Eläinlääkkeiden käytön ja luovutuksen
uudet määräykset voimaan syksyllä 2001
Maa- ja metsätalousministeriö on antamassa uuden asetuksen lääkkeiden käytöstä, luovutuksesta ja määräämisestä eläinlääkinnässä. Asetus tulee voimaan ensi syksynä. Asetuksessa ja sen liitteissä annetaan säännökset lääkkeiden käytöstä sekä eläinlääkäreiden oikeudesta luovuttaa ja määrätä lääkkeitä eläimille. Tässä kirjoituksessa käydään läpi asetuksen tärkeimmät määräykset.
Eläinlääkärillä on vastuu
lääkkeen oikeasta käytöstä
Eläinlääkäri päättää eläimen lääkehoidosta yhteisymmärryksessä eläimen omistajan kanssa, mutta hän ei saa suostua omistajan ehdottamaan hoitoon silloin, kun se ei ole eläinlääketieteellisesti tai eläinsuojelullisesti perusteltua.
Lääkkeitä eläimille saa antaa eläinlääkäri ja eläinten omistaja tai haltija sekä edellä tarkoitettujen tähän tehtävään valtuuttama henkilö. Tämä tarkoittaa käytännössä esimerkiksi sitä, että vaikkapa lomittaja voi antaa eläimelle lääkettä, jos eläimen omistaja on hänelle siihen luvan antanut. Vain luvallisia lääkkeitä saa käyttää.
Eläinlääkäreillä on oikeus poiketa asetuksen säädöksistä vain poikkeuksellisissa olosuhteissa. Tällaisia ovat esimerkiksi vaikeat eläinten joukkosairastumiset tai huomattavat alueelliset vaikeudet eläinlääkintähuollon järjestämisessä.
Viagraa ei saa
määrätä eläimille
Eläinlääkäri ei kuitenkaan saa määrätä lääkkeitä, miten hän parhaaksi katsoo, vaan hänen on otettava huomioon lääkkeen käyttösuositukset sekä noudatettava niitä rajoituksia, jotka lääkevalmisteelle on asetettu myyntiluvassa tai rekisteröinnin yhteydessä.
Erikseen on määrätty, ettei sildenafiilia ja sen johdannaisia (mm. Viagra®, Patrex®) sisältäviä lääkevalmisteita saa käyttää eikä määrätä eläimille.
Hormonien käyttö
on tarkoin rajattu
Eräiden lisääntymishäiriöiden hoitoon tarkoitettujen hormonien (estrogeenisesti, androgeenisesti tai gestageenisesti vaikuttavat aineet) käyttö on asetuksessa tarkoin rajattu yksittäisten eläinten hoitoon. Näitä lääkkeitä saa antaa vain eläinlääkäri. Kyseisiä hormoneja saa naudoille antaa vain pistoksena tai emätinkierukassa.
Sioille ja hevosille voidaan käyttää myös suun kautta annettavia hormoneja ja eläimen omistaja saa antaa niitä itse, jos eläinlääkäri on tutkinut kyseisen eläimen ja antanut sen hoitoa koskevat yksityiskohtaiset ohjeet.
Kaikkiin tauteihin ei ole
hyväksyttyä lääkettä
Tavanomaisten apteekista saatavien eläinlääkkeiden määrääminen ja käyttö ei tuota erityisiä ongelmia, mutta eteen voi tulla tilanteita, joissa sopivaa lääkevalmistetta ei ole saatavilla kyseiselle eläinlajille rekisteröitynä kaupallisena valmisteena. Tällöin voidaan käyttää toiseen käyttötarkoitukseen tai toiselle eläinlajille hyväksyttyjä lääkkeitä. Ellei sellaisiakaan ole olemassa, voidaan käyttää ihmiselle hyväksyttyjä lääkkeitä. Jos niitäkään ei ole, niin viimeisenä keinona voidaan lääkkeet valmistuttaa apteekissa eläinlääkärin antaman lääkemääräyksen mukaisesti.
Reseptin sisältämien vaikuttavien aineiden on kuitenkin oltava tuotantoeläimille hyväksyttyjä ja lääkkeen käytön on oltava eläinlääketieteellisesti tai eläinsuojelullisesti perusteltua.
Hevosille saadaan lisäksi määrätä muitakin lääkeaineita. Tällaisilla lääkkeillä on kuuden kuukauden varoaika.
Toiseen käyttötarkoitukseen tarkoitettuja lääkeaineita käytettäessä on niille määrättävä sellainen varoaika, ettei näistä eläimistä saatavissa elintarvikkeissa voi esiintyä ihmiselle haitallisia lääkejäämiä.
Naudoille määrättyjä varoaikoja voi käyttää lampaille, vuohille ja poroille. Ellei lääkkeen myyntiluvassa ole muuta varoaikaa, on noudatettava vähintään seuraavia vähimmäisvaroaikoja:
- maito, seitsemän vuorokautta
- nisäkkäiden ja lintujen liha ja elimet, kaksikymmentäkahdeksan vuorokautta
- munat, seitsemän vuorokautta ja
- kalat, viisisataa astevuorokautta.
Ihmislääkkeen halpuus
ei oikeuta sen käyttöä
Käytännössä törmätään tilanteisiin, joissa tarvittavaa lääkettä on saatavana sekä ihmisille että eläimelle rekisteröitynä valmisteena. Usein ihmislääke on hinnaltaan selvästi edullisempi. Asetuksen teksti ei kuitenkaan anna mahdollisuutta ihmislääkkeen käyttöön hintasyistä johtuen. Ihmisille rekisteröityä lääkettä saa käyttää vain siinä tapauksessa, että sopivaa eläinlääkettä ei ole saatavilla.
Pistoslääkkeet sioille korvan taakse,
naudoille kaulaan
Pistoksena annettavia lääkkeitä ei saa pistää mihin tahansa. Sialle lihaksen sisäisesti annettavat lääkkeet on annettava välittömästi korvan takana olevalle alueelle. Sialle ihonalaisesti annettavat lääkeaineet on annettava korvan takana olevalle alueelle tai nivustaipeeseen. Ihon alaisesti annettavat rokotteet saa pistää muuallekin.
Naudalle lihaksensisäiset pistoslääkkeet on annettava kaulan keskialueelle tai lavan takaosan lihaksistoon. Lihaksensisäisesti annettavat rokotteet on naudalle annettava aina kaulan keskialueelle. Alle kuuden kuukauden ikäiselle vasikalle lääkeinjektiot on annettava ensisijaisesti ihonalaisesti.
Lampaalle, vuohelle ja porolle lääkeinjektiot on annettava kaulan keskialueelle ja ensisijaisesti ihonalaisesti.
Eläinlääkärillä on oikeus erityisistä syistä antaa lääke muuhunkin kohtaan eläintä. Tällöin omistajalle on kirjallisesti ilmoitettava poikkeavasta antokohdasta.
Eläinlääkärillä on oikeus
luovuttaa lääkkeitä
Lääkelain mukaan eläinlääkäri saa myydä ja luovuttaa apteekista tai lääketukkukaupasta hankkimiaan lääkkeitä eläimen omistajalle tai haltijalle. Monissa maissa tätä oikeutta ei ole, vaan eläimen omistaja joutuu ostamaan lääkkeet apteekista. Vastaavaa oikeutta ei ole myöskään Suomessa ihmislääkäreillä eikä hammaslääkäreillä. Eläinlääkäreiden oikeus lääkkeiden luovutukseen on ollut usein uhattuna myös Suomessa siitä huolimatta, että tämä käytäntö on lähes ainoa mahdollisuus turvata eläinlääkkeiden saanti Suomen harvaan asutulla maaseudulla.
Rehulain mukaan eläinlääkäri saa luovuttaa lääkkeitä hyväksytyille lääkerehujen valmistajille. Tämä mahdollistaa lääkerehujen valmistamisen rehutehtaalla silloin, kun tarvitaan eläinten massalääkityksiä.
Eläinlääkärin vastaanotolta saa luovuttaa lääkkeitä vastaanotolla hoidetun eläimen jatkohoitoon. Lisäksi vastaanotolla saadaan luovuttaa itsehoitolääkkeitä sen eläinryhmän hoitoon, johon vastaanotolla hoidettu eläin kuuluu.
Maatiloilla hoidettujen eläinten jatkolääkitykseen tarvittavia lääkkeitä on sallittua luovuttaa tilakäynnin yhteydessä. Vastaanotolta saa luovuttaa lääkkeitä maatiloille vain, jos eläinlääkäri on äskettäin (= korkeintaan viikkoa aikaisemmin) tekemänsä tilakäynnin tai tehtyjen laboratoriotutkimusten perusteella varmistunut kyseisen lääkityksen tarpeellisuudesta.
Eläinlääkärin varmistettava
lääkityksen tarpeellisuus
Eläinlääkäri saa luovuttaa lääkettä vain tutkittuaan eläimen tai hankittuaan muulla luotettavalla tavalla selvityksen lääkityksen tarpeellisuudesta.
Lääkkeiden luovutusoikeutta on tarkoitettu käytettäväksi ensisijaisesti silloin, kun eläin tarvitsee hoitoa eläinlääkärin tutkimuksen tai käsittelyn jälkeen.
Jollei eläinlääkäri ole itse tutkinut eläintä tai eläimiä, voidaan lääke luo-vuttaa niiden hoitoa varten vain, jos eläinlääkäri tuntee hyvin eläimen tai kyseisen eläintenpitoyksikön taikka niistä tehtyjen tutkimusten tulokset.
Ennen lääkkeen luovutusta sairauden ehkäisemistä varten on eläinlää-kärin varmistuttava tällaisen lääkityksen tarpeellisuudesta ja kyseis-ten lääkkeiden oikeasta käytöstä. Eläinlääkärin on pidettävä kirjaa hankkimistaan ja luo-vuttamis-taan lääkkeistä.
Pirtua ei
saa myydä
Eläinlääkäri ei saa luovuttaa eläimen omistajalle tai haltijalle sellaisia alkoholipitoisia lääkkeitä, joita voidaan käyttää juopumistarkoitukseen eikä huumausaineita sisältäviä lääkkeitä. Toisin sanoen pirtun myynti on kielletty.
Hormoneja ja kipulääkkeitä
ei saa antaa varalle
Hormoneista kortikosteroideja ei saa luovuttaa eläimen omistajalle lainkaan. Luovutuskiellossa ovat myös estrogeenisesti, androgeenisesti tai gestageenisesti vaikuttavat hormonivalmisteet. Näitä tarvitaan käytännössä vain yksittäisten eläinten hoitoon. Samoin on kiellettyä luovuttaa prostaglandiineja sisältäviä lääkkeitä. Prostaglandiineja käytetään esimerkiksi viivästyneen synnytyksen käynnistämiseen.
Pistoksena annettavia kipu- ja kuumelääkkeitä eläinlääkäri saa luovuttaa vain itse tutkimansa eläimen jatkohoitoon ja vain yhtä antokertaa vastaavan määrän.
Pistoksena annettavat reseptilääkkeet
vain eläinlääkärin tutkimalle eläimelle
Pistoksena annettavia reseptilääkkeitä eläinlääkäri saa luovuttaa vain itse tutkimansa eläimen tai eläinryhmän hoitoa tai jatkohoitoa varten. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että eläinlääkäri voi jättää esimerkiksi pistoksena annettavaa penisilliiniä utaretulehduksen jatkohoitoon sen jälkeen, kun on itse tutkinut eläimen, mutta ei voi luovuttaa samaa lääkettä vastaanotolta.
Varoajallisia reseptilääkkeitä ei saa luovuttaa eläimillä myöhemmin ilmenevien sairauksien hoitoon tai ehkäisemiseen.
Turkiseläimien ja sikojen hoitoon voi
luovuttaa myös mikrobilääkkeitä
Turkistarhan hoidosta vastaavalla eläinlääkärillä on oikeus luovuttaa myös varoajallisia ja pistoksena annettavia reseptilääkkeitä tulevien tapausten varalle, jos eläinlääkäri käy tilalla säännöllisesti vähintään kaksi kertaa vuodessa.
Tilan eläinlääkärinavun antamisesta vastaava eläinlääkäri voi luovuttaa varoajallisia ja pistoksena annettavia reseptilääkkeitä silloin, kun kyseessä on tilalla tunnetusti esiintyvät eläintaudit. Mikrobilääkkeitä saa kuitenkin luovuttaa vain lihasikojen ja porsaiden myöhemmin ilmenevien yksittäisten tulehdussairauksien hoitoa varten ja kerralla korkeintaan kahden kuukauden tarvetta vastaavan määrän.
Edellytyksenä
terveydenhuoltosopimus
Edellä kuvattu lääkkeiden luovutusoikeus on vain sillä eläinlääkärillä, joka on tehnyt tilan kanssa kirjallisen terveydenhuoltosopimuksen. Sopimuksen mukaan eläinlääkäri käy sikalassa vähintään joka toinen kuukausi ja muulla tuotantotilalla vähintään neljä kertaa vuodessa. Tilalla toteutettavat eläintauteja ehkäisevät toi-menpiteet on kuvattava kirjallisesti (ei koske turkistarhoja). Eläin-lääkärin on lähetettävä kopio terveydenhuoltosopimuk-sesta sen läänin läänineläinlääkärille, jonka alueella tuotantotila sijaitsee.
Lisäksi edellytetään, että eläinten omistajalla on riittävät tiedot ja kyvyt kyseisten sairauksien toteamiseen ja lääkitsemiseen ja tilalla on lääkkeiden säilytykseen soveltuvat tilat. Eläinten omistajan tulee pitää kirjaa saamistaan ja käyttämistään lääkkeistä. Eläinlääkärin on käynneillään tarkistettava tämä kirjanpito.
Sellaisissa sikaloissa, joihin luovutetaan mikrobilääkkeitä, sikojen omistajien ja haltijoiden on il-moitettava hoitavalle eläinlääkärille aina silloin, kun uusien sikojen hoito mikrobilääkkeillä aloitetaan. Omistajan tai haltijan on myös välittömästi otettava yhteyttä hoitavaan eläinlääkäriin, jos sikojen oireet poikkeavat tavanomaisten tulehdussairauksien oireista. Jos näitä ehtoja ei noudateta, eläinlääkäri ei saa luovuttaa tuotantotilalle mik-robilääkkeitä myöhemmin ilmenevien tautitapausten varalle.
Eläinlääkärin on varmistuttava diagnoosista ja oikean lääkkeen valinnasta luovuttaessaan eläintenpitoyksiköihin huomattavia määriä re-septi-lääkkeitä. Diagnoosin teon ja lääkkeen valinnan apuna on tarvittaessa käytettävä raadonavauksia ja laboratoriotutkimuksia, kuten mikrobieristyksiä ja lääkeherk-kyysmääri-tyksiä.
Rokotteiden
luovutus
Eläinlääkäri saa luovuttaa eläinrokotteita eläimen omistajalle tai haltijalle vain ensim-mäistä rokotuskertaa seuraaviin yksittäisten eläinten uusinta-rokotuksiin. Eläinlääkärin on tällöin varmistut-tava siitä, että eläimen omistaja tai haltija pystyy käyttämään ja säilyttämään roko-tetta oikein.
Jos eläimen rokottamisesta vaaditaan eläinlääkärintodistus, ei kyseistä eläinroko-tetta saa luovuttaa eläimen omistajalle tai haltijalle, vaan eläin-lää-kärin on itse annettava rokote eläimelle tai rokote on annettava eläi-melle eläinlääkärin välit-tömässä valvonnassa.
Eläviä viruskantoja sisältäviä eläinrokotteita ei saa luovuttaa eläinten omis-tajille tai haltijoille.
Rabies-rokotteita ei saa luovuttaa eläinten omistajille tai halti-joille.
Eläinlääkäri voi kuitenkin luovuttaa eläinrokot-teita sellai-sille turkistarhoille ja siipikarjatiloille, joissa rokotetaan suuria eläin-määriä. Sen lisäksi eläinlääkäri voi luovuttaa eläinro-kotteita sellai-sille sikaloille ja kalanviljelylaitoksille, joissa rokote-taan suuria eläinmääriä. Edellytyksenä rokotteiden luovutuk-selle on, että eläinlääkäri käy sikalassa vähintään neljä kertaa vuodessa. Muut edellytykset ovat samat kuin mikrobilääkkeiden luovutukselle.
Lääkkeiden määrääminen
apteekkiin
Eläinlääkärinammatin harjoittajalla on oikeus määrätä lääk-keitä apteekista eläinlääkinnällistä tai eläinlääketieteellistä tarkoitusta varten.
Lääkkeiden määräämisestä apteekkiin on asetuksen kolmannessa liitteessä annettu seitsemän sivua yksityiskohtaisia ohjeita. Eläinlääkäri saa määrätä lääkettä eläimen omistajalle tai haltijalle vain tutkit-tu-aan eläimen tai hankittuaan muulla luotettavalla tavalla varmuu-den lääki-tyksen tarpeellisuudesta.
Jollei eläinlääkäri ole itse tutkinut eläintä tai eläimiä, voidaan lääkettä määrä-tä niiden hoitoa varten vain, jos eläinlääkäri tuntee hyvin eläimen tai kyseisen eläintenpitoyksikön taikka niistä tehtyjen tutkimusten tulok-set. Ennen lääk-keen määräämistä sairauden ehkäisemistä varten on eläinlää-kärin varmistuttava tällaisen lääkityksen tarpeellisuu-desta.
Eläinlääkärin on annettava eläimen omistajalle tai haltijalle riittävät tiedot lääkkeen käyttötarkoituksesta ja -tavasta, haittavaikutuksista ja mahdol-lisista yhteisvaikutuksista muiden lääkkeiden kanssa.
Eläinlääkäreiden ja apteekkien farmaseuttisen henkilöstön on oltava yhteistyössä keskenään, jotta eläimen omistaja tai haltija saa yhdenmu-kaiset ja kattavat tiedot eläimelle määrätystä lääkkeestä. Apteekin farma-seuttisen henkilöstön on varmistuttava siitä, että eläimen omistaja tai haltija on selvillä lääkkeen oikeasta ja turvallisesta käytöstä.
Lääkkeitä määrätessään eläinlääkärin on noudatettava niitä rajoituksia, jotka on asetettu kyseessä olevalle lääkeval-mis-teelle sitä koskevassa myyntiluvassa tai muussa kulutukseen luovuttamista koskevassa luvassa. Tällai-sia rajoituk-sia ovat esi-merkiksi lää-keval-misteen myyntilupaan liitty-vät ehdot ja käyttörajoitukset. Lääkevalmisteen mää-räämistä ihmisille koskevat rajoitukset eivät kuitenkaan koske lääkeval-misteen määräämis-tä eläimille. Eläinlääkärin on myös otettava huomioon lääkevalmisteelle asetetut käyt-tösuosi-tukset.
Eläinlääkäri ei saa määrätä eläimen omistajalle tai haltijalle estro-geenisesti, androgeenisesti tai gestageenisesti vaikuttavia aineita tai pros-taglandiineja sisältäviä lääkkeitä.
Eläinlääkäri ei saa määrätä eläimen omistajalle tai haltijalle pistoksena an-net-tavia kortikosteroidilääkkeitä eikä muita pistoksina annettavia kipu- ja kuumelääkkeitä.
Eläinlääkäri saa määrätä 96-prosenttista etanolia ja dena-tu-roitua etanolia ainoastaan omaan käyttöönsä am-mattinsa har-joitta-mi-seen liittyvään eläinlää-kinnälliseen tai eläinlääketie-teelliseen tarkoituk-seen. Näitä valmisteita ei saa määrätä eläinten omis-tajille tai haltijoille. Eläinten omistajille tai haltijoille ei myöskään saa mää-rätä 96-prosenttisen etanolin laimennuksia.
Eläinlääkärin annettava tiedot
antamistaan lääkityksistä
Eläinlääkärin on annettava eläimen omistajalle tai haltijalle kirjallinen tai muu luotettava selvitys tuotantoeläimelle antamistaan tai annettavaksi määrää-mistään lääkkeistä.
Eläinlääkärin on annettava eläimen omistajalle tai halti-jalle kirjallinen selvi-tys tuotantoeläimelle antamistaan sellaisista lääkkeistä, joille on määrätty varoaika. Selvityksessä on oltava seuraavat tiedot:
- eläimen omistajan tai haltijan nimi
- eläimen tai eläinryhmän tunnistustiedot
- hoitoajankohta
- lääkkeiden ni-met ja määrät
- lääkkeille määrätty varoaika sekä
- eläinlääkärin nimi tai tunnusnumero.
Jos lääkkeelle ei ole määrätty varoaikaa, eläinlääkäri voi antaa muun kuin kirjallisen selvityksen tuotantoeläimelle antamastaan lääkkeestä. Eläinlääkärin on tällöin kuitenkin varmistuttava siitä, että eläimen omistaja tai haltija pystyy saamansa selvityksen perus-teella pitämään lääkitsemislain edellyttämää kirjanpitoa tuotanto-eläimelle annetuista lääkkeistä.
Eläinlääkärin on lisäksi annettava eläimen omistajalle tai haltijalle riittävät tiedot lääkkeen käyttötarkoituksesta, haittavaikutuksista ja mahdollisista yhteisvaikutuksista muiden lääkkeiden kanssa.
Eläinlääkärin luovuttamista lääkkeistä on omistajalle annettava seuraavat tiedot sisältävä kirjallinen selvitys:
- eläimen omistajan nimi
- eläimen tai eläinryhmän tunnistustiedot
- luovutusajankohta ja -paikka
- lääkkeiden nimet ja määrät
- lääkkeille määrätty varoaika
- lääkkeiden käyttötarkoitus ja käyttöohje
- lääkkeiden hinnat eriteltyinä sekä
- eläinlääkärin nimi tai tunnusnumero.
Selvityksessä ilmoitetaan luovutuspaikan osalta tieto siitä, onko lääkkeet luovutettu eläimen omistajalle tai haltijalle eläinlääkärin vastaan-otolla, eläintenpitoyksikössä vai jossakin muussa paikassa.
Jos luovutettava lääke ei ole apteekin tai lääketukkukaupan alkuperäispakkauksessa, on lääkkeen pakkaukseen merkittävä lääkkeen nimen lisäksi eränumero ja viimeinen käyttöpäivämäärä.
Eläinlääkärin on lisäksi annettava eläimen omistajalle tai haltijalle riittävät tiedot luovutettujen lääkkeiden mahdollisista haittavaikutuksista ja yh-teisvaikutuksista muiden lääkkeiden kanssa.
Eläinlääkärin on pyydettäessä annettava eläimen omistajalle selvitys luovutetun lääkkeen hinnan perusteista. Eläinlääkäri voi osoittaa lääkkeestä suorittamansa hinnan joko apteekin tai lääketukkukaupan antamalla selvityksellä tai muulla luotettavalla tavalla.
Veikko Tuovinen
Teksti:
| Sivun alkuun | Sisältö | Palaute | Uutiset | www.pellervo.fi |