatuksessa

Suunnitelmallinen eläinterveydenhuolto on tärkeä osa ternivasikoiden kasvatusta. Pikkuvasikalla on "lastentautinsa", joihin on syytä varautua. Hyvä alkuhoito syntymätilalla on tärkeä osa ternivasikan terveydenhuoltoa, välikasvattamossa taas tärkeää on tilanteen huolellinen seuranta ja varhainen ongelmiin puuttuminen.

Ternivasikka eroaa tavanomaisesta välitysvasikasta monin tavoin. Sen vastustuskyky ulkomaailman tarttuvia taudinaiheuttajia vastaan perustuu kokonaan hyvälaatuisen ternimaidon saantiin.

Toisaalta pariviikkoisella vasikalla on vähemmän erilaisia piileviä taudinaiheuttajia kuin vanhemmalla vasikalla, joten ternivasikkaryhmä voidaan koota tartuntojen suhteen puhtaammaksi ryhmäksi kuin vanhemmat vasikat. Siksi myös ternivasikoiden kuljetus tapahtuu erillisellä kyydillä, jossa ei ole mukana tavanomaisia välitysvasikoita.

Ternivasikan hoito syntymätilalla
Oikea ternimaitojuotto on vasikan paras sairaus- ja henkivakuutus, jonka syntymätila voi lähtevälle vasikalle antaa. Ternivasikan myynti edellyttää lähtötilalta:

- ensimmäistä ternimaitojuottoa neljän tunnin sisällä vasikan syntymästä. Maidon tulee olla peräisin lehmän ensimmäisestä lypsykerrasta.

- 4-6 litraa ternimaitoa vasikan ensimmäisen elinvuorokauden aikana jaettuna 3-4 juottokertaan.

- emänsä kanssa poikimakarsinassa olevan vasikan imemismahdollisuudesta huolehtimisesta. On katsottava että emä antaa vasikan imeä ja vasikka löytää vetimet.

- emän maidon juottoa seuraavina kolmena päivänä, jonka jälkeen voidaan siirtyä myös muun lehmän täysmaitoon (emän välimaitoa voi myös hapattaa ja käyttää vasikan loppuajan juottoon).

- täysmaitojuoton jatkamista välityspäivään asti, mieluiten tuttisangosta.

- välityspäivän maitoannoksen pienentämistä. Aamulla annetaan vain puolet tavanomaisesta annoksesta, lisäksi pidetään tarjolla puhdasta vettä.

Kolostrometri on ternimaidon vasta-ainemääritykseen tarkoitettu mittari. Kolostrometri on hyvä apuväline silloin, kun halutaan varmistaa, että vasikka saa ternimaidon mukana riittävästi vasta-aineita. Kolostrometrejä voi tilata Lihakunnasta numerosta (017) 156 404 hintaan 340 markkaa + alv + postikulut.

Napa on vastasyntyneen vasikan arin kohta. Jotta vältytään napatulehdukselta, vasikka pannaan syntymän jälkeen hyvin oljilla kuivitettuun, puhtaaseen karsinaan. Napa puhdistetaan huolellisesti jodipitoisella desinfektioaineella. Desinfektio nopeuttaa navan kuivumista.

Vasikka voidaan ottaa kuljetettavaksi vasta kun napa on parantunut ja kuivunut napavarsi irronnut. Käytännössä se tapahtuu noin kahden viikon ikäisenä.

Vasikalle tehdään lähtö- ja tulotarkastus
Ensimmäisistä ternivasikkakuljetuksista saadun kokemuksen perusteella vasikat pärjäävät kuljetuksen ajan hyvin. Kuljetuksen enimmäisaika on kahdeksan tuntia. Se vaatii reitin huolellista suunnittelua ja joskus kyydissä olevien vasikoiden viemistä välikasvattamoon kesken päivän keräilyn.

Kyytiin otettaessa automies tarkastaa, että napavarsi on irronnut ja vasikka on pirteä, liikkuu hyvin ja on yleiskunnoltaan normaali. Vasikka punnitaan aina, jos on epäiltävissä, että se ei täytä vähimmäispainorajaa (sonnivasikat 40 kiloa, lehmävasikat 38 kiloa).

Kun vasikat puretaan autosta välikasvattamoon, ne otetaan yksitellen sisään. Tällöin vielä kiinnitetään huomiota eläimen yleiskuntoon (selän pyöreys, takajalkojen lihakset), liikkumiseen, nivelturvotuksiin, napaan, mahdolliseen ripuliin ja karvanlähtöön. Jos vasikassa on epäilyttäviä oireita, se pannaan tarkkailuun eristyskarsinaan. Eristyskarsinassa juotto järjestetään tuttisangosta.

