Pientareiden ruiskutus tulisi sallia joka toinen tai kolmas vuosi

Rikkaruohot leviävät pelloille käsittelemättömistä ojista ja pientareilta. Muitakin kasvinsuojelun ongelmia EU on tuonut mukanaan.
    Asiasta keskustelivat myyntipäällikkö Lasse Matikainen Berneriltä ja agronomi Antero Nikander Suomen ympäristökeskuksesta.

"Sanotaan, että ennen asiat olivat paljon paremmin kuin nykyisin. Tämä pitää paikkansa ainakin rikkakasvien torjunnan osalta", toteaa Lasse Matikainen.
    "Viime vuosikymmenellä pellot Suomessa hoidettiin tehokkaasti. Kaikki viljelytoimet tehtiin mahdollisimman hyvin ja ajallaan. Tämä vaikutti paitsi satoihin myös maaseudun maisemaan. Rypsipellot olivat puhtaita ja tasaisen keltaisia. Pahoja rikkakasviongelmia ei ollut."
    "Tänä päivänä tilanne on valitettavasti huomattavasti hankalampi", pahoittelee Matikainen.
    "Parina viime vuonna on ollut ongelmia jopa saada viljelijät riittävästi viljelemään rypsiä."
    Myös viljapuolella tilanne oli Matikaisen mukaan hallinnassa 1980-luvulla. Saatiin rikkakasveista ja taudeista puhtaita satoja.
    Keskimäärin katsoen tilanne oli parempi kuin tänä päivänä.

Näennäisviljely ei
saa yleistyä

"Kyllä nytkin määrätty osa viljelijöistä hoitaa hommansa hyvin, mutta valitettavasti mukaan on tullut jonkin verran niin sanottua näennäisviljelyä. Se vie keskiarvoa taaksepäin." Matikainen toteaa, että kasvinsuojelu on paitsi viljelykasvin ongelmien hoitoa, myös ennakoivaa toimintaa. Tällainen on esimerkiksi kesanto, jota on aina syytä olla viljelykierrossa mukana. Tietyt rikkakasvit voidaan hoitaa pois juuri kesannon avulla.
    "EU:n myötä tuli ympäristötuen ehtoihin sellainen sääntö, että ojanpientareita sen paremmin kuin itse ojankaan aluetta ei enää saa minkäänlaisella kemiallisella aineella missään vaiheessa käsitellä. Jos sen teet, menetät ympäristötuen."
    Kun tämä sääntö tuli, ei sitä alkuvaiheessa kovin paljon ihmetelty. Samanaikaisesti tutkimus ja neuvonta viestittivät, että nyt kun ollaan tässä uudessa EU-tilanteessa, ja tuotteiden hinnat ovat kovasti pudonneet, pitää kaikessa säästää kaikissa panostuksissa ja viljelyyn liittyvissä toimenpiteissä.
    "Viljelijät olivat jopa mielissään, että nyt ei enää tarvitse noita ojanpientareitakaan ruiskuttaa. Säästäähän siinäkin", muistaa Lasse Matikainen.
    Tämä on myöhemmässä vaiheessa hyvin pahasti kostautunut. Pajupuskat rehottavat ojissa, mikä ei tosin ole suurin ongelma, enemmänkin kauneusseikka. Monet juuri- ja siemenrikkakasvit kasvavat aivan vapaasti ojanpientareilla. Niitä ei käytännössä kesän aikana millään tavalla hävitetä.

