Isokin navetta voi olla vähätöinen

Päivi ja Markku Peltonen rakensivat tilalleen Perniön Provaniin navetan, jossa on toteutettu useita ennakkoluulottomia ratkaisuja. 48-paikkaisessa pihatossa on yhdistetty eläinten helppo liikkuminen, viihtyisyys ja myös laajennettavuus. Navettaa leimaa selkeys ja väljyys, vaikka rakennuksen ulkoiset mitat ovat melko maltilliset.

Markku Peltosen mukaan tilan karjanpidossa tultiin tienhaaraan. Vaihtoehtoina olivat joko lypsykarjanpidon lopettaminen kokonaan tai uuden navetan tekeminen.

Vanha parsinavetta oli ahdas ja aikansa elänyt. "Sen kunnostaminen nykyisiä vaatimuksia vastaavaksi olisi tullut kalliiksi, eikä tulos siltikään olisi ollut hyvä. Karjasta luopumistakin harkittiin, mutta lopulta päätettiin investoida uuteen ja samalla laajentaa tuotantoa", Peltoset sanovat.

Tilalla tehtiin sukupolvenvaihdos kolme vuotta sitten. Pihaton suunnittelu alkoi Peltosten mukaan oikeastaan jo ennen tilanpidon aloittamista, vaikka päätös uuden rakentamisesta otti oman aikansa. Ideoita haettiin Ruotsia ja Tanskaa myöten sekä tietysti kotimaisista navetoista.

Rakentaminen aloitettiin vuoden 2000 keväällä. Rakentamisesta vastasi pääasiassa kaksi palkattua kirvesmiestä. Isännän aika kului pitkälti tarvikkeiden haalimisessa rakennuspaikalle ja tilan muissa töissä. "Minulle kerrottiin, ettei isäntä työmaalla juuri ehdi vasaraan tarttua. Taitaa pitää paikkansa", Markku Peltonen sanoo.

Rakennusaikataulussa pysyttiin melko hyvin. Ensimmäisen kerran uudessa navetassa lypsettiin helmikuun alussa. "Navetta on täydessä tuotantokunnossa, mutta viimeistelytöitä tehdään vielä tulevana kesänä", Peltonen sanoo.

Ketjupöytä, kiinteä
sekoitin ja aperuokinta

Ruokintasysteemin valinnassa päädyttiin seosrehuruokintaan, mutta ruokinnan tekninen toteutus on Suomessa varsin uusi. Ape valmistetaan kiinteästi rehuvarastoon asennetulla Cormallin kahdeksan kuutiometrin sekoittimella ja tarjoilu hoidetaan Strangkon valmistamalla ketjuruokkijalla.

Työn säästö ja rakennustekniset seikat johtivat tähän valintaan pyörillä kulkevan apevaunun sijasta. "Hinnaltaan Cormall vastaa suurin piirtein apevaunua, mutta käytössä se on vaunua edullisempi", Markku Peltonen väittää. "Traktorityötä tarvitaan paljon vähemmän ja lisäksi rehun sekoitus on huomattavan nopeaa."

Ketjuruokkija korvaa ruokintapöydän navetassa. Ruokkijan etuja ovat kapea rakenne ja siitä syntyvä tilan ja rakennuskustannusten säästö. Myös ilmanvaihto pääsee helpommalla. Ruokintapöytä lasketaan navetassa kosteaksi pinnaksi, joka tietysti kuormittaa ilmanvaihtoa.

Peltosen pihatossa selvittiin ilman lisälämpöä parinkymmenen asteen pakkasilla. Markku pitää tätä suhteellisen pienen ruokintapöydän ansiona.

Lehmien ruokavalio koostuu nurmisäilörehun ohella sokerijuurikkaan viljelyn sivutuotteista. Provanin tilan vuosittainen juurikasala on noin viisitoista hehtaaria ja juurikkaan naatti korjataan rehuksi. Lisäksi läheiseltä Salon sokeritehtaalta saadaan tuoreleikettä, johon on sekoitettu melassia.

Lypsyaseman maisemaikkunoista
voi ihailla auringonnousua

Lypsyasema on sijoitettu pihatossa ruokintapöydän viereen. Asemalle päästään suoraan toimistohuoneesta, jonka taakse taas on sijoitettu maitohuone. Kymmenpaikkainen asema on kalanruototyyppiä ja siinä on De Lavalin koneistus. Kasvunvara on huomioitu jo suunnitteluvaiheessa: asemaan voidaan tarvittaessa lisätä helposti neljä lypsypaikkaa.

Erikoista lypsyasemassa ovat miltei lattiaan asti ulottuvat ikkunat. Päivi Peltosen mukaan suuret ikkunat parantavat aseman viihtyisyyttä ja valoisuutta huomattavasti. "Lypsyasema on yleensä sijoitettu navetan pimeimpään nurkkaan. Työympäristöön ei juuri kiinnitetä huomiota, vaikka asemalla ollaan huomattava osa navetta-ajasta", toteaa Päivi.

Lehmätkin tuntuvat arvostavan ikkunoita. Markun mukaan "Sea-side -puoli" eli ikkunarivi on suositumpi kuin navetan puoli, vaikka muuta eroa ei ole kuin ikkunat.

Liikenne lypsyasemalle on järjestetty niin, etteivät lypsyltä tulevat lehmät häiritse vuoroaan odottavia. Lypsylle tullaan makuuosastolta ja poistutaan ruokintapöydän ääreen. Myös laidunkausi on huomioitu: laitumelta pääsee suoraan aseman odotustilaan, joten hankalaa poikittaisliikennettä ei ole.

"Liikennesäännöt opittiin melko nopeasti, eikä opastusta enää muutaman viikon jälkeen tarvita. Lypsy kestää noin tunnin", Päivi Peltonen sanoo.

Lypsyaseman varustukseen kuuluu automaattisten irrottimien ohella elektroninen maitomäärän mittaus. Keskustietokonetta ei ole, mutta sitä ei Markku Peltosen mukaan juuri tarvita. "Pelkän maitomittauksen takia ei lehmille kannata hankkia magneettitunnistimia ja väkirehukioskeja navetassa ei ole."

Maitohuone ja tilatankki ovat alempana kuin asema: maitoputket kulkevat tunnelissa toimistohuoneen lattian alla maitohuoneeseen, jossa sijaitsee myös maidonkokooja. Järjestelystä on useita etuja. Siirtomatka kokoojasta tankkiin on lyhyt ja maitosiivilän vaihto voidaan tehdä puhtaassa tilassa. Eduksi on laskettava myös melun väheneminen asemalla.

Pesuvedet ja muut navetassa syntyvät jätevedet johdetaan panospuhdistamoon, jonka kapasiteetti on noin 1500 litraa vuorokaudessa. Puhdistamon toimintaperiaate perustuu aktiivilietteeseen ja siihen johdetaan myös asuinrakennuksessa syntyvät jätevedet.

Siemennettäville
omat parsipaikat

"Siemennettäviä lehmiä on turha viedä poikimakarsinoita sekoittamaan", Markku sanoo. Näille eläimille on pihatossa muutama tavallinen parsipaikka, jossa ne saavat olla kiima-ajan. Parresta on sekin etu, että keinosiementäjä löytää kohteensa helposti, mikäli isäntäväki ei jostain syystä ole paikalla.

Parsia käytetään myös eläinlääkintätarkoituksissa ja tällä hetkellä yksi arkajalka viettää aikansa parressa turvallisuussyistä. "Muut kiusaavat sitä sen verran, että eristys on perusteltua", Markku toteaa.

Tavallisia poikimakarsinoita pihatossa on kaksi. Ne on sijoitettu molemmin puolin ruokintapöytää, joten erillistä ruokintajärjestelyä ei tarvita. Lehmien erottelu eri osastoille tapahtuu kätevästi lypsyaseman poistumisreitillä olevan portin avulla.

Siirtyminen vanhasta
uuteen onnistui hyvin

Lehmien muutto vanhasta kortteerista uuteen onnistui odotuksia paremmin. Päivi Peltosen mukaan pelättyä tuotoksen laskua ei ole havaittavissa. Toki lehmät uudessa tilanteessa selvittelivät välejään, mutta pahemmilta hankaluuksilta on onneksi vältytty.

Osaltaan onnistumiseen vaikutti myös se, että ennen pihattoon siirtymistä lehmät saivat jaloitella säännöllisesti vanhan navetan tarhassa ja siten sopeutua pihaton oloihin.

Tuotannon laajentaminen ei automaattisesti merkitse vapaa-ajan loppumista, ei ainakaan Peltosten kohdalla. Hyvin suunniteltu kokonaisuus, ruokinnan tehokas järjestely ja riittävä lypsyasema takaavat sen, ettei navetassa tarvitse viettää koko valveillaoloaikaa.

"Vaikka eläimiä on enemmän, työ navetassa muuttui huomattavasti helpommaksi", Peltoset sanovat tyytyväisinä. "Poikimisiin ja valvontaan kuluu eläinmäärästä johtuen enemmän aikaa, mutta työtä säästyy muualta sen verran, ettei karjanhoitoon mene enempää aikaa kuin ennenkään."

Teksti: Olli Alikärri
S-posti: 

| Sivun alkuun | Sisältö | Palaute | Uutiset | www.pellervo.fi |