Tuhat kiloa lisää tuotokseen vajaassa vuodessa

Tuhannen kilon keskituotoksen lisäys alle vuodessa. Tuon ajattelisi kuulostavan hyvältä jokaisen maidontuottajan korvaan. Maarit ja Timo Hakola Kauhajoen Möykkykylästä ovat tähän pystyneet. Heillä on kokemusta tätä rajummastakin keskituotoksen nostosta. Kävimme kysymässä, kuinka temppu tehdään.

Hakoloiden historia maidontuottajina on vielä lyhyt. He saivat tilan haltuunsa 1993. Kolmenkymmenen kolmen parsipaikan navetassa oli silloin 22 lypsävää. Keskituotos oli hieman päälle 5.200 kiloa. Utareongelmia ja muitakin vaivoja karjassa oli riittävästi.

Säilörehun laatua parantamalla, tiukalla karsinnalla ja ruokintaa tarkentamalla keskituotos nousi kaksituhatta kiloa seuraavaan vuoteen mennessä. Vaikka eläinmäärä laski seitsemääntoista lehmään, lisääntyi karjan vuotuinen maitomäärä 6 prosenttia. Vähemmällä työllä saatiin enemmän maitoa.

Seuraavana vuonna keskituotos hieman putosi, kun lehmämäärää yritettiin lisätä. Kokonaismaitomäärä kuitenkin nousi noin 9 prosenttia edellisvuodesta. Lehmien lisäys jatkui myös vuonna 1996, jolloin päästiin 21 lehmään. Kokonaismaitomäärä nousi peräti 21 prosenttia edellisvuoteen verrattuna.

Vuoden 1997 keskituotokseksi saatiin 8.255 kiloa 24,4 lehmällä. Kokonaismaitomäärä kasvoi jälleen roimasti, nyt 16 prosenttia.

Vuoden 1998 karjantarkkailutiedoista puuttuivat tätä kirjoitettaessa joulukuun tulokset. Kahdentoista viimeisen kuukauden keskituotos on kuitenkin 9.313 kiloa. Lehmäluku on 30,9 eli kokonaismaitomäärän lisäys edellisvuoteen verrattuna huikeat 30 prosenttia. Kokonaismaitomäärä on noussut 60 prosenttia kuudessa vuodessa, vaikka tuotantotilat ovat samat.

Keskituotosten nopeassa nostossa kaikkien osatekijöiden pitää Timon mukaan osua kohdalleen. Nopea nousu on ollut isäntäväelle itselleenkin yllätys. Tuuriakin tarvitaan.

Ensiluokkainen esikuivattu säilörehu on listalla ensimmäisenä avaintekijänä. Hakolassa halutaan säilörehun syönti-indeksin olevan 105-108 paikkeilla. Ruokintapöydällä pidetään säilörehua niin runsaasti, että lehmät saavat valita. Pöytä tyhjennetään kerran päivässä jätteistä. Jätteet tarjoillaan hiehoille kylmäpihattoon.

Säilörehu tehdään laakasiiloihin parhaaseen mahdolliseen laatuun pyrkien. Säilöntäaineena käytetään AIV kakkosta. Annostus on ohjeen mukainen. Erinomaisen säilörehun ansiosta väkirehuprosentti on saatu pysymään alle neljänkymmenen.

Timo teroittaa, että lehmien on lypsääkseen poi'ittava säännöllisesti. Hakolan karjan keskipoikimakerta on nyt 2,4. Se ei tunnu isäntäväkeä tyydyttävän, vaan tavoitteeksi on ensihätään asetettu nousu kolmen pintaan.

Karjaa pitäisi karsia vieläkin kovalla kädellä. Karjakoon kasvattamispyrkimyksen takia on kuitenkin jouduttu pitämään joitakin huonohkojakin lehmiä, jotka ovat muuten terveitä.

Hiehoille annetaan yksi huono tuotoskausi anteeksi, ei kahta. Tulevaisuudessa karsintaa on mahdollista entisestään terävöittää, kun karjan koko on nyt saatu vakiinnutetuksi.

Kiimojen tarkkailu on normaalin hankalaa. Tiinehtymishäiriöitä ei voi silti ongelmaksi sanoa. Poikimisten siirtymistä Hakolat eivät kovin paljon murehdi ainakaan pitkämaitoisilla lehmillä. Niiden annetaan suosiolla siirtyä. Lehmissä on kuitenkin tässä suhteessa suuria eroja.

Terveyden ja pitkäikäisyyden jalostamista Hakolat pitävät tärkeänä. Korkeat elinikäistuotokset ovat korkeiden keskituotosten ohella kirkas tavoite.

Ennakoiva terveydenhuolto on otettu tiinehtymis- ja muissakin karjan terveyttä koskevissa asioissa totiseen käyttöön. Kaikille lehmille tehdään kolmen viikon kuluttua poikimisesta eläinlääkärin tarkastus. Tiineystarkastus tehdään viisi viikkoa siemennyksestä.

