Ryhmävieroitus tuli jäädäkseen

Ryhmävieroitusta on yritetty saada porsastuottajien käytännöksi 1990 luvun alkupuolelta lähtien. Menestys on kuitenkin ollut heikonlaista aivan viime vuosiin asti. Nyt näyttää siltä, että mielenkiinto on lisääntymässä. Se on hyvä, sillä käytännön kokemukset ovat erittäin myönteisiä.

Tuomo ja Ulla Heikkilällä Kalajoen Etelänkylässä on yhdistelmäsikala, jossa kasvatetaan noin 70 emakon porsaat lihasioiksi asti. Heillä emakot jaettiin ryhmiin runsas vuosi sitten. He käyttävät kolmen viikon jaksotusta.

Porsiminen hajoaa käytännössä 4-5 päivälle. Isännän mukaan hormonipiikillä ne saisi samallekin päivälle, mutta ainakaan heillä sen ei ole katsottu olevan tarpeellista.

Hommassa on nyt selvää systematiikkaa, kiittelee isäntä. Heikkilässä tiedetään jo maaliskuulla, mitä sikalassa heinäkuun 15. päivä tehdään.

Heikkilässä torstai on vieroituspäivä. Siitä seuraa, että maanantaina - tiistaina siemennetään vieroitetun ryhmän kaikki emakot. Se on selvää, että aivan jokainen emakko ei tiineeksi tule. Uusiva emakko siirtyy automaattisesti seuraavaan ryhmään kolmen viikon jaksotuksen ansiosta.

Selvää on sekin, että ryhmien koot pyrkivät muuttumaan, kun emakkoja siirtyy ryhmästä toiseen. Kasvavien ryhmien kohdalla asia on yksinkertainen, sanoo Tuomo Heikkilä. Systeemiä vastaan vikuroivat emakot lähtevät armotta teurastamoon. Pieneviä ryhmiä puolestaan täydennetään ensikoilla.

Porsaat tasataan emakoille
Samaan aikaan porsivan ryhmän porsaat jaetaan emakoille suunnilleen tasan. Se on mahdollista, koska kaikki emakot porsivat hyvin samaan aikaan. Tämä on ehkä suurin yksittäinen porsastuotannon tulosta parantava toimenpide, mikä ryhmävieroituksen ansiosta voidaan tehdä.

Isäntäväen mielestä paluuta entiseen ei heidän sikalassaan ole. Työnteko on luiskahtanut hallintaan. Nyt ei odottamattomia työhuippuja pääse syntymään, vaan ne ovat tiedossa kauas etukäteen. Porsasmäärä on kokeiluvuoden aikana lisääntynyt selvästi. Porsaita vieroitetaan nyt 23,7 emakkoa ja vuotta kohti.

Heikkilät kasvattavat kaikki porsaansa lihasioiksi 100 kappaleen ryhmissä. Lihasikala ei enää aivan kaikkia porsaita vedä. Tämäkin todistaa osaltaan tehostuneesta porsastuotannosta.

Ensikko pidetään ryhmästä erillään aina porsimiseen asti. Näin vältetään tappeluja. Heikkilän sikalassa joutilailla on avoimet ruokintaboxit. Kippihäkkejä ei kuulemma tarvita. Ritilälattioista he sanovat luopuneensa jo ajat sitten jalkavaivojen takia. Heidän mielestään ritilä sopii vain lihasialle.

Vähemmän työtä, enemmän porsaita
Maire ja Mikko Kurikkala porsittavat 125 emakkoa Kalajoen Kurikkalan kylässä. Sikalassa on lisäksi 160 lihasikapaikkaa. Myös heillä on runsaan vuoden kokemus ryhmävieroituksesta. Kurikkalat eivät liioin hevin luovu emakoiden ryhmittelystä.

Heidän mielestään nyt saadaan vähemmällä työllä selkeästi enemmän porsaita. Tulokset ovat parantuneet ennen muuta porsaiden tasausmahdollisuuden ansiosta.

Kurikkalat naureskelevat, että karjusta on tullut väkisinkin seurustelu-upseeri. Keinosiemennykset ovat lisääntyneet yli 95 prosentin. Karju on enää varalla. Se ei urakasta kunnialla selviäisikään, kun kerralla pitää saada parikymmentä emakkoa tiineeksi.

Ryhmävieroitus tuo Kurikkaloiden mukaan säästöä siinäkin, että kerralla siemennettävä ryhmä on iso, jolloin selvitään yhdellä aloitusmaksulla. Kurikkalat ostavat kaikki ensikkonsa aina samalta hybridituottajalta.

Kurikkalat kuulivat ensimmäisen kerran ryhmävieroituksesta kolme vuotta sitten. Kukaan ei kuitenkaan osannut kertoa, kuinka systeemi käytännössä toteutetaan. Ensimmäinen todellinen mahdollisuus siirtyä uuteen järjestelmään tuli vuosi sitten, kun taloon tultiin valmiiden taulukoiden kanssa ja tehtiin emakoiden ryhmittely.

Kurikkalat sanovat havainneensa, että siirtymävaiheessa on oltava paljon tilaa. Mukana on vielä jatkuvasti porsivaakin materiaalia. Seitsemän porsimisen jälkeen homma on kuitenkin selvä.

Liiallinen peseminen voi olla vahingollistakin. Kurikkalan porsitusosasto on yhtenäinen, eikä sitä ole jaettu. Ennen yritettiin pestä karsinat emakoiden välissä, mutta yrityksistä oli luovuttava porsasripulin lisääntymisen takia.

Isäntä näkee syyksi sen, että pesuroiskeita lensi toisiin karsinoihin. Roiskeet levittivät ripulia karsinasta soiseen. Pesuja tehdään nyt vain kesäaikana, jolloin kuivuminen on riittävän nopeaa. Ongelmista on tällä käytännöllä päästy.

Teksti: Jussi Knuuttila
S-posti: jussi.knuuttila@kolumbus.fi

| Sivun alkuun | Sisältö | Palaute | Uutiset | www.pellervo.fi |