Tulon jälkeen vasikka ohjataan vesikupille tai -nipalle, koska kuljetuksen jälkeen vasikat ovat yleensä janoisia. Hapanjuotto aloitetaan tuloa seuraavana päivänä. Tulopäivänä pidetään tarjolla vettä ja heinää.

Nupoutus, eläinlääkärin tarkastus ja salmonellanäyte
Nupoutus voidaan tehdä vajaa viikko tulon jälkeen, jolloin kuljetuksesta johtuva stressi on tasoittunut.

Eläinlääkärin suorittamana nupoutukseen voidaan liittää puudutus ja haluttaessa myös vasikan rauhoitus. Kun vasikat otetaan yksitellen kiinni, eläinlääkäri voi vielä arvioida vasikan kuntoa ja tarkastaa eläimen napa- ja niveltulehdusten varalta.

Samalla voidaan ottaa ulostenäytteet salmonella- ja yhteisnäytetutkimusta varten.

Vasikoiden tarkkailu, sairauskirjanpito ja eristys
Ryhmässä olevien vasikoiden terveydenhuollon kulmakivi on eläinten tarkkailu. Vähintään kahdesti päivässä vasikoiden seurantaan tulee varata aikaa niin, että poikkeavat oireet (erityisesti väsymys, ripuli ja yskiminen) voidaan havaita.

Epäilyttävät tapaukset (päivämäärä, korvanumero, oireet) merkitään ylös navetassa olevaan vihkoon, otetaan tarkempaan tarkastukseen (esim. lämmönmittaus) ja tarvittaessa eristetään muista vasikoista. Yskivistä, kuumeisista tai muuten alakuloisista vasikoista otetaan yhteys eläinlääkäriin. Ripulivasikat otetaan eristyskarsinaan.

Mikäli ripuli on veristä, otetaan välittömästi yhteys eläinlääkäriin. Kaikki lääkitykset ja muut hoitotoimenpiteet merkitään ylös navetassa olevaan vihkoon.

Tärkeää on, etteivät sairaudet pitkity tai leviä vasikasta toiseen sen vuoksi, että niitä ei huomata tai että niihin ei ajoissa puututa. Sairas vasikka tulisi eristää muista vasikoista.

Eristystilan sijainti riippuu navetassa olevista mahdollisuuksista. Vähimmäisvaatimuksena on, että tällainen tila on varattuna, se on lämmin (vähintään 12 astetta, mieluummin 15 astetta), hyvin kuivitettu ja siinä on erillinen ruokinta- ja juottomahdollisuus. Uloste ei saa joutua muiden vasikoiden ulottuville ja suora sierainkosketus pitää estää.

Eristystilan ja sen rakenteiden pitää olla puhdistettavia ja tarvittaessa desinfioitavia. Erityisesti tartunnallisia ripulin aiheuttajia (bakteerit, virukset, loiset) erittyy ripuliulosteessa suuria määriä, ja jos vasikka on muiden joukossa, myös terveet vasikat joutuvat alttiiksi lisääntyneelle tartuntapaineelle. Hengitystietulehduksissa taas on vaarana, että yhteisellä tutilla käynti levittää tartunnanaiheuttajia vasikan nielusta toisen vasikan nieluun.

Eristyksessä olevaa vasikkaa voidaan tarkkailla paremmin, sen ruokahalua ja juomista voidaan seurata ja hoitotoimenpiteet, esimerkiksi lääkitys, on helpompi toteuttaa. Pienellä vasikalla ei ole ruumiissaan paljoakaan vararavintoa, ja jo lyhytkin syömättömyys voi vaikuttaa voimakkaasti sen yleiskuntoon. Ripulivasikalla tulee lisäksi helposti neste- ja elektrolyyttivajausta, ellei ylimääräisestä nesteen annosta huolehdita päivittäin.

Kuolinsyyt selvitettävä
Joskus joku vasikka kuolee, sitä ei voi estää. Vasikoiden kuolinsyyt tulisi epäselvissä tapauksissa selvittää. Raadonavauksissa saadaan usein arvokasta tietoa tartunnallisista taudinaiheuttajista, jolloin ehkäisy- ja lääkitystoimenpiteet voidaan jatkossa suunnata oikein.

Raadonavauksia tekevät EELA:n (Eläinlääkintä- ja elintarvikelaitos) laboratoriot, joihin voi ottaa yhteyttä joko suoraan tai eläinlääkärin välityksellä. Lihakunta maksaa välittämiensä vasikoiden raadonavaukset EELA:ssa.