Tämä ei tarkoita sitä, että eläinlääkäri ramppaa talossa kolmen viikon välein. Tarkastuksia kerätään samalle käynnille puolentoista, kahden kuukauden ajalta. Yleensä on jotakin muutakin tarvetta, kun eläinlääkäri kutsutaan.

Tunnutuksen ja herutuksen onnistumista isäntäväki pitää myös tärkeänä. Tunnutusvaiheessa annetaan litistettyä kauraa sadan gramman päivittäisillä nostoilla. 22,5 prosenttista puolitiivistettä lisätään kahdensadan gramman päivävauhtia.

Tunnutus aloitetaan kolme viikkoa ennen poikimista. Hiehojen väkirehuannos nostetaan noin kolmeen, lehmien viiteen kiloon. Yleisilmeenä on varovainen tunnutus, varsinkin hiehoilla.

Herutuskaudella litistekauraa lisätään kolmensadan ja puolitiivistettä seitsemänsadan gramman päivävauhtia. Lehmien väkirehuannos nostetaan sadan päivän ajaksi 16-18 kiloon, hiehojen 11-13 kiloon. Tämän jälkeen väkirehuannos pudotetaan maitomäärää vastaavalle tasolle.

Väkirehuruokinnan avainkone on kiskoilla kulkeva väkirehurobotti. Isäntäväki pitää sitä välttämättömänä työkaluna, kun korkeita tuotoksia tavoitellaan. Robotti jakaa väkirehun kuusi kertaa päivässä. Kivennäiset se jakaa kahdesti päivässä. Jokaisella lehmällä on oma väkirehukaukalonsa. Ryöstelyä ei tapahdu ja aratkin lehmät saavat tarkasti annoksensa. Umpeenpantavien nälkäkuurit onnistuvat. Asetonitauti on harvinainen vieras.

Hakolat ovat olleet mukana Osuuskunta Maitojalosteen järjestämässä, nyt vuoden kestäneessä terveydenhuoltoprojektissa. Projektiin sisältyneet, tilakäyntien perusteella tehdyt tilakohtaiset arviot ovat antaneet paljon miettimisen aihetta. Hakolat ovat kokeneet kaiken palautteen asialliseksi ja maidontuotantoaan tukevaksi.

Hakolan parsinavetan parret ovat auttamatta liian lyhyitä. Niitä on jatkettu laittamalla ritilöitä lantakourun päälle kookkaimpien lehmien kohtaan. Parsimattoja on hankittu ja hankitaan vielä lisää. Jatkoritilöillä ja parsimatoilla suurimpien lehmien olot on saatu kohtuullisiksi. Jatkoritilöistä on kuitenkin runsaasti ylimääräistä työtä. Ne on nostettava paikoiltaan lantakoneen käynnin ajaksi.

Kaikilla lehmillä on utareliivit. Maaritin mukaan käytännön kova koulu on opettanut niitä käyttämään. Polkemisista johtuvat vedinvauriot ovat liivien myötä vähentyneet liki olemattomiin. Myös vetimien kesähaavoista on enää vain vähän haittaa.

Utareterveys on muutenkin hyvä. Vetimien kuntoluokituksessa 85 prosenttia sijoittui ykkösluokkaan. Kakkosluokassa oli 8 prosenttia vetimistä, kolmosessa vain 2. Nelosluokkaan ei luokiteltu ainuttakaan vedintä.

Viime vuonna tehtiin vain 0,8 antibioottihoitoa kymmentä lehmää kohti. Maarit kertoo, että he yleensäkin yrittävät välttää antibioottien käyttöä. Hänen kokemuksensa mukaan väkisin umpeenpantu neljännes ei useinkaan toivu täyteen tuotantokuntoon seuraavilla lypsykerroilla. He käyttävät silti umpeenpanohoitoa jonkin verran, varsinkin Staphylococcus Aureus -infektioissa.

Sorkat hoidetaan vähintään kerran vuodessa, tarvittaessa useammin. Kun lehmiä laidunnetaan tehokkaasti, myös yöllä, sorkkien on oltava kunnossa. Lohkoja pitää olla runsaasti, jotta aina olisi tarjolla nuorta ruohoa.

Loppukesällä laidunajan lisäruokintaa hoidetaan yksivuotisella raiheinällä. Väkirehumääriä pudotetaan laidunkauden alussa ja nostetaan taas, kun laitumet syksyä kohti huononevat. Raiheinästä tehdään myös säilörehua.

Jaloittelutarhan rakentamista lehmille on harkittu jo jonkin aikaa. Päätöksiä ei ole vielä tehty. Muita suuria investointeja ei ole näköpiirissä.

Maarit ja Timo Hakolan seuraava tavoite keskituotoksessa on 10.000 kiloa. Selkeillä ja realistisilla tavoitteilla on taipumus toteutua.

Teksti: Jussi Knuuttila
S-posti: jussi.knuuttila@kolumbus.fi

| Sivun alkuun | Sisältö | Palaute | Uutiset | www.pellervo.fi |