Maatilan Pellervon kotisivulle


Lehden sisältö
Arkisto
Toimitus
Palaute
Mediatiedot

Tilausjulkaisut
Uutiset
Pellervo
www.pellervo.fi

huhtikuu.gif (2977 bytes)

Suunnitelmallinen tuotanto mahdollistaa
porsaiden optimaalisen terveydenhoidon

Eläinten terveydenhuollossa on muutamia perusasioita, jotka pätevät melkein mihin tahansa eläinlajiin:

1. Vältä eläinten siirtoja ja uudelleen ryhmittelyjä, varsinkin sellaisessa iässä, jolloin eläinten luontainen vastustuskyky on heikoimmillaan. Vältä erityisesti eri ikäisten ja kokoisten eläinten sekoittamista keskenään.

2. Tee kasvatustiloista osastojakoisia niin, että eri ikäiset eläinryhmät voidaan kasvattaa eri osastoissa. Näin estät ikäryhmien väliset tartunnat. Lisäksi jokaisella ikäryhmällä on omat olosuhdeoptiminsa.

3. Tee kasvatusosastoista kertatäyttöisiä (kaikki sisään - kaikki ulos -periaate) niin, että osastot voidaan pestä ja desinfioida kasvatuserien välillä. Täten estät edellisen ryhmän tautien siirtymisen seuraavaan ryhmään.

Suunnitelmallinen porsastuotanto mahdollistaa kaikkien terveydenhuollon perusperiaatteiden noudattamisen. Mitä paremmin tämä tekniikka ymmärretään ja mitä huolellisemmin sitä toteutetaan, sitä parempiin tuloksiin voidaan päästä. Suunnitelmallinen tuotanto nostaa keskimääräisen porsastuotoksen noin 23-24 porsaaseen ja mahdollistaa jopa 30 porsasta emakkoa kohti vuodessa.

Hyvä tiinehtyvyys,
pieni porsaskuolleisuus

Suunnitelmallisen porsastuotannon ydinasia on ryhmävieroitus. Samaan aikaan vieroitetut emakot tulevat kiimaan suunnilleen samanaikaisesti ja näyttävät kiimansa paremmin kuin yksinään vieroitetut emakot. Siemennyskulut pienenevät ja tiinehtyvyys paranee.

Emakot pidetään tiineytysosastolla vielä neljä viikkoa siemennysten jälkeen. Tiineystestaukset voidaan tehdä samana päivänä koko ryhmälle. Tiineeksi todetut emakot siirretään sen jälkeen joutilasosastolle.

Joutilasosastolta emakot siirretään porsimaan kertatäyttöiseen porsitusosastoon. Porsimiset tapahtuvat yhden viikon aikana. Useita porsimisia voidaan valvoa samanaikaisesti, mikä lisää tämänkin työn tuottavuutta.

Pahnueita voidaan tasata emakoiden kesken porsaiden ensimmäisten elinpäivien aikana. Pahnueiden tasaus mahdollisimman pian porsaiden syntymän jälkeen on paras keino pienentää porsaskuolleisuutta. Myöhempiä pahnueiden tasauksia tulee välttää.

Pahnueita tasattaessa annetaan jokaiselle ryhmään jäävälle emakolle 10-12 porsasta. Jos on syntynyt pieniä pahnueita, osa emakoista poistetaan ryhmästä heti. Täten niitä ei tarvitse pitää porsitusosastolla vajaatuottoisina imettämässä muutamaa porsasta. Tasauksella vältetään myös suurten pahnueiden imettämisvaikeuksista johtuva porsaskuolleisuus.

Porsasryhmä pysyy
yhdessä loppuun saakka

Yhtenäinen ryhmä porsaita vieroitetaan kerralla. Uudelleen ryhmittelyjä ei tarvita, kun porsaat viedään kertatäyttöiseen vieroitusosastoon.

Porsasryhmä pysyy yhdessä vielä sittenkin, kun tulee aika siirtää ne lihasikalan puolelle. Lihasikalan tulee olla osastoitu ja osastojen pitää olla kertatäyttöisiä. Suunnitelmallinen tuotanto on viety pisimmälle silloin, kun yhteen lihasikaosastoon tulee vain yhden vieroitusosaston porsaat.