Hengitystietulehdus suurin tautiuhka välikasvattamossa
Pienten vasikoiden sairaudet ovat usein tulehdusperäisiä, mutta eivät välttämättä tarttuvia. Napa- ja niveltulehdukset ovat yleensä yksittäisen vasikan ongelmia ja syyt ovat usein löydettävissä heikosta hygieniasta tai puutteellisesta kuivituksesta. Ripuli taas voi olla ruokinnallista tai tartunnallista alkuperää.

Ruokinnallinen ripuli voi liittyä äkilliseen ruokinnan muutokseen, sopimattomaan tai pilaantuneeseen rehuun tai esimerkiksi juomakuppien ulostesaastutukseen.

Tartunnallinen ripuli yli kaksiviikkoisilla on tavallisimmin rotaviruksen, kryptosporidin tai kokkidien aiheuttama.

Ulostenäytteestä tehty tutkimus on avuksi aiheuttajan selvittelyssä. Näytteitä tutkitaan EELA:n Kuopion aluelaboratoriossa. Ensimmäiset kokemukset välikasvattamoiden ripulinaiheuttajista viittaavat siihen, että nimenomaan kokkidit voivat navettaympäristössä lisääntyessään aiheuttaa ongelmia.

Hengitystietulehdukset ovat ehkä suurin tautiuhka välikasvattamossa. Vasikan vastustuskykyyn vaikuttavat tekijät ovat tärkeitä tulehduksien synnyssä ja ehkäisyssä.

Jos navetta on kylmä, piimä on kylmää ja kuivitus ei toimi, vasikka joutuu käyttämään voimavaransa lämmönsäätelyyn. Tällöin vastustuskyky erilaisille viruksille ja mykoplasmoille voi laskea ja hengitystiesairaus ("vasikkaflunssa") puhjeta. Tauti leviää helposti vasikasta toiseen varsinkin kosteassa ja vetoisessa navettailmassa. Viruksen heikentämään keuhkokudokseen voivat taas iskeä normaalioloissa piilossa pysyvät bakteerit.

Jos bakteeritulehdusta ei hoideta ajoissa, keuhkoon voi muodostua märkäpesäkkeitä, joihin lääkkeet eivät enää pysty tunkeutumaan.

Yhteisellä tutilla käynti voi levittää bakteereja nielussa olevan märkäeritteen välityksellä vasikasta toiseen. Sen vuoksi hengitystietulehdusten ensioireeseen eli yskään tulee suhtautua vakavasti, vasikat pitää eristää ja lääkitä ajoissa. Ilmanvaihdon ongelmat - kylmyys, veto ja kosteus - pitää korjata. Lisälämpö on usein tarpeen. Myöskään vasikkaryhmien kokoa ei tule kasvattaa liian suureksi - tämänhetkisen tiedon valossa näyttää siltä, että 20-30 vasikan osastot voivat olla vielä hallittavissa.

Välikasvattamoon sopimus terveydenhuollosta
Hoitavan eläinlääkärin kanssa kannattaa sopia jo ennen vasikkaerän tuloa, milloin nupoutus ja tulotarkastus tehdään. Hänen kanssaan voi neuvotella myös muista yhteydenotoista tai säännöllisistä käynneistä.

Terveydenhuoltokäynnillä käydään läpi vasikoiden terveystilannetta tehtyjen muistiinpanojen, sen hetkisen tilanteen ja mahdollisten oireiden, lääkitysten ja ehkäisytoimenpiteiden osalta. Käynnillä selvitetään myös vasikoiden ruokintaa, käytettävissä olevia rehuja ja rehuhygieniaa.

Usein ulkopuolinen näkee isäntäväkeä selvemmin navetan riskitekijät, jotka voivat liittyä esimerkiksi kuivitukseen, ilmanvaihtoon tai tartuntatautien leviämiseen. Kun käynnin yhteydessä todetut asiat kirjataan ja mietitään yhdessä mahdollisia toimenpiteitä ja niiden toteutusaikataulua, sekä karjanhoitajalle että hoitavalle eläinlääkärille tulee realistinen käsitys sairauden ehkäisy- ja hoitomahdollisuuksista.

Maaseutukeskuksesta voi kysyä apua olosuhdekartoituksen tekemiseen, jolloin voidaan selvittää tarkemmin esimerkiksi ilmanvaihdossa olevia korjausmahdollisuuksia.

Tärkeintä terveydenhuollossa eivät ole kaavakkeet ja niiden täyttäminen, vaan eläinten perustarpeiden (ruoka, juoma, elinolosuhteet) varmistaminen, sairauksien nopea havaitseminen ja oikeat ja ajoissa tehdyt hoito- ja ehkäisytoimet.

Teksti: Pirjo Salmela, eläinlääkäri
S-posti: pirjo.salmela@lihakunta.fi

| Sivun alkuun | Sisältö | Palaute | Uutiset | www.pellervo.fi |