Digitaalinen televisio
muuttaa Internet-käytäntöjä
Televisiosta tulee kodin tiedonvälityksen ja Internetin ydinkone, kunhan se ensin ehtii digitalisoitua. Näin nousevat radion ja lehtitalojen edustajat kännykkävaltaa vastaan.
Internetin myötä tiedonvälitys on alkanut kiehtoa vähän alalla kuin alalla toimivia yrityksiä.
Kohta ne kaikki ovat televisioissamme. Graafisen teollisuuden liiton GTL:n - joka sekin pian on jokin viestintään liittyvä nimeltään - 100-vuotisseminaareissa näin kertovat tohtori Juhani Wiio Yleisradiosta ja toimitusjohtaja Matti Packalén Alma Mediasta.
Alma Media on suurimpia viestintäyrityksiämme, laajeni lehtitalona, haaroittui televisioon, radioon ja Internetiin ja panee rahaa muun muassa amerikkalaisen Dellin kehityshankkeisiin. Ensi syksynä Alma Median sivuilla alkaa Packalénin mukaan virtuaalinen hahmo suostutella ihmisiä kaupantekoon. Se on tätä päivää ja lisää suostuttelevuutta 80 prosenttia.
Virastoja, pankkeja, kauppapalveluja, lehtiä, radio, digitaalisoitin, viihde- ja asiaohjelmakanavia, urheilua, ammattiohjelmia, tietysti sähköpostit, sairaalapalvelut, kulkuneuvotiedot, mitä kaikkea sähköisesti voidaankin välittää. Vähintään kaikkea tuota sisältää tuleva digitaalitelevision ruutu. Siitä vaan valikoimaan.
Ohjelmien lähettäjän ja katsojan välisessä yhteysverkossa on CDB, Customer Data Base, joka sisältää tietoja television katsojista. Television päällä on laite, jonka avulla television ohjelmia voi rakentaa mieleisekseen: se rekisteröi katsojan valitsemia ohjelmia ja voi tarjota hänelle juuri sellaisia ohjelmia seuraavalla kerralla, tai katsoja itse syöttää lähettäjälle ohjelmatoiveitaan. Palvelujen henkilökohtaistaminen on jo tuttua Internet-sivuilta.
Kuka löytää ja mitä?
Packalén sanoo digitaalitetekniikan mahdollistavan satamäärin kanavia. Kuka sieltä löytää hakemansa? Hän tekee kokeen: syöttää hakurobotille firmansa nimen ja pyytää hakemaan sen sisältäviä tiedostoja Internetistä. Tulee yli 17000 vastausta.
Olisiko sittenkin hyvä, että joku valitsisi katsojan puolesta asioita kokonaisuuksiksi?
"Toimittajia tarvitaan edelleenkin juttujen tekemiseen, heidän työnsä on erilaista kuin tänään, mutta perusjournalismi on arvossaan myös digiaikana", vahvistaa Alma Median Packalén. Digiaikana siis voidaan valita valmiiden ohjelmien televisiokanavia kuten nytkin, vaikka on myös henkilökohtaisten viritysten mahdollisuus. Televisiosta myös katsotaan 2-3 pääkanavaa, vaikka kanavia olisi satoja.
Myös väestön pienryhmät voivat saada erityispalveluja katsottavakseen digitaalitelevision aikana, sillä jakelua eivät rasita samanlaiset määrärajakustannukset kuin esimerkiksi painettuja lehtiä.
Digitaalitelevision koeverkko aloittaa toimintansa jo syksyllä 2000. Keväällä 2001 on Juhani Wiion mukaan valmiina kolme digiverkkoa, vuoden 2001 lopulla digiverkko kattaa 70 prosenttia talouksista ja vuonna 2002 verkko ulottuu kaikille suomalaisille.
Eräänä iltana Graafisen Teollisuuden Liiton 100-vuotisseminaarissa puhuttiin siitä, riittääkö kaikille tuleville digitaaliajan viestintäkanaville mielekästä ohjelmaa.
Luentosarjan yleisö oli huolissaan esimerkiksi siitä, tulevatko ulkomaiset ohjelmat valtaamaan ihmisten ajankäytön tai siitä, yhdistävätkö ihmisiä pirstaloituneen ohjelmatarjonnan aikana enää isot yhteiset asiat samalla tavalla kuin nyt.
Packalénin näkemyksen mukaan jo olemassa olevaa aineistoa tullaan käyttämään hyväksi uusissa julkaisumuodoissa. Jos esimerkiksi lukija katsoo jostakin yrityksestä kertovaa artikkelia, ohjelmat tulostavat näytön reunaan pieniä ikkunoita, johon poimitaan tietokannoista samasta aiheesta, samasta yrityksestä kertovia entisiä artikkeleita, mahdollisesti ohjelma piirtää ikkunaan yrityksen pörssiarvoista tai kehittymisestä kertovia käyriä.
Välillä Packalén äityy puolustamaan sanomalehteäkin: "Sehän on ylivoimaista hypertekstiä. Samalta aukeamalta saa kokonaiskuvan asioista ja voi samalla hyppiä aiheesta toiseen".
Radiokin muuttuu
Radio ei jää television jalkoihin. Digiradio on jo koekäytössä ja se tulee sisältämään monia yhteiskunnan palvelun tietoja kuten televisiokin, radioonkin tulee kuvia. Nyt jo autoradioissa rullaavat mainostekstit.
"Tämä kaikki ei saa merkitä sitä, että vain ne, jotka osaavat käyttää teknologiaa, saavat nämä palvelut", Wiio sanoo.
Suomi ei ole valinnut Ruotsin tapaan tiettyä tekniikkaa tekniseen jakeluun. Wiio on hyvillään siitä ja ottaa esimerkiksi Ranskan valtion toteuttaman Minitel-palvelun; se ei ole kehittynyt nopeasti ja edullisesti. Wiion mielestä eri yritysten kautta mahdollistuva kehitys on yhtä ratkaisua nopeampaa ja halvempaa.
Ellei muita niin televisokauppiaan digi-tv saa onnelliseksi. Kuka sitten virittää kodin yhteisen television ominaisuudet? Tietokone ei sekään jouda lepäämään. Sillä voi katsoa televisiota tai kuunnella radiota, puhua kuin puhelimella - tai vaikka täyttää Tikeltä hankittua peltolohkojen digitaalikarttaa.
Markku Nummi
Teksti:
| Sivun alkuun | Sisältö | Palaute | Uutiset | www.pellervo.fi |