Kaikki laskutaitoiset lihasikalan pitäjät olisivat valmiita maksamaan tällaisesta porsaserästä merkittävästi enemmän kuin paristakymmenestä eri sikalasta kootuista porsaista, jotka sekoitetaan keskenään lihasikalaan siirrettäessä.

Ehkäisevät lääkitykset ja rokotukset
voidaan ajoittaa oikein

Tarttuvat taudit (kapi, porsasyskä, sikadysenteria, aivastustauti) kannattaa saneerata pois, jos niitä on. Teurastamoiden eläinterveydenhuolto auttaa tilakohtaisten suunnitelmien tekemisessä. Tarttuvien tautien saneeraukset on helpompi tehdä selkeästi kertatäyttöisiin osastoihin jaetussa sikalassa kuin jatkuviin porsituksiin perustuvassa perinteisessä tuotantomallissa.

Ehkäisevien rokotusten ja lääkitysten käyttö on sikataloudessa välttämätöntä. Rokotteiden anto on suunnitelmallisessa tuotannossa tavanomaista helpompi järjestää, koska kerralla voidaan rokottaa iso ryhmä emakoita ja silti ajoittaa rokotukset tiineyskierron suhteen oikein.

Ensimmäiset sikaruusu- ja parvorokotukset annetaan ensikoille 5?-6 kuukauden iässä. Rokotukset uusitaan vajaan kuukauden kuluttua, kuitenkin vähintään pari viikkoa ennen tiineytystä. Jatkossa molempia rokotteita annetaan kahdesti vuodessa.

Parvorokotuksen paras aika olisi pari viikkoa ennen tiineytystä, siis runsas viikko ennen vieroitusta. Sikaruusurokote kannattaisi antaa kolme viikkoa ennen porsimista, jolloin ternimaidossa olisi korkea sikaruusun vasta-ainepitoisuus. Mikäli emakoille käytetään kolirokotuksia, sikaruusurokotukset sopivat hyvin annettavaksi yhtä aikaa niiden kanssa.

Sisäloislääkkeet annetaan emakoille ja ensikoille viikkoa ennen porsituskarsinaan siirtoa. Täten estetään porsituskarsinoiden saastuminen suolinkaisen munilla. Porsaiden matohäätö tehdään vieroitusosastolla seitsemän viikon iässä.

Porsasrauta kannattaa antaa pistoksena 3-4 päivän iässä. Aikaisemmin annettuna pistosrauta saattaa lisätä niveltulehdusten määrää ja myöhemmin annettuna osa porsaista saa rautansa liian myöhään. Raudan antoa ei siten voi jättää kerralla koko ryhmälle annettavaksi, koska ryhmän porsimiset hajautuvat viikon ajalle.

Karjuporsaiden kastroinnin ja porsaiden hampaiden leikkauksen voi tehdä samalla käsittelykerralla raudan annon kanssa. Hampaiden leikkaamisen sijasta suositellaan niiden hiomista. Hampaiden leikkaamisesta alkunsa saaneet suu- ja niveltulehdukset ovat melko tavallisia. Ensikkopahnueilla voi kokeilla hampaiden jättämistä koskemattomiksi.

Ongelmana hitaasti
kasvavat porsaat

Muita hitaammin kasvavat porsaat ovat sikalassa aina ongelma, eikä tältä vältytä suunnitelmallisessa tuotannossakaan. Mitä tehdä porsaille, jotka eivät pysy kasvussa muun ryhmän mukana?

Yksittäisten porsaiden hoitoon ei voida uhrata kovin pitkää aikaa. Jälkeen jääneiden porsaiden lopettaminenkin tulee halvemmaksi kuin niiden sekoittaminen uuteen ryhmään. Rääpälöitynyt porsas kantaa useita tauteja ja saattaa tartuttaa kaikki muutkin samassa karsinassa ja jopa samassa osastossa olevat porsaat.