Pientareiden
niitto on teoriaa

"On mahdollisuus ja jopa suositus, että ne voidaan niittää ja lisäksi sato tulee korjata pois. Tekisi mieli kysyä, että kuka on näin tehnyt ja yleensä voi lähteä tekemään", ihmettelee Matikainen ja toteaa, että se ei hänen mielestään millään lailla ole mahdollista.
    Ojanpientareista leviää ongelmia pellolle. Pahimpia ovat juuririkkakasvit, kuten ohdake ja valvatti.
    "Silloin kun ojanpientareita vielä sai ruiskuttaa ja se tehdiin glyfosaattivalmisteilla syksyllä, juolavehnä ja juuri- ja siemenrikkakasvit kuolivat. Seuraavana vuonna pientareet olivat erittäin mukavan näköisiä, kun sellaiset kasvit olivat lisääntyneet, jotka eivät ole ongelma viljelijälle, eivätkä levitä rikkakasvinsiemeniä hyötykasvipuolelle, kuten apilaa."
    "Suojakaistojen ruiskutuksissa on muistettava, ettei sitä tehdä aineilla, joille on määrätty tietty etäisyys vesistöstä, jota lähemmäksi ainetta ei saa levittää. Esimerkiksi glyfosaatti on aine, jota ei saisi käyttää kymmentä metriä lähempänä vesistöä. Jos toimii määräystä vastaan, joutuu tekemisiin torjunta-ainesäädösten kanssa", muistuttaa agronomi Antero Nikander Suomen ympärist"keskuksesta.
    Matikaisen mukaan on haluttu nähdä, että ojanpientareiden ruiskutuksilla luonnon kasvillisuutta kovasti muutetaan tai muuten viedään huonompaan suuntaan. Hänen mielestään sitä kyllä muutetaankin, mutta ei missään tapauksessa huonompaan suuntaan.
    Ympäristötukeen liittyy myös kasvupeitevaatimus, jossa edellytetään, että tilan pinta-alasta on kolmannes talven aikana kasvupeitteen alla, nurmena, syysviljana tai kultivoituna sänkimuokkauksena.
    Viljatiloilla ratkaisu on yleensä ollut syysmuokkaus eli kultivointi.
    "Kun maata ei ole voitu kyntää, on hyvin monessa tapauksessa ollut seurauksena varsin vaikeita tilanteita", pahoittelee Matikainen.
    "Saunakukka on syksyllä päässyt taimettumaan ja ollut keväällä muokkauksen aikaan jo melko kookkaassa kunnossa. Äkeen piikit kulkevat saunakukkayksilöiden välistä ja ne jatkavat kasvuaan heti keväästä lähtien. Keväällä kylvetty vilja jää isojen saunakukkayksilöiden varjoon."

Kyntämättömyys
tulee kalliiksi

"Normaali rikkakasvintorjunta ei niihin kovin hyvin tehoa. Jos tulosta halutaan saada, se vaatii entistä kalliimpien aineiden käyttöä ja viljelijälle aiheutuu lisäkustannuksia."
    Kynnön sijasta tehty sänkimuokkaus vaikuttaa myös satomäärään. Viime vuosi oli siinä suhteessa Matikaisen mielestä yksi pahimmista.
    Antero Nikander kertoo, että kun ympäristötukiohjelmaa ryhdyttiin valmistelemaan, pohjana oli EU:n ympäristötukiasetus. Sen pohjalta kukin maa voi laatia omat ohjelmansa.
    "Ehtojen pohjana oli maaseudun ympäristöohjelma. Se laatimisessa olivat niin tuottajat, maatalousministeriö kuin ympäristöministeriökin mukana, samoin neuvontajärjestö. Siinä määriteltiin hyvät viljelymenetelmät ja tukiehdot syntyivät niiden pohjaltaö, Nikander muistuttaa.
    "Suojakaistojen osalta valmisteleva työryhmä lähti paljon leveämmästä vaihtoehdosta. Poliittisella päätöksellä ne sitten kutistuivat valtaojien metriksi ja vesistöjen kolmeksi metriksi, mikä vaikeuttaa niiden käytännön hoitoa. Suojakaistojen osalta ehtoihin tuli, että niitä ei ole pakko niittää, mutta jos niittää, on sato korjattava pois. Sitä ei mietitty aivan loppuun asti. Ei ollut kanttia lähteä vaatimaan, että suojakaistat pitää hoitaa. Siinä tehtiin virhe", pahoittelee Nikander.
    "Tarkoitus oli, että pientareet ja suojakaistat olisi kunnolla perustettu suojaviljaan ja sitä ennen käsitelty Roundupilla, että rikkakasvit olisi saatu häviämään. Kovin moni ei näin tehnyt."
    Lasse Matikainen muistuttaa, että kun EU tuli kaikkine ongelmineen, viljelijän mielessä olivat kokonaistaloudelliset asiat. Ojanpientareet tuntuivat kovin pieneltä asialta kokonaistilanteessa. Kun mielessä oli se, että kustannuksia pitää säästää, ei varmaan kovin monella tullut mieleen, että ensin hävittäisi kasvuston pois ja sitten perustaisi nurmen. Silloinhan se olisi ollut paremmin hallittavissa ja tällä hetkellä olisi vähemmän ongelmia.
    Nikander toteaa, että asian piti olla kunnossa vasta seuraavan vuoden syksyyn mennessä, joten aikaa olisi kyllä ollut, jos vain asia olisi hoksattu tehdä.

Vihermassasta
liukenee ravinteita

"Nyt kun ojanpientareille ei tehdä mitään, siellä on paljon suurempi vihermassa kuin ennen, kun osa kasvustosta hävitettiin rikkakasveina.
    Tästä vihreästä massasta vapautuu ravinteita, jotka voivat kulkeutua veteen", arvelee Lasse Matikainen.
    Nikander vahvistaa, että on aivan selvä, että kasvusto pitäisi niittää ja korjata pois, jottei liukoisia ravinteita menisi veteen.
    Hänen mukaansa käytännön ongelmia ovat kaistan kapeus ja niiton ja korjuun suorittaminen.
    "Ne jäävät tekemättä ja kaista ei vähennä paljoakaan typen ja fosforin kulkeutumista vesistöön."
    "Ympäristötuen seurantaryhmässä on todettu rikkakasviongelma ja se, että ainakin pesäkekäsittelyn pitäisi olla mahdollista. Kun kesän aikana ryhdytään valmistelemaan uusia ehtoja seuraavalle viisivuotiskaudelle, pitää huolehtia, että rikkakasviasia tulee kuntoon", kertoo Antero Nikander.
    Matikainen ilmaisee tyytyväisyytensä siitä, että ne viranomaiset, jotka ovat olleet rajoitteita tekemässä, ovat nyt tunnustamassa, että virhe on tapahtunut ja siihen etsitään parannusta.
    Nikander kuitenkin muistuttaa, että päätökset tehtiin sen hetken tietämyksen mukaan.

Kasvinsuojelua
vain tarpeeseen

"Kasvinsuojeluaineita käytetään vain tarpeeseen, silloin kun ongelmia on. Valtakunnallinen tavoite on, että aineita pitää käyttää jatkossa entistä vähemmän. Nyt on kuitenkin aiheutettu tilanne, jossa viljelijän on käytettävä niitä entistä enemmän. Ei kai tämä voi olla Suomen Ympäristökeskuksenkaan tavoitteiden mukaista", ihmettelee Matikainen.
    "Me joudumme arvottamaan ravinteet, torjunta-aineet ja mahdolliset päästöt ilmaan. Se on jatkuvaa rajankäyntiä siitä, mitä milloinkin painotetaan. Jatkuvasti tulee uutta tutkimustietoa", selvittää Nikander.
    Suomen Ympäristökeskuksella ei ole hänen mukaansa muuta virallista roolia, kuin hyväksyttäviksi esitettyjen aineiden ympäristövaikutusten arvioiminen. Suomen ympäristökeskuksen mielestä aineita tulee käyttää järkevästi ja tarpeen mukaan ja lannoitukseenkin sidottuna.
    "Paha virhe oli ympäristötukeen liittyvät lannoituksen perustasot. Hyvin moni viljelijä pudotti lannoituksen perustasoon ja vasta nyt ollaan menossa satotason ja maan viljavuuden mukaiseen lannoitukseen. Sadot laskivat, kun lannoitusta pudotettiin liikaa", pahoittelee Antero Nikander.
    Matikainenkin vahvistaa, että monille viljelijöille tuli sellainen käsitys, että ei saa käyttää enempää kuin perustason verran lannoitteita.
    "Se käsitys istui kovin vahvassa", huokaa Nikander.

Fosforia liikaa
tai liian vähän

"Meillä on neljä tutkimusaluetta eri puolilla Suomea. Siellä seurataan lohkokohtaisesti tapahtumia ympäristötuen aikana. On käynyt ilmi, että missä esimerkiksi maan fosforiluku on ollut alhainen, siellä annetaan fosforia vieläkin paljon vähemmän kuin mitä saisi antaa.
    Missä taas on ollut korkeat fosforiluvut, fosforilannoitus on säilynyt runsaana ja tulee tosi kiire, että fosforilannoitus saadaan tasoitettua sallitulle tasolle. Etenkin karjanlannan ravinteita ei ole haluttu tai osattu laskea mukaan lannoitusmääriin.
    Joku pelko siinä on, että ei uskalleta toimia niin taloudellisesti kuin voisi. Ympäristötuen lannoitusehtojen ei pitäisi satotasoja laskea", Nikander pohtii.
    "Eräillä viljelijöillä on tullut haluttomuutta viljellä enää niin hyvin kuin joskus ennen. Heikentynyt kannattavuus on tuonut haluttomuuden. Ei lasketa sitä, että jos viljely uudessa tilanteessakin olisi niin ohjeenmukaista kuin mahdollista, niin tulos olisi parempi kuin se, että mennään vuosi kerrallaan eteenpäin ja saadaan tuet", sanoo Lasse Matikainen mielipiteenään.
    "Ei torjunta-aineiden käyttöä tulla tukiehdoilla rajoittamaan, ehkä

päinvastoin, kun käytetään tarkennettuja lannoitustasoja. On tehtävä kaikki voitava, että tulisi mahdollisimman hyvä sato talteen. Jos käytetään ylätason lannoitusta ja taudit ja lako vievät sadon niin typpi jää peltoon", kuvailee Nikander.

Virhe korjattava
kesken kauden

"Eikö tätä virheeksi osoittautunutta ojanpientareiden käsittelykieltoa voisi kumota kesken kauden", ehdottaa Matikainen.
    "Uusi kausi alkaa vuonna 2000. Maa- ja metsätalousministeriö voi muuttaa asioita kesken kauden ja on muuttanutkin. MM on antanut yleiskirjeen ympäristötuen perustuesta aina kun kylvöt jo ovat meneillään eli valitettavan myöhään. Siinä yhteydessä voi hoitaa, jos joku asia on rempallaan. Muutokset on hyväksyttävä Brysselissä, mikä pitkittää asiaa."
    "Kasvupeitteisyyshomma pyllähti, kun prosentti iskettiin siitä vaan, ja kun sitä ei oikein nurmella ja syysviljalla pystytty täyttämään, keksittiin kevennetty muokkaus. 30 prosentin raja oli Suomen itsensä määrittämä. Kevennetty muokkaus jäi määrittelemättä, paljonko kasvimassaa pitää olla. Se sidottiin menetelmään ja kultivointi on tässä asiassa pahimmillaan pahempaa kuin kyntö. Paikoin sänki ja kevätkyntö ovat korvanneet kultivoinnin. Viljelijä huomaa nopeasti, mikä sopii hänen tilalleen. Kultivointi sopii tietyille maalajeille ja tietyille isännille", toteaa Nikander.
    Kevätitoisten rikkakasvien osalta kultivointi ei Matikaisen mukaan ole ongelma mutta talvehtivat, kuten juuri saunakukka, ovat pahimmat. Varsinais-Suomessa ja Uudellamaalla on saunakukan siemenpankki pellossa melkoinen. Pohjoisempana tilanne on toinen, mutta siellähän kultivointia ei tarvitakaan.
    "Se oli poliittinen päätös, että kasvipeitevaatimus on vain A- ja B-alueilla", toteaa Antero Nikander.

Juolavehnä
lisääntyy nurmessa

"Vaikka suojakaistaa hoitaisi kuinka hyvin nurmena, joka tapauksessa juolavehnä lisääntyy ja kaikki rikkakasvit itse ojassa. Pitäisi päästä edes siihen, että koko alueen saisi ruiskuttaa joka toinen tai edes joka kolmas vuosi", toivoo Lasse Matikainen. Hän epäilee, että niittäminen jää tekemättä, siihen ei ole edes laitteita viljatiloilla. Niitto olisi tehtävä hyötykasvin kasvuaikana, jolloin jouduttaisiin sotkemaan kasvustoa.
    "Olisi mahdollista leventää kaista kolmesta metristä viiteen ja sitten voisi olla urakoitsijoita, jotka hoitaisivat kasvuston korjuun", ehdottaa Nikander.
    Matikainen valittaa, että se tulisi viljelijälle kalliiksi. "Perustukeen on laskettu tästä aiheutuvia kustannuksia sekä perustamisesta että hoidosta. EU:hun päin olisi hyvä, mitä enemmän olisi kustannuksia, niin tukitaso säilyisi korkeampana jatkossa",

Tekijä: Martti Seppänen
S-posti: martti.seppanen@pellervo.fi