Taudinaiheuttajia vastaan taistellaan
kolmella eri tavalla
Eläintauteja aiheuttavat erilaiset mikrobit kuten virukset, bakteerit, mykoplasmat, loiset, homeet, hiivat ja prionit. Näitä vastaan taistellaan kolmella tavalla: estämällä taudinaiheuttajien pääsy eläimiin, pitämällä taudinaiheuttajien määrä pienenä ja vahvistamalla eläinten vastuskykyä.
Pahimpia ovat ne tauteja aiheuttavat mikrobit, jotka pysyvät hengissä elimistön ulkopuolella pitkiä aikoja. Tällaisia ovat esimerkiksi suu- ja sorkkatautivirus ja Newcastle-virus. Sikojen suolinkaisen munat säilyvät sikalassa useita vuosia ja pernaruttobakteerin itiöt maaperässä vuosikymmeniä.
Äärimmäisen hankalia ovat ne taudinaiheuttajat, jotka pystyvät lisääntymäänkin elimistön ulkopuolella. Tällaisia ovat esimerkiksi salmonellabakteerit.
Mikrobit ovat tehokkaita sopeutujia ja muuntuvat elinympäristönsä mukaan. Joillekin taudinaiheuttajille on kehittynyt ja kehittyy erityisominaisuuksia, jotka parantavat niiden mahdollisuuksia pysyä elossa. Näitä ovat muun muassa lämmön ja haponkestävyys ja antibioottiresistenssi.
Mikrobit pystyvät kulkeutumaan eläimestä toiseen esimerkiksi eritteissä (sylki, sierainlima, virtsa, uloste, sperma, märkäerite, maito), tuulen mukana, rehussa ja eläimestä toiseen liikkuvien hyttysten ja kärpästen välityksellä.
Mikrobit voivat tunkeutua elimistöön suun kautta, hengitysilman mukana, rikkoutuneesta ihosta tai limakalvosta.
Tarttuvien tautien vastustuksessa on tärkeintä panostaa ennaltaehkäiseviin toimenpiteisiin. Tällaisia ovat uusien taudinaiheuttajien pääsyn estäminen sikalaan, navettaan, lampolaan, kanalaan, kasvattamoon ja niin edelleen sekä huolehtiminen siitä, eläinten elinympäristössä normaalisti esiintyvien taudinaiheuttajien määrä pysyy vähäisenä. Kolmas ennalta ehkäisevä toimenpide on eläinten vastustuskyvyn vahvistaminen
Miten estetään uudet taudinaiheuttajat?
Uusien taudinaiheuttajien leviäminen sekä Suomeen että tuotantoeläintiloillemme on estettävä.
Eläinten tuonnit muodostavat aina suurimman riskin uusien tautien leviämiselle maahan. Eläinten tuonnissa on pidettävä huoli siitä, että jo lähtömaassa huolehditaan riittävistä toimenpiteistä ja tutkimuksista, joilla tautiriskiä voidaan oleellisesti vähentää. Useassa Euroopan maassa eläintautitilanne on kuitenkin niin poikkeava, että eläinten tuonti Suomeen aiheuttaisi merkittävän tautien leviämisriskin varotoimista huolimatta. Esimerkkeinä voidaan mainita sikojen tuonti Saksasta tai Tanskasta tai nautojen tuonti Ranskasta tai Irlannista.
Taudinaiheuttajat saattavat kulkeutua meille myös tuontirehujen mukana. Etenkin salmonella aiheuttaa riskin, koska se lisääntyy sopivissa olosuhteissa. Tämän takia perustettiin aikoinaan rehujen positiivilista.
Suurin osa toimenpiteistä uusien taudinaiheuttajien torjumiseksi täytyy kuitenkin tehdä tiloilla. Jokaisen on ratkaistava omalla tilallaan, kuinka hän normaalissa toiminnassaan estää uusien taudinaiheuttajien pääsyn tilalleen.
Miten nykyiset taudinaiheuttajat pidetään kurissa?
Hyvällä hygienialla tarkoitetaan yksinkertaisesti sitä, että taudinaiheuttajien määrä pidetään niin vähäisenä, ettei eläin tai ihminen sairastu. Elinympäristö on täynnä mikrobeja, joista osa saattaa aiheuttaa terveydellistä haittaa (streptokokit, kolit, stafylokokit, rotavirus jne). Mikäli niiden määrä nousee ja niitä pääsee tunkeutumaan elimistöön, eläin sairastuu. Mitä huonompi vastustuskyky yksilöllä on, sitä parempaa hygieniaa tarvitaan. Erityisesti vastasyntyneet ja vieroitetut ovat alttiimpia sairastumaan, samoin kroonisesti sairaat ja huonokuntoiset eläimet.
Mikrobit tarvitsevat elääkseen kosteutta, ravintoa ja lämpöä/viileyttä. Mikrobien määrän vähentämisessä tämä on otettava huomioon.
Taudinaiheuttajien määrää vähennetään ensinnäkin mekaanisilla puhdistuksilla. Käytettävissä on myös joukko apuaineita eli happamia tai emäksisiä pesu- ja desinfektioaineita, joilla määrää saadaan pienenemään. Veden käyttö on aina kaksiteräinen miekka. Jos käytetään vettä, niin karsinan ja osaston on oltava kuiva ennen kuin uusia eläimiä tuodaan niihin sisään.
Miten lisätä vastustuskykyä?
Vastustuskyvyn lisääminen tarkoittaa sitä, että elimistön puolustusjärjestelmää autetaan toimimaan tehokkaasti. Tämä tarkoittaa käytännössä hyvin monia asioita. Olosuhteiden ja ruokinnan pitäminen kullekin eläinlajille ja ikäryhmälle sopivana pitää elimistön puolustuksen huippukunnossa. Rokotukset ovat täsmäaseita. Niiden avulla voidaan lisätä eläimen vastustuskykyä jotakin tiettyä taudinaiheuttajaa (sikaruusu, parvovirus, kolibakteeri, pälvisilsa jne.) kohtaan.
ETT, Eläintautien torjuntayhdistys ry.
Teksti:
| Sivun alkuun | Sisältö | Palaute | Uutiset | www.pellervo.fi |