Riittävän isoon yksikköön voidaan tehdä erillinen osasto hitaammin kasvaville porsaille. Sinne voidaan siirtää kasvamaan myös kaikki tyräporsaat, hännänpurijat, nivelvikaiset ynnä muut sellaiset siat, jotka pitää saada pois toisten seasta. Erillisessä osastossa hoito tapahtuu keskitetysti. Terveiden sikojen jatkuva kosketus sairaisiin sikoihin estyy.

Sikaputki on pitkälle vietyä
suunnitelmallista yhteistyötä tilojen välillä

Suunnitelmallisuutta ei tarvitse rajoittaa pelkästään porsastuotantoon, vaan se voidaan viedä läpi koko sianlihan tuotantoketjun. Tämän ns. putkimallin avulla päästään pitkälle vietyyn yhteistyöhön sikaloiden kesken.

Putkimallissa hybridien tuottaja eli monistaja ostaa oman jalostusaineksensa korkeintaan kahdesta eri sikalasta. Yksi hybridituottaja tuottaa kaikki uudistettavat emakot muutamalle porsastuotantosikalalle. Emakoiden myynti porsastuotantosikalaan sovitetaan suunnitelmallisen tuotannon kalenterin mukaisesti.

Porsaat myydään aina samoihin lihasikaloihin. Yhdessä putkessa on kahdeksan lihasikaosastoa, jotka täytetään järjestyksessä kahden viikon välein. Siinä voi olla myös kuusitoista osastoa, jolloin täyttöväli on yksi viikko. Yksittäisen osaston täyttöväliksi eli kiertonopeudeksi tulee kuusitoista viikkoa. Se on riittävän pitkä aika lihasikojen kasvattamiseksi teuraspainoon, sikalan tyhjentämiseksi, pesemiseksi ja kuivattamiseksi. Uudet porsaat tulevat aina kuudentoista viikon kuluttua.

Emakkosikaloita on putkessa juuri niin monta kuin näiden kahdeksan tai kuudentoista lihasikalaosaston porsastuotantoon tarvitaan. Kaikki putkessa olevat emakkosikalat ostavat emakkonsa samalta hybridituottajalta.

Vuodenaikojen aiheuttama vaihtelu porsasmäärissä hoidetaan lihasikaosastojen täyttöasteella. Lihasikalan kannalta on parempi saada porsaat säännöllisesti kuin pyrkiä aina maksimitäyttöasteeseen. Luonto hoitaa lisäksi asian niin, että kesällä porsaita on tarjolla enemmän kuin talvella. Monien tautien, erityisesti hengitystiesairauksien, ehkäisemiseksi lihasikalan talvinen vajaatäyttö on suorastaan suositeltavaa.

Putkimallissa emakkosikalan porsaat lähtevät ajallaan välitykseen, aina samoihin sikaloihin.

Kun sikaloiden yhteistyö on viety niin pitkälle, että putken toiminta muistuttaa yhden ison yhdistelmäsikalan toimintaa, kaikki osapuolet hyötyvät. Ainoa haittapuoli on vapauden menetys. Yksikään putkessa oleva lihasikala ei ole vapaa itse päättämään, missä aikataulussa ja mistä sikalaansa porsaat ottaa. Porsastuotantosikala ei voi välillä päättää myydä porsaitaan jonnekin muualle, vaikka saisikin paremman hintatarjouksen.

Pitkälle viety putkitus antaa suurtuotannon hyödyt, mutta mahdollistaa paremman riskien hallinnan. Jalostusaines kulkee putkessa vain yhteen suuntaan. Tautien leviäminen putkien välillä on selvästi vähäisempää verrattuna nykytilanteeseen, jossa jalostuseläimiä ostetaan useista eri sikaloista ja lihasikaloihin tuodaan välitysporsaita milloin mistäkin emakkosikalasta.

*Teksti: Veikko Tuovinen
*S-posti: veikko.tuovinen@lihakunta.fi

 

| Sivun alkuun | Sisältö | Palaute | Uutiset | www.pellervo.fi |