Maatilan Pellervon kotisivulle


Lehden sisältö
Arkisto
Toimitus
Palaute
Mediatiedot

Tilausjulkaisut
Uutiset
Pellervo
www.pellervo.fi

huhtikuu.gif (2977 bytes)

Porsastuotanto kannattavammaksi

LSO:n alueella on aloitettu seitsemän vuotta kestävä projekti, jonka tarkoitus on sikatalouden kannattavuuden parantaminen.

LSO foodsin Forssan tehtaan kehitysjohtaja Elias Jukola herättelee sianlihantuottajia uusilla ajatuksilla.

"Tavoitteena on porsastuotannon kannattavuuden parantaminen erityisesti porsastuotosta nostamalla", Jukola sanoo.

LSO:n yhteistyökumppani projektissa on jokioislainen Agropolis Oy. Kysymys on harvinaisen pitkäjänteisestä paneutumisesta sikatalouden syövereihin. Projekti kestää seitsemän vuotta.

"Hankkeella etsitään tiloja, jotka haluavat laajentaa tai tehostaa tuotantoa. Se voi tapahtua nykyisellä tavalla taikka tuotannon rakennetta muuttamalla", Jukola jatkaa.

Hän on optimistinen ja sanoo, että usein kysymys on "pienestä viilauksesta, uudesta ajattelusta, tilojen yhteistyöstä, erikoistumisesta". Riippuu tilasta, mitä siellä halutaan muuttaa ja tehostaa. Kaikkea ei tarvitse osata itse.

"Meillä on hyvä lähtökohta: tiloilla on perusosaaminen kunnossa. Tuottajat ovat aktiivisia. Aloitustilaisuutemme ovat keränneet odotettua enemmän tuottajia. Tupa oli täysi Forssassa, jossa puhuttiin rakentamisesta.

"On ilahduttavaa huomata, että tiloilla on katse eteenpäin - tekemisen meininki."

Yhtenä tavoitteena on perinteisen tuotannon laajentaminen ja tehostaminen nykyisellä toimintatavalla (koskien koko sikaketjua) lisäämättä emakoita. Toinen tavoite on uusien mallien ja yhteistyömuotojen lanseeraaminen tähän maahan."

Uusista tuotantomuodoista ykkönen on emakkorenkas-ajattelun eteenpäinvieminen. LSO:n alueella emakkonrenkaiden kautta tulee noin 10 prosenttia kaikista porsaista. Ruotsissa vastaava luku on 15-20 prosenttia. Tanskassa ei emakkorenkaita ole huonon tautitilanteen takia. Myös Ruotsissa tautitilanne on Suomea huonompi, mutta heillä malli näyttää toimivan.

"Suomessa emakkorenkasta kannattaa hyödyntää. Olemme puhuneet aktiivisesti sen puolesta."

Maaliskuun puolivälissä alkaa projektin varsinainen kouluttamisjakso, jossa käsitellään eri teemoja. "Kolmesti viikossa kokoonnutaan koulutukseen."

Lyönyt Tanskassa läpi

Kehitysjohtaja Elias Jukola huomauttaa, että suurin osa Tanskan uusista sikalainvestoinneista on väliaikaiskasvatusmallin mukaisia. Se on lyönyt itsensä läpi.

Multi-site -tuotannossa porsaat vieroitetaan neliviikkoisina, jolloin ne painavat noin kahdeksan kiloa.

"Porsaat siirretään välittömästi vieroituksen jälkeen väliaikaiskasvattamoon, jossa ne kasvatetaan 30-35 kilon elopainoon asti. Tämän jälkeen porsaat siirretään loppukasvatussikalaan, mistä ne kuljetetaan aikanaan teurastamoon. Eli kasvattaminen tapahtuu kolmessa paikassa. Meillä on muutama tällainen hanke alkamassa."

Perinteisessä mallissa porsaat viedään porsitussikalasta suoraan loppukasvatussikalaan 25-kiloisina.

"Uusi malli perustuu siihen liiketaloudelliseen ajatteluun, että jotkut palvelut kannattaa ostaa valmiina. Kun yksiköt kasvavat, omavaraistalouteen ei ole resursseja, edes aikaa", Jukola sanoo.

Vanhojen toimintojen tilalle voidaan kehittää vielä kannattavampaa toimintaa.

Jukolan mukaan porsitussikalan taloudellinen tuotto voi olla parempi, kun ensikot ostetaan ja pannaan vapautuvaan karsinaan emakoita. Näin päästään keskittymään sikalan pääosaamiseen eikä voimia hajoiteta.

Maatilojen työnjako

Taannoin rehuteollisuus ja eläinlääkärit käynnistivät mallin, jossa sianlihan tuottaminen perustuu maatilojen työnjakoon.

"Verkostoitumisessa on kysymys siitä, että sianlihantuottajat erikoistuvat ja toimivat keskenään läheisessä yhteistyössä. Suurtuotannon edut on mahdollista saavuttaa pienessä yksikössä."

Jukola ottaa esimerkin. "Kolme pientä emakkolaa voi perustaa yhteisen lihasikalan. Taikka päinvastoin: kolme lihasikalaa voi perustaa suuren yhteisen emakkolan. Suomessa lienee alle viisi tällaista yksikköä, mikä perustuu lihasikaloiden yhteiseen emakkosikalaan.

"Nämä uudet sikalat toimivat kokonaan tai osittain palkatun työvoiman varassa. Emakkosikala tuottaa porsaita omistajalihasikaloille. Siitä tulee täysin suljettu systeemi; porsasvirrat ovat yrityksen sisällä."

"Lihasikaloitten ongelma on epäsäännöllinen, häiriöherkkä porsaitten tulo. Kun on oma emakkosikala voidaan varmistaa, että lihasikala käy koko ajan täydellä kapasiteetilla. Se on tämän mallin paras puoli", Elias Jukola sanoo.

Hän tietää innostuneita isäntiä, jotka aikovat perustaa niitä. Projekti on jo poikinut uusia hankkeita.

Vihdoinkin asiaan!

Urajalalainen emäntä Hanna Hemilä on myös innostunut:

"Kun kuulin LSO:n projektista, olin hyvin tyytyväinen. Vihdoin ja viimein päästään asiaan. Odotin vuosia, milloin tajutaan, että kannattavuuden parantaminen sikataloudessa täytyy lähteä porsastuottajista. Sieltä raaka-aine lähtee alkuun. Jos porsastuottajalla menee huonosti, se heijastuu kaikkeen", Hanna Hemilä sanoo.

"Olen aina ajatellut, että jos samalla työmäärällä saa emakosta enemmän porsaita, totta kai se kannattaa."

"Niin paljon olen projektin koulutuksessa mukana kuin ehdin", hän sanoo. "Minusta on tärkeää, että joka puolelta pyritään saamaan taloudellista tulosta paremmaksi. Tulee hyöty sitten porastuoton, rehujen tai muun ratkaisun kautta. Aina on hyvä, jos rahaa saa jäämään kotiinpäin."

Hemilä lämpenee uusille ajatuksille:

"En näe mitään ongelmaa, jos kolme emakkolaa perustaa yhteisen lihasikalan", hän sanoo. "Mutta sitä mietin, miten kuvio onnistuu toisin päin. Emakko on tosi vaativa lihasikaan verrattuna. Vastuuhenkilö joutuu koville, että siitä hommasta saadaan tulosta. Täytyy olla oikeaan aikaan oikeassa paikassa ja katsoa oikeita asioita."

"Sinänsä se voi olla taloudellisesti kannattavaa jos lähdetään siitä, että yksi sikala tuottaa porsaat ja kasvattaa ne. Totta kai renkaaseen jää pyörimään enemmän rahaa", hän jatkaa. "Mutta onnistuminen on paljolti kiinni siitä, millainen henkilö yhteisen emakkolan hoitajaksi saadaan. Vastuu on iso ja vaativa."

Tavoite kova

Sikaloiden verkostoituminen syntyi USA:ssa 1995. "Se on siellä paljon rajumpaa hommaa. Satelliitti kiinnostaa suomalaisia tuottajia, mutta kukaan ei oikein halua ydinsikalan pitäjäksi.

"En tiedä ryhtyisinkö edes vakavasti harkitsemaan jos kysyttäisiin, saako meille tuoda 500 emakkoa! Ison emakkolan pito on todella tiivistä rumbaa koko ajan."

Hanna Hemilä ja hänen miehensä Timo ottivat tilalla vastuun vuonna 1993. Peltoa on nelisenkymmentä hehtaaria.

Tilalla on investoitu viimeiset vuodet. "Omien voimavarojen mukaan. Ensin rakennettiin emakkopihatto 1995, lihasikala 1997, välikasvattamo ja rehuvarasto 1999."

Ennen vuotta 1995 Hemilän sikalassa oli 35 emakkoa, nykyään lähemmäs sata. Kasvatuspaikkoja on noin 450. Sikojen 'tilityspaino' on noin 80 kiloa eli niiden teuraspaino on noin 110 kiloa.

Tavoite on, että tuotantoa kehitetään ja tuotosta parannetaan. "Ei saa jäädä paikoilleen. Meillä on ihan hyvä lähtökohta. Vanhalla laskentatavalla meillä oli yli 26 vieroitettua porsasta, uudella tavalla 24,5. Minun tavoitteeni on, että se hilautuu takaisin 26:een", Hanna sanoo. "Ei se mahdoton tavoite ole, ei siihen mitään hokkuspokkus temppuja tarvita."

Hanna Hemilä on Hämeen Sikakerhon puheenjohtaja sekä kuuluu sikakerhojen puheenjohtajien työvaliokuntaan tänä vuonna.

*Teksti: Arto Pietilä
*S-posti:

 

| Sivun alkuun | Sisältö | Palaute | Uutiset | www.pellervo.